Teema

Tampereella nautiskelija kohoaa kirjaimellisesti arjen yläpuolelle

Tampere on ollut jo pidempään kulinaristin mekka. Lukuisat hyvätasoiset fine dining -ravintolat kuten C, Bertha, Hella & huone sekä Dabbal houkuttelevat ruokaturisteja illalliselle pitkän kaavan mukaan, eikä poistua tarvitse pettyneenä.

Tällä kertaa emme kuitenkaan etsi tärkättyjä lautasliinoja ja valmiiksi suunniteltua yllätysmenua. Tarkoituksena on katsastaa, millainen on hyvätasoinen kauppakeskusravintola.

Suuntaamme siis kohti Ratinaa.

On lämpimän kesäinen sunnuntai-iltapäivä. Laukontorin terassit ja ravintolalaivat pullistelevat hyväntuulisia kaupunkilaisia. Uuden kauppakeskuksen alaovilla ajatus ilmastoituihin sisätiloihin menosta tuntuu tällä säällä hullulta. Kaiuttimista kaikuvat mainokset ja tiedotteet Ratinan päivän ohjelmasta eivät varsinaisesti viritä tunnelmaan.

Nousemme hissiin ja painamme nappia ylimpään kerrokseen. Kun hissin ovet ylhäällä sulkeutuvat takanamme, unohtuu samalla myös kauppakeskuksen häly.

Vasemmalla nousee pari porrasta aurinkoiselle kattoterassille. Oikealla odottaa tummasävyinen, mutkattomasti puupöydin sisustettu ruokasali. Katseen vangitsee yli kymmenen metrin korkeuteen kohoava ikkunaseinä, jonka ansiosta koko ravintola kylpee luonnonvalossa.

Pöydistä on suora katseyhteys keskellä ravintolaa sijaitsevaan avokeittiöön, jossa hyörii työn touhussa viisi kokkia. Meillä käy tuuri, sillä tänään yksi heistä on paikan isäntä, ravintoloitsija ja huippukokki Arto Rastas.

Trendikkäällä ruokalistalla on kekseliäitä annoksia moneen makuun. On suomalaisia juureksia sekä lohitartaria ja jäädytettyä piimää. Kiinnostavia ovat myös maailman tuliaiset scampista ja rapukakuista aina misoglaseerattuun possunposkeen.

Myös perinteisemmät pihvin ja burgerin ystävät on huomioitu.

– Kyllä Tampere taitaa olla pihvikansaa, sitä vaan liikkuu eniten. Myös kokonainen kevätkananpoika on ollut suosittu pääruoka, Rastas sanoo.

Pöytään voi tilata useita, jaettavia pikkuannoksia tai valita vaikka vain pääruoan lisukkeineen. Annoshinnat ovat kympistä 28 euroon. Yhdeksän ruokalajin menukokonaisuus maksaa 69 euroa.

Rastas kertoo pari kuukautta toiminnassa olleen ravintolan saaneen hienon startin. Pöydät ovat olleet täynnä harva se ilta.

– Olen pyörittänyt aika pieniä ravintoloita. On kiva, kun on ollut yksi tällainen oikein näyttävä kohde. Ihmisten reaktio paikkaan on ollut sikahyvä. Ikäjakauma on tosi laaja, ja sitä me haettiinkin.

Illalliselle aikovan kannattaakin siis varata pöytä etukäteen. Lounaalla pöydät täytetään lennosta.

Pikkunälkään tarjolla on snäksejä. Haluamme ehdottomasti maistaa kotisirkkoja.

Pöytään tulee vadillinen hyvin suolattuja ja paistettuja hyönteisiä paahdetun limen kera. Sirkat maistuvat juuri niin pirteän rouskuvilta kuin kuvittelimmekin. Alkaa janottaa.

Periskoopin muotoisen torniravintolan yläkerran loungessa sekoitetaan kuulemma kaupungin parhaat drinkit. Sehän on testattava.

Lohenpyrstökuvioinen parketti johdattaa baarin upottaville plyysisohville. Baaritiskillä drinkkimestari Toni Syrjä väsää cocktaileja tuoreista hedelmistä ja yrteistä.

Valitsemme vadelmamocktailin sekä ananasdrinkin, joka tarjoillaan hauskasta ananaksen muotoisesta kulhosta. Maut ovat tasapainossa: juomat eivät ole liian makeita, vaan juuri sopivan hapokkaita.

Kattoterassi on puolillaan. Ensimmäisenä täyttyvät sohvaryhmät, joista näkee suoraan Ratinan stadionille. Tapahtumien aikaan ne on mahdollista varata etukäteen maksua vastaan käyttöönsä, mutta jos varauksia ei ole, kuka tahansa ensimmäisenä paikalle ehtinyt pääsee nauttimaan kisoista ja konserteista ilmaiseksi näköalapaikoilta.

Kiinnostavaa katsottavaa riittää muissakin ilmansuunnissa. Tuttuakin tutumpi Tampere saa ihan uuden näkökulman, kun sitä tarkastelee Ratinan periskoopista.

Ravintolan ikkunoista ja kattoterassilta avautuu lintuperspektiivi lähes joka puolelle kaupunkia. Toisin kuin korkeammalla ja kauempana keskustasta kohoavasta Näsinneulasta, täältä kaupungin ytimen tärkeimmät alueet ja rakennukset näkyvät turistillekin tunnistettavina ja helposti hahmotettavina kokonaisuuksina.

Alla kimaltelee Ratinan suvanto, tuolla näkyy Aleksanterinkirkko, ja tuossa maamerkkihotellit Torni, Tammer ja Ilves.

Vaikka maisemat ovat tamperelaiset, tunnelma ravintolassa ja sen kattoterassilla on trendikkään kansainvälinen. Olo on kuin olisi ulkomailla jonkun loistohotellin penthouse-baarissa. Näitä paikkoja ei Suomessa montaa ole.

Pari tuntia Periscopessa saa unohtamaan arjen kiireet. Tuntuu kuin olisi ollut lomalla.