Teemajutut

Uskottomuus: Tutkijan mukaan yleisimmin pettää paljon matkustava johtaja

Pettäminen on tabu, josta ei puhuta kahvipöydissä. Sen sijaan netin anonyymeissä keskusteluryhmissä avaudutaan häpeällisistä asioista. Niihin kuuluu myös pettäminen.

”Olin yli 20 vuotta naimisissa. Petin usein vaimoani ja lopulta tapasin reilu 20-vuotiaan naisen. Jätin kiireellä vaimoni ja lapseni. Elin ihanaa elämää nuoren tyttöni kanssa. Seksiä riitti. Mikäs sen mukavampaa, oli nuori ja villi kimuli kainalossa. Toinen lapsistani ei halunnut olla kanssani, toista näin joskus. Se ei haitannut, silloin. Kaikki on muuttunut. Lapset eivät edelleenkään käy luonani, soitellaan joskus. Uudessa suhteessa on pieni vauva. Seksiä ei tipu. Kinuaa toista lasta. Tuntuu, että pää hajoaa. Olen miettinyt, oliko minulla joku hiton 40-kriisi? Mitä tapahtui? Menetinkö lapseni edellisestä liitosta typeryyteni takia? Ex-vaimolla on uusi mies ja kuulemma menee hyvin. Yhteiset lapsemme muuttavat kohta kotoaan pois. Minulla kaikki alkoi alusta. Taidan kuulostaa katkeralta. En vain ajatellut elämäni menevän näin. Kaduttaa joskus. Tykkään nuorikostani ja lapsestamme, mutta kaipaan sitä vapautta. Mitä hittoa minulle tapahtui?”

 

Uskottomuudesta kirjan kirjoittanut Tuija Säteri vastaa, ettei kukaan osaa sanoa, mitä miehelle tapahtui.

– Ehkä mies unohti, että salaromanssi on eri asia kuin parisuhde.

Säteri on oman avioeronsa jälkeen paneutunut anonyymeihin nettikeskusteluihin, joissa puhutaan pettämisestä. Neljän vuoden seurannan jälkeen syntyi kirja Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus – pimeät parisuhteen internetin aikakaudella.

 

Matkusteleva johtaja pettää

Yhteistä nettiavautumisille on tarve puhua, tulla kuulluksi.

– Uskoton voi avautua ihan missä tahansa keskustelupalstalla. Jopa pornografisilla sivuilla puhutaan paljon pettämisestä, Säteri kertoo.

Hänen mukaansa myös niin sanotuilla roskasivustoilla käydään välillä varsin hyvää ja rakentavaa keskustelua uskottomuudesta.

Miten suomalaiset sitten pettävät puolisoitaan?

Säterin mukaan uskottomissa on kaikenlaisia ihmisiä. Yhteistä on kuitenkin salaisuuden pitäminen omalta kumppanilta.

Annikki Kaikkosen väitöstutkimus Tarinallisen tutkimuksen näkökulma suomalaiseen uskottomuuteen (2015) paljastaa, että yleisin pettäjätyyppi on paljon matkustava asiantuntija tai johtaja.

Kansainväliset tutkimukset ovat myös osoittaneet, että pettämisen todennäköisyyttä kasvattaa salliva suhde seksuaalisuuteen, miessukupuoli, pettämiseen otolliset olosuhteet, sukupuolten välinen epätasa-arvo ja kulttuuriset tekijät.

 

”Uskottomuudesta ei ole yhtä totuutta”

Osmo Kontulan Finsex tutkimus vuodelta 2015 kertoo, että viisi prosenttia avo- tai avioliitossa elävistä kertoo toisesta seksisuhteesta viimeisen vuoden aikana.

Ulkopuolisten suhteiden solmimisen motiiveissa on naisten ja miesten välisiä eroja. Miehet tarttuvat naisia helpommin eteen tulevaan tilanteeseen tai käyttävät syynä seksin puutetta, kun taas naisia ulkopuolisiin suhteisiin motivoi ongelmaksi koettu suhde omaan puolisoon.

Usein miehet perustelevat pettämistään seksuaalisilla tarpeillaan. Naisilla syy on usein tunteisiin liittyvä.

Säterin mukaan keskusteluissa on havaittavissa, että mitä enemmän pettää, sitä enemmän kokemuksilla kerskutaan. Rutiinipettäjät eivät kadu.

Suomessa puhutaan enemmän miesten kuin naisten pettämisestä. Säterin mukaan kuitenkin mitä nuorempiin väestöryhmiä tutkitaan, sitä enemmän myös naiset pettävät ja kehuvat kokemuksillaan.

– Uskottomuudesta ei ole yhtä totuutta.

 

Harva hyväksyy uskottomuuden

Finsex-tutkimusta on tehty jo vuodesta 1971 lähtien. Muutoksia uskottomuudessa on tapahtunut. Suomalaiset pettävät kumppaneitaan vähemmän kuin ennen.

– Entistä harvempi hyväksyy uskottomuuden. Etenkin nuorten sukupolvien asenne on muuttunut, kertoo Väestöliiton tutkimusprofessori Kontula.

Hänen mukaansa ennen lähdettiin pitkään parisuhteeseen ja päätettiin olla yhdessä loppuun saakka. Tuolloin mahdollinen sivusuhde ei ollut niin vakava asia.

– Nyt olemme siirtyneet sarjasuhteisiin, jossa uskottomuudella on iso merkitys. Jos toinen on uskoton, suhde katkeaa, sillä uskottomuus merkitsee, ettei toinen rakasta eikä halua minua. Nykyään suhteet ovat tunteiden varassa, Kontula selittää.

 

Mustasukkaisuus ajaa hirmutekoihin

Seuraukset pettämisestä ovat rajuja. Säteri on huomannut, että rikosuutisissa näkyy yhä enemmän mustasukkaisuus. Esimerkiksi perhesurmien motiiviksi on mainittu uutisteksteissäkin mustasukkaisuus.

– Mustasukkaisuusväkivalta on niitä kamalimpia asioita, jotka liittyvät pettämiseen.

Nettikeskusteluissa näkyy puheenvuoroja myös petetyiltä ja salarakkailta sekä jopa lapsilta, jotka joutuvat todistamaan vanhemman töppäilyjä.

 

Kasvattava elämänkokemus

Onko pettämisessä sitten mitään hyvää? Säterin mukaan nettikeskusteluissa kerskailijat ovat usein suvaitsevaisimpia. Samaan aikaan kuitenkin toisten uskottomuus usein tuomitaan, mutta oma tilanne on aina ”erikoistapaus”.

– Mutta jos käry käy, kaduttaa. Sinänsä pettäminen voikin olla kasvattava elämänkokemus.

Säterin mukaan kumppanin vaihtoa harkitsevat kysyvät nettipalstoilla neuvoja. Eräs ahkera kumppanin vaihtaja ohjeisti näin:

”Itse asiassa, monesti vaihtamalla paranee, mutta vain tilapäisesti. Uusi suhde on tietysti alussa kiihkeä ja hyvin menee. Mutta kun arkipäivää on eletty tarpeeksi monta vuotta, ei ruoho ole enää vihreämpää aidan takana. Uutuudenviehätys ei kestä kovin kauaa. Keskimäärin ehkä 3-4 vuotta ja uusikin kumppani kyllästyttää. Sitten vieraat alkavat taas kiinnostaa. Näin siinä melkein aina käy.”

Tuoreimpia artikkeleita