Teema

Valtionhotellit ovat majoittaneet luontoon ihastuneita turisteja yli sata vuotta – 1800-luvulla yö valtionhotellissa oli ylimystön yksinoikeus, nyt on sijaa kaikille

Suomen kaksi valtionhotellia ovat majoittaneet poikkeuksellisen kauniista maisemasta nauttivia turisteja jo kolmella vuosisadalla. Imatralla yöpyvä voi nauttia vanhan kivilinnan tunnelmasta ja kesän koskinäytöksistä, Punkaharjulla matkaileva taas vaaleanpunaisesta pitsihuvilasta. Kartanoita on matkailijoille tarjolla ympäri Suomea.
Korkealle harjulle rakennettu Punkaharjun Valtionhotelli rakennettiin 1845 alun perin metsänvartijan asumukseksi. Kuva: Pietinen / Museovirasto
Korkealle harjulle rakennettu Punkaharjun Valtionhotelli rakennettiin 1845 alun perin metsänvartijan asumukseksi. Kuva: Pietinen / Museovirasto

Suomen vanhimpiin kuuluvia matkailunähtävyyksiä Imatrankoskea ja Punkaharjua yhdistävät kaunis luonto ja kuuluisat vieraat.

Yhteistä on myös se, että molemmat ovat majoittaneet turisteja valtionhotelleissa yli sadan vuoden ajan. Nykypäivän vierailijan ei tarvitse olla aristokraatti, vaikka vanhojen seinien sisällä voikin aistia menneiden aikojen loistoa.

Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys, joka on houkutellut turisteja 1700-luvulta alkaen.

Imatran kuohut mainitaan jo Kalevalassa: ”Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa, kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla: Hämehess’ on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa; ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran.”

Vapaana vyöryvää koskea matkustivat aikanaan ihailemaan niin Venäjän keisarinna Katariina Suuri kuin Brasilian keisari Pedro II. Imatralla tuona aikana vierailleet olivatkin pääasiassa arvovaltaista väkeä Venäjältä: diplomaatteja, upseereita ja keisarillisen Pietarin ylimystöä.

Innoitusta hakivat Imatrankoskelta myös merkittävät suomalaiset taiteilijat, kuten säveltäjä Jean Sibelius ja taidemaalarit Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Imatrankosken partaalle valmistui vuonna 1903 jugendlinna, jonka rakennusmateriaalina käytettiin lähialueen vaaleaa kalkkikiveä. 1900-luvun alussa Pietarin ylimystöä saapui Imatralle jopa 14 junalastillista päivässä. Myös Suomen ylimmät hallituspiirit pitivät Imatran Valtionhotellia virkistyspaikkanaan. Kuva on hotellin ensi vuosikymmeniltä. Kuva: Gustav Sandberg / Svenska litteratursällskapet i Finland
Imatrankosken partaalle valmistui vuonna 1903 jugendlinna, jonka rakennusmateriaalina käytettiin lähialueen vaaleaa kalkkikiveä. 1900-luvun alussa Pietarin ylimystöä saapui Imatralle jopa 14 junalastillista päivässä. Myös Suomen ylimmät hallituspiirit pitivät Imatran Valtionhotellia virkistyspaikkanaan. Kuva on hotellin ensi vuosikymmeniltä. Kuva: Gustav Sandberg / Svenska litteratursällskapet i Finland

Vain nimismiehellä ja apteekkarilla oli lupa vierailla

Imatrankosken ihailijat majoittuivat 1800-luvulla ensin majatalossa, sitten puurakenteisessa hotellissa, mutta puurakennukset tuhoutuivat tulipaloissa vuosisadan vaihteessa.

Seuraava hotelli tehtiin kestävämmin kivestä. Usko Nyströmin suunnittelema kivinen jugendlinna avattiin vuonna 1903.

Hotellin historiikki kertoo, että Grand Hotel Cascadena avattuun, mutta myöhemmin Imatran Valtionhotelliksi nimettyyn komeaan kivilinnaan ei ollut rahvaalla asiaa: paikallisista vain nimismiehellä ja apteekkarilla oli lupa vierailla hotellissa.

Matkailijavirta pysyi virkeänä aina ensimmäisen maailmansodan alkuun saakka. Sotavuosina rakennuksella oli muuta käyttöä. Esimerkiksi Suomen sisällissodan aikaan hotelli toimi sotasairaalana ja talvisodan aikaan Kannaksen armeijan tukikohtana.

Vuonna 1945 hotelli avattiin yleisölle täysin uusittuna ja sota-ajan tuhot korjattuina. Näihin aikoihin myös paikalliset alkoivat päästä nauttimaan hotellin palveluista ja ilmapiiristä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Imatrankosken partaalle valmistui vuonna 1903 jugendlinna, jonka rakennusmateriaalina käytettiin lähialueen vaaleaa kalkkikiveä. 1900-luvun alussa Pietarin ylimystöä saapui Imatralle jopa 14 junalastillista päivässä. Myös Suomen ylimmät hallituspiirit pitivät Imatran Valtionhotellia virkistyspaikkanaan. Kuva on hotellin ensi vuosikymmeniltä. Kuva: Museovirasto
Imatrankosken partaalle valmistui vuonna 1903 jugendlinna, jonka rakennusmateriaalina käytettiin lähialueen vaaleaa kalkkikiveä. 1900-luvun alussa Pietarin ylimystöä saapui Imatralle jopa 14 junalastillista päivässä. Myös Suomen ylimmät hallituspiirit pitivät Imatran Valtionhotellia virkistyspaikkanaan. Kuva on hotellin ensi vuosikymmeniltä. Kuva: Museovirasto

Koronavuoden kesä oli todella vilkas

Omistajaa useaan otteeseen vaihtanut, nykyinen Scandic Imatran Valtionhotelli ei ole enää eliitin yksinoikeus.

Hotellin johtaja Petri Heimala ei kerro hotellin tarkkaa täyttöastetta, mutta sanoo koronavuoden kesän olleen todella vilkas. Syksyllä vapaa-ajan matkailijoiden määrä väheni, mutta hotelli sai Heimalan mukaan majoittujia alueen tehtaiden huoltotöitä tehneistä työntekijöistä.

Muulloinkin kuin korona-aikana suurin osa asiakkaista on suomalaisia, mutta etenkin kesäkuukausina asiakaskunta on kansainvälistä: venäläistä, saksalaista, ruotsalaista.

Scandic Imatran Valtionhotellissa on nyt yhteensä 137 huonetta, joista osa on vanhassa linnassa, osa 1980-luvulla linnan eteläpuolelle rakennetussa Puistohotellissa.

Linnahotellin puolella on majoitushuoneiden lisäksi ravintola Linnasali ja kokous- ja juhlatiloja, Puistohotellin puolella taas huoneiden lisäksi sauna- ja uima-allasosasto sekä suurempia kokoustiloja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Punkaharjun valtionhotelli toimii nykyään nimellä Hotelli Punkaharju. Kuva: Jani Snellman
Punkaharjun valtionhotelli toimii nykyään nimellä Hotelli Punkaharju. Kuva: Jani Snellman

Punkaharju erityisesti venäläisten suosima kohde

Jos Imatra veti aikanaan vierailijoita yhdellä Pohjoismaiden suurimmista koskista, Punkaharju taas houkutteli harjumaiseman poikkeuksellisella kauneudella.

Alueen erityisyyden havaitsi aikanaan jo Venäjän keisari Aleksanteri I, joka vieraili Punkaharjulla kesäkuussa 1803. Hänen kerrotaan määränneen suullisesti, ettei alueella saisi enää hakata puustoa eikä kasketa. 1840-luvulla Punkaharju julistettiin Nikolai I:n päätöksellä suojelluksi kruununpuistoksi.

Punkaharju sai kuuluisan ihailijan runoilija J. L. Runebergin vierailtua alueella kesällä 1838. Myös esimerkiksi Sakari Topelius on julistanut Punkaharjun Suomen kauneimmaksi huvipuistoksi.

Korkealla harjulla sijaitsevan hotellin päärakennus rakennettiin vuonna 1845 metsänvartijoiden asunnoksi. Jo alusta saakka talosta oli varattu huoneita myös Pietarista ja Viipurista tuleville matkustajille. Sveitsiläistyylisen rakennuksen suunnitteli E. B. Lohrmann. Punkaharjusta tulikin suosittu matkailukohde 1830-luvulta lähtien etenkin venäläisten turistien keskuudessa.

Metsänvartijan talosta tuli laajennusten myötä Punkaharjun Valtionhotelli vuonna 1879. Vuosien aikana rakennusta on laajennettu useaan otteeseen, ja sen läheisyyteen on rakennettu uusia kiinteistöjä, kuten Keisarinnan huvilana tunnettu rakennus vuodelta 1898.

Vuonna 2016 laajasti remontoitu hotelli toimii nykyään nimellä Hotelli Punkaharju. Sen omistaa Punkaharjun Luontomatkailu Oy, ja yrittäjänä toimii Saimi Hoyer.

Monella kävijällä on muistoja vuosikymmenten takaa

Petri Heimalan mukaan Scandic Imatran Valtionhotellin valtteja ovat ainutlaatuinen rakennus ja miljöö.

Imatrankoski on padottu jo yli 90 vuotta sitten, mutta kesäiltaisin järjestetään suosittuja koskinäytöksiä.

Myös linnalla on edelleen vetovoimaa:

– Linna kiehtoo ihmisiä. Monet ovat nähneet linnan kuvan jossain, ja tulevat sitten yhdeksi tai kahdeksi yöksi vierailulle.

Myös hotellin historia auttaa erottautumaan kilpailijoista. Linnalla on tarina, jonka kuullessaan vieras voi miettiä, miltä tila on näyttänyt ja tuntunut aiemmin, Heimala sanoo.

Petri Heimalan mukaan monella vieraalla on taustalla jonkinlainen muisto Valtionhotellista: ehkä oma vanhempi on käynyt paikalla tai sitten yöpyjä itse on vieraillut siellä nuorena.

Hän kertoo tavanneensa vasta pariskunnan, joka vieraili Imatralla kolmatta kertaa: ensi kerrasta oli kulunut jo 50 vuotta, toisesta 25 vuotta.

– Seuraava kerta pitäisi olla 25 vuoden päästä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sannäsin kartanohotellissa Porvoossa ravintolatilat ovat Engelin 1830-luvulla suunnittelemassa rakennuksessa. Kuva: Laura Krohn
Sannäsin kartanohotellissa Porvoossa ravintolatilat ovat Engelin 1830-luvulla suunnittelemassa rakennuksessa. Kuva: Laura Krohn

Yritysjohtajien jälkeen kartano kaiken kansan käyttöön

Porvoosta tunnetaan Haikon kartano, mutta tiesitkö, että siellä toimii myös toinen kartanohotelli?

Ennen tässä kartanohotellissa yöpyi yritysjohtajia koulutuksissa. Sitten se toimi tilaushotellina kokouksissa ja juhlissa.

Nyt Sannäsin kartano avataan yksityisille lomamatkailijoille. Porvoossa sijaitsevalla kartanolla on pitkä historia. Ensimmäinen kartanorakennus rakennettiin jo 1400-luvulla. Sen jälkeen omistajasuvut ovat vaihtuneet tiuhaan: milloin tila on luovutettu luostarille, milloin menetetty korttipelissä.

Nykyisen kartanorakennuksen on suunnitellut Carl Ludvig Engel 1830-luvulla, ja puutarhan hahmotteli Kultarannasta ja Helsingin Esplanadista tunnettu Paul Olsson.

Kartano oli yksityisomistuksessa, kunnes Lifm eli Liikkeenjohdon instituutti osti sen 1970-luvun alussa yritysjohtajien koulutuskampukseksi. Silloin kartanon pihapiiriin rakennettiin hotellirakennuksia.

Kurssitoiminta oli suosittua, mutta 1990-luvun laman jälkeen Lifmin asema alkoi heikentyä. 2010-luvulla paikan omisti Aalto-yliopisto, kunnes vuonna 2018 liiketoiminta siirtyi uudelle yritykselle, Tuula Kyöstilän ja Kirsi-Marja Virran haltuun.

Se jatkoi tilauspohjalta toimivana hotelli-ravintolana. Koronavuonna kokouksia, häitä ja muita juhlia on ollut kuitenkin vain murto-osa normaalista.

– Muutamat uskolliset kokousjärjestäjät ovat pitäneet meidät hengissä, sanoo toimitusjohtaja Tuula Kyöstilä.

Nyt kartanohotellia aiotaan suunnata yksityishenkilöiden käyttöön ja kotimaan matkailuun.

– Ensimmäinen sesonki on hiihtoloma. Keväälle ja kesälle suunnitellaan hyvinvointiviikonloppuja ja teematapahtumia.

Hiihtolomaviikoiksi perheille järjestetään omatoimista ohjelmaa, kuten rastiratoja puistomaisella alueella.

– Täällä on paljon kokous- ja ryhmätyötiloja. Näissä omissa sopissa voi vaikka piirrellä ja pelata, Kyöstilä sanoo.

Hän uskoo myös paikan uima-allasosaston ja palloiluhallin kiinnostavan perheitä.

Sannäsin kartanossa on 87 huonetta kahdessa erillisessä hotellirakennuksessa. Ruokailut tapahtuvat kartanorakennuksessa.

Kartano sijaitsee noin kymmenen kilometriä Porvoon keskustasta. Moottoritieltä sinne on parin kilometrin matka.

Punkaharju kuin suunnaton vesilintu

Kirjailija, toimittaja Sakari Topeliuksen vuonna 1875 ruotsiksi ja vuotta myöhemmin suomeksi julkaistu Maamme kirja laadittiin kansakoulun alaluokkien käyttöön.

Suomen kansasta, maantieteestä ja historiasta kertova teos muovasi monen sukupolven ajan käsityksiä Suomesta ja suomalaisuudesta. Teoksessa Topelius kuvaa myös käsityksiään Punkaharjusta ja Imatrankoskesta.

Punkaharjua hän vertaa Puruveden ja Pihlajaveden välissä uiskentelevaan, suunnattoman suureen vesilintuun, jonka ympärillä uivat “poikaset, nuo pienet saaret, jotka etsivät turvaa sen kupeilta”.

Imatrankoskesta hän kertoo, kuinka kosken “ukkosenkaltainen jyminä kuuluu puolta peninkulmaa kauemmas ja putouksen vieressä on toisen vaikea kuulla toisen puhetta”.

Kosken vaikutus oli hänestä niin tuntuva, että “heikkohermoisia ihmisiä rupeaa huimaamaan ja he saavat kummallisen halun syöksyä tuohon vaahtoavaan syvyyteen”.

Imatrankosken maisema on muuttunut huomattavasti Topeliuksen ajoista. Koski valjastettiin vesivoiman tuotantoon 1920-luvun lopulla, ja Imatran vesivoimalaitoksen vihkiäisiä juhlittiin toukokuussa 1929.

Nykypäivänä turistit voivat nähdä kosken kuohuvan koskinäytösten sekä laitoksen huoltotöiden aikaan.

Majoitu kartanoissa eri puolilla maata

Vuojoen kartano, Eurajoki. Suomen kauneimpia empirekartanoita. Arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema kartano valmistui vuonna 1836, jolloin sitä isännöi ruukinpatruuna Lars Magnus Björkenheim. 2000-luvun alussa kartano restauroitiin kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskukseksi. Kahdeksan huonetta.

Vuojoen kartano Eurajoella valmistui 1836. Kuva: Kari Mankonen
Vuojoen kartano Eurajoella valmistui 1836. Kuva: Kari Mankonen

Karolineburgin Kartano, Kajaani. Suomen pohjoisin kartano. Vuonna 1836 Kajaanin tuomiokunnan tuomari Frederik Calamnius rakennutti tilavan talon saleineen ja kamareineen. Hotellissa yhdeksän kartanohuonetta ja yksitoista majatalon huonetta,

Hirvihaaran kartano, Mäntsälä. Kartanon rakennutti tulitikkutehtaan omistaja vuonna 1918. Suuri lasipaviljonki avoinna ympäri vuoden. 30 huonetta.

Töyrylän kartano, Artjärvi, Orimattila. House guest -majoitusta: kaikki tilat keittiöstä kirjastoon ja saleihin ovat käytössä kuin olisi vierailulla maaseutukartanossa. Kuusi vierashuonetta yläkerrassa.

Lähde: Hotellien nettisivut