Teemajutut

Valitse laji, josta nautit

Olisi aika lähteä lenkille tai jumppaan, mutta ei huvita. Kuulostaako tutulta?

Pienet notkahdukset kuuluvat kiinteänä osana liikuntaharrastukseen. Jos sohva kuitenkin toistuvasti voittaa liikkumisen, on syytä kysyä itseltään, miksi harrastaa liikuntaa.

Liikuntaharrastuksen jatkumisen kannalta tärkeintä on motivaatio, sanoo Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan professori Jarmo Liukkonen.

Jos motivaatio liikkua tulee pelkästään ulkoapäin – tavoitellaan parempaa ulkonäköä, kaveripiirin suosiota tai puolison kannustusta – liikuntaharrastus usein lopahtaa muutaman kuukauden päästä.

Liukkonen vertaa liikuntaa laihdutukseen. Paino putoaa hetkeksi, mutta nousee taas ylös. Siksi nykyään ei enää neuvota laihduttamaan, vaan puhutaan ruokavalion pysyvästä muutoksesta. Ihminen ei jaksa syödä terveellisemmin, jos uusi ruokavalio ei maistu.

Liikunnassa motivaation pitää lähteä liikkujasta itsestään. Toisin sanoen liikunnasta pitää nauttia. Muuten ei jaksa liikkua.

– Mieti, millainen liikunta on aiemmin tuottanut mielihyvää. Monella ihmisellä se on luonto- tai vähemmän intensiivinen liikunta kuten kävely tai metsässä liikkuminen, Liukkonen neuvoo.

Hän kehottaa liikunnan jälkeen arvioimaan asteikolla ykkösestä kymppiin, kuinka miellyttävää liikunta oli. Jos kertyy paljon ysejä ja kymppejä, liikunta todennäköisesti jatkuu. Jos tulee jatkuvasti kolmosia ja nelosia, on olemassa riski, että se loppuu.

Toki kuntoliikkujalla saa, ja pitääkin, olla tavoitteita.

– Ei pidä vähätellä, mitä merkitsee, kun huomaa että kunto nousee ja vyötärö kapenee. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että kestävään liikuntaharrastukseen tarvitaan myös sisäistä motivaatiota.

Liukkosen mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden pitää toteutua liikunnassa. Muuten ei viitsi liikkua.

Ensiksi pitää kokea olevansa kyvykäs. Mikään laji ei maistu, jos tuntee olevansa huono siinä.

Jos on lapsuuden peruna hyvät motoriset perusvalmiudet, löytää helpommin erilaisia mielekkäitä tapoja liikkua. Jos taas kokee olevansa lihava ja kömpelö, mieluista lajia on vaikea löytää.

– Silloin voi harkita aloitukseksi esimerkiksi joogaa tai jotain muuta vähemmän rasittavaa liikuntaa. Kuntosaleissa on se hyvä puoli, että muoti tuo niihin koko ajan uusia lajeja, joita voi kokeilla.

Toinen perustarve on sosiaalinen yhteenkuuluvuus. On mukava kuulua porukkaan.

Liukkosen mukaan niin kutsuttujen ruuhkavuosien aikana liikunta jää usein taka-alalle. Perhe-elämä alkaa, ja samalla pitäisi tehdä kovasti töitä ja luoda uraa. Ratkaisu voi löytyä joukkuelajista tai porukassa liikkumisesta.

– Kun tietää että kaverit odottavat treeneihin, yhteiselle kävelylenkille tai sieniretkelle, siitä voi saada lisäpotkua. Ja ryhmässä liikkumisesta tulee hyvä olo.

Ihmisten sosiaalisuus vaihtelee. Jos tunnistaa itsessään erakkoluonteen, yksilölajit ovat parempi vaihtoehto.

– Jos porukassa oleminen tuntuu väkinäiseltä, sinne ei kannata mennä.

Kolmanneksi liikunnassa pitää olla autonomiaa eli pitää saada itse päättää, mitä tekee. Ryhmäliikunnassa tätä voi toteuttaa tekemällä sarjoja leppoisampaan tahtiin tai kevyemmillä painoilla kuin ohjaaja määrää.

– Joku voi tietenkin haluta, että personal trainer piiskaa treenaamaan kovempaa, mutta sellainen kunnianhimo on aika harvinaista kuntoliikunnassa, Liukkonen sanoo.

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930