fbpx
Teema

Tunnista oma tai läheisen syömishäiriö – miesten syömishäiriöissä on yksi erityispiirre, joka ei täytä sairauden nykyisiä kriteereitä

Pojat ja miehet sairastavat samoja syömishäiriöitä kuin tytöt ja naiset, mutta ne tunnistetaan huonommin. Moni häpeää kertoa, että sairastaa ”tyttöjen sairautta”. Psykoterapeutti Rasmus Isomaa näkee, että syömishäiriöt ovat sopeutumisyrityksiä elämän haasteisiin.
Syömishäiriöliiton puheenjohtaja Rasmus Isomaa kertoo, että syömishäiriötä sairastavista noin 10–20 prosenttia on poikia tai miehiä. Klinikoilla hoidossa olevista heitä on kuitenkin vain noin viisi prosenttia. Kuva: Marttiina Sairanen

Nuori alkaa noudattaa mielestään terveellistä ruokavaliota ja päätyy noidankehään: annoskoot pienenevät, ruokavalio kapenee ja paino romahtaa. Kehon tarkkailemisesta ja lihomisen välttelystä tulee pakkomielle. Pitkittyessään sairaus alkaa nakertaa terveyttä laajemmin.

Tämä on yleinen syömishäiriön kaava – mutta siihen liittyy myös yleinen virhekäsitys: usein ajatellaan, että kyseessä on vain tyttöjen ja naisten sairaus.

Tosiasiassa pojat ja miehetkin sairastavat syömishäiriöitä.

– Syömishäiriöistä on olemassa vain yhdet diagnostiset kriteerit kaikille sukupuolille. Niiden pohjalta voidaan sanoa, että kaikista sairastavista noin 10–20 prosenttia ja syömishäiriöklinikoiden potilaista noin 5 prosenttia on poikia tai miehiä, kertoo psykoterapeutti Rasmus Isomaa.

Isomaa on Syömishäiriöliiton puheenjohtaja ja Pietarsaaren Fredrika-klinikan toiminnanjohtaja.

Yleisimmät syömishäiriöt ovat laihuushäiriö eli anoreksia ja ahmimishäiriö eli bulimia. Yleisin epätyypillinen syömishäiriö on ahmintahäiriö, BED (Binge Eating Disorder).

Keskustelua käydään myös siitä, onko kriteerit määritelty liian tiukasti naisten ja tyttöjen mukaan ja hahmotetaanko miesten ja poikien syömishäiriöt oikein.

Miesten ja poikien sairastamiseen liittyy ainakin yksi erityispiirre, joka ei täytä nykyisiä kriteereitä: kehodysmorfia eli ruumiinkuvanhäiriö ja sen alatyyppi, lihasdysmorfia. Tätä tavataan myös tytöillä ja naisilla.

– Kehodysmorfia näkyy esimerkiksi pakonomaisena pyrkimyksenä lihaksikkuuteen ja jatkuvana punttisalilla käymisenä. Tällaista toimintaa ei helposti mielletä syömishäiriöksi, vaan ajatellaan, että se on terveyden merkki.  Toki on sallittua olla komea ja lihaksikas, mutta jos koko ajan ahdistaa ja toiminta on luonteeltaan anorektista, ei olla enää terveellä pohjalla, linjaa Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier.

Liian laiha ja lihakseton

Pitkänhuiskea, teini-ikäinen poika seisoo välitunnilla pihan perällä yksinään. Hän vaikuttaa vetäytyneeltä ja hiljaiselta. Terveydenhoitajan luona pojalla diagnosoidaan masennus tai jokin muu mielenterveydenhäiriö.

Kukaan ei kysy syömisestä tai urheilusta. Kukaan ei saa tietää, että poika on tyytymätön kehoonsa ja että hänen elämäänsä ohjaa ajatus siitä, miten muokkaisi kehoaan laihemmaksi tai lihaksikkaammaksi.

– Pojilla ja miehillä sairaudet diagnosoidaan helpommin esimerkiksi masennukseksi. Saatetaan ajatella, että esimerkiksi teini-ikäiselle pojalle on tavallista vetäytyä omiin oloihin – vaikka kyse voi olla syömishäiriöstä. Etenkin anoreksiaan liittyy vahvasti vetäytyminen omiin oloihin omien rituaalien kanssa, Charpentier kertoo.

Havaintoa tukee Oulussa aikanaan tehty tutkimus, jonka kohderyhmänä oli joukko kutsuntaikäisiä, 17–18-vuotiaita nuoria miehiä. Lääkärintarkastuksen yhteydessä miehiltä kysyttiin syömiskäyttäytymisestä ja siihen liittyvästä problematiikasta.

Rasmus Isomaan mukaan huomattavalla osalla etenkin ylipainoisista pojista oli jatkuvia ajatuksia laihduttamisesta ja kokemus siitä, että koko elää pyörii syömisen ympärillä.

– Vastauksista huolimatta yhdenkään miehen ei lopulta todettu sairastavan syömishäiriötä. Tämä osoitti taas sen, miten paljon huonommin miesten ja poikien syömishäiriöitä tunnistetaan, Isomaa sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Rasmus Isomaa kehottaa pysähtymään heti, jos huomaa itsessään syömishäiriön oireita. Kannattaa kysyä, miksi ahdistaa ja onko elämässä ongelmia. Kuva: Marttiina Sairanen

Rasmus Isomaa kehottaa pysähtymään heti, jos huomaa itsessään syömishäiriön oireita. Kannattaa kysyä, miksi ahdistaa ja onko elämässä ongelmia. Kuva: Marttiina Sairanen

Toisessa tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten kehosuhdetta. Siinä selvisi, että sosiaalinen ahdistuneisuus, jännitys ja pelkotilat olivat yleisempiä niillä pojilla, jotka olivat tyytymättömiä kehoonsa.

Siinä missä kehoonsa tyytymättömät tytöt kokivat usein olevansa liian lihavia, pojat ajattelivat olevansa liian laihoja ja lihaksettomia. Toisin sanoen: oma keho ei ollut riittävän maskuliininen.

– Tulos oli looginen, kun mietitään nykyajan ihanteita. Meille kaikille myydään sitä viestiä, että kun muokkaat itsesi laihemmaksi, lihaksikkaammaksi tai maskuliinisemmaksi, tulet onnelliseksi.

– Itse näen, että syömishäiriöt ovat sopeutumisyrityksiä tai ratkaisukeinoja elämän haasteisiin. Kehotyytymättömyys tuppaa kuitenkin kasvamaan syömishäiriön myötä, ja pitkittyessään sairaus mutkistuu, Isomaa muistuttaa.

Oireet vain jäävuoren huippu

Sairastaminen on aina yksilöllistä, mutta yksi erityispiirre on se, että pojat ja miehet sairastavat usein astetta rajumpaa versiota syömishäiriöistä. Tämän voi katsoa johtuvan sekä sairauden tunnistamisen että tunnustamisen vaikeudesta.

Charpentier on huomannut, että vaikka pojalla tai miehellä olisi kaikki kriteerit täyttävä anoreksia, sairastuneelle itselleen voi olla vaikeaa myöntää sairastavansa ”tyttöjen sairautta.”

– Syömishäiriöihin liittyy muutenkin paljon häpeää. Syömättömyyttä selitellään esimerkiksi unohtamisella. Paino ei kuitenkaan romahda vain sillä, että unohtaa syödä. Ihminen vastustaa silloin nälkää ja kehon hätäsignaaleja tietoisesti.

Mitä pidempään sairaus jatkuu, sitä mutkikkaampi on paranemisen polku. Myöhäistä ei kuitenkaan ole koskaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jos huomaa itsessään syömishäiriön oireita, ensimmäinen askel toipumiseen on syömiskäyttäytymisen normalisointi. Sitä voi yrittää päättämällä syödä viisi kertaa päivässä. Kuva: colourbox

Jos huomaa itsessään syömishäiriön oireita, ensimmäinen askel toipumiseen on syömiskäyttäytymisen normalisointi. Sitä voi yrittää päättämällä syödä viisi kertaa päivässä. Kuva: colourbox

Syömishäiriöstä pitäisi pyrkiä parantumaan kokonaan, ei vain osittain. Keho kärsii merkittävästi sekä alipainosta että oksentamisesta. Psyykkiset oireet, kuten masennus ja ahdistus, pahenevat yleensä sairauden edetessä. Lisäksi syömishäiriö aiheuttaa paljon kärsimystä läheisille ihmisille.

– Jos syömishäiriö kestää vuosikausia, mieli voi alkaa kapeutua ja kietoutua niin tiukasti syömishäiriöajattelun ympärille, että siitä on vaikea päästä irti. Heti kun huomaa itsessään oireita, olisi tärkeää pysähtyä miettimään, miksi toimin näin, mikä ahdistaa, onko elämässäni ongelmia. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä ja johdattavat kohti paranemista, Isomaa kannustaa.

Tapa säädellä tunteita

Syömishäiriöstä toipumisen askeleet pätevät kaikkiin sairastuneisiin sukupuolesta riippumatta. Ensimmäinen ja tärkein askel on syömiskäyttäytymisen normalisointi. Muutos parempaan voi alkaa pienestä, kuten siitä, että päättää syödä jotain viidesti päivässä.

Toinen välttämätön askel on terveiden tunnesäätelytaitojen opettelu. Syömishäiriö on tapa säädellä tunteita.

– Syömishäiriöt ovat siitä huonossa maineessa, että ne uusiutuvat helposti. Jos osastolta kotiutumisen jälkeen sairastuneen paino alkaa taas pudota, väitän, että silloin hän ei ole alun perinkään parantunut. On hoidettu vain fyysistä puolta, jäävuoren huippua, ja unohdettu sen alla oleva jäävuori, Charpentier sanoo.

Elämäntilanteesta riippuen hoitoon voi hakeutua kouluterveydenhoitajalle, työterveyshuoltoon tai julkiseen terveydenhuoltoon, josta sairastunut ohjataan oikeaan suuntaan. Oikeaan suuntaan pääsee myös olemalla yhteydessä Syömishäiriöliittoon.

– Paraneminen syömishäiriöstä on suuri palvelus itselle ja ympäristölle, Isomaa kiteyttää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Meille kaikille myydään sitä viestiä, että kun muokkaat itsesi laihemmaksi, lihaksikkaammaksi tai maskuliinisemmaksi, tulet onnelliseksi, Rasmus Isomaa kritisoi. Kuva: Marttiina Sairanen

– Meille kaikille myydään sitä viestiä, että kun muokkaat itsesi laihemmaksi, lihaksikkaammaksi tai maskuliinisemmaksi, tulet onnelliseksi, Rasmus Isomaa kritisoi. Kuva: Marttiina Sairanen

Yleisimmät syömishäiriötyypit

Laihuushäiriö

Anorexia nervosa on vakava mielenterveyshäiriö, jossa on kohonnut kuolleisuuden riski.

Sairastunut näkee itsensä lihavana, ja laihduttamisesta tulee elämän keskipiste.

Alkaa usein laihdutusyrityksestä, joka riistäytyy syömättömyyskierteeksi.

Tyypillisiä oireita: rasvaisen ja kaloripitoisen ruoan välttäminen, aterioiden jääminen väliin, pienenevät annoskoot, ahmimiskohtaukset ja itse aiheutettu oksentaminen.

Moni yrittää hallita painonnousua pakonomaisella liikunnalla ja nesteenpoisto- tai ulostuslääkkeillä.

Varhainen tunnistaminen ja hoitoon pääsy parantaa ennustetta.

Alkaa useimmiten nuoruusiässä, yleisempi naisilla kuin miehillä.

Usein yhteydessä muihin psyykkisiin ongelmiin.

Sairastumisalttiutta voivat lisätä mm. tietyt harrastukset ja ammatit, perinnölliset tekijät, traumaattiset kokemukset ja kokemukset, jotka lisäävät negatiivista kuvaa omasta kehosta.

Ahmimishäiriö

Bulimia nervosassa potilaalla on toistuvia ylensyömisjaksoja (vähintään 2 kertaa viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan).

Ajattelua hallitsee pakonomainen tarve syödä.

Potilas pyrkii estämään ruoan ”lihottavat” vaikutukset itse aiheutetun oksentelun, ajoittaisen syömättömyyden, ruokahalua hillitsevien lääkkeiden, ulostuslääkkeiden, kilpirauhaslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytön avulla.

Potilaalla on käsitys, että hän on liian lihava. Useimmat ovat kuitenkin normaalipainoisia ja ulkoisia sairauden merkkejä on vähän.

Oksentelu voi aiheuttaa sylkirauhasten suurenemista, hammaseroosiota, pahoinvointia ja vatsavaivoja.

BED

Binge Eating Disorder on tavallisin epätyypillinen syömishäiriö.

Potilaalla on toistuvia ahmintakohtauksia, jolloin hän nauttii suuria ruokamääriä vähintään kerran viikossa kolmen kuukauden ajan). Hän ei kykene hallitsemaan eikä keskeyttämään syömistä.

Ylensyöntiä seuraavat itseinho, masennus ja syyllisyys.

Ahmintaoireeseen liittyy voimakasta ahdistuneisuutta.

Lähteet: mielenterveystalo.fi / kaypahoito.fi / terveyskirjasto.fi

Asiasanat

Menot