Teema

Viini on vettä viihdyttävämpää

Kun tummat pilvet ovat saapuneet ja houkutelleet kaverinsakin paikalle, kylmä sade vihmoo poskea. Ei näy naista, ei poliisia, ei taksia, kun niitä tarvitaan.

Ei myöskään jokilaivaa, jonka pitäisi kuljettaa Oberweselin kylästä Rein-jokea pitkin Rüdesheimiin. Uitetun koiran apaattisin silmin katselemme vettä. Vain yksinäinen rahtilaiva puksuttaa ylävirtaan.

Sateiselle laiturilleko se viinimatka nyt sitten tyssäsi?

Mutta Rein palkitsee sen, joka ei poistu uskon ollessa hatarimmillaan. Kuin taivaan valo saapuu valkea laiva joenmutkan takaa.

Laiturille tallustelee pieni koira turkki vettä valuen. Perässä tulee kaksi naista.

– Haluaisitteko liput laivaan, toinen naisista kysyy.

– Meitä piti olla neljä, mutta kaksi ei päässyt. Siksi myös pyysin laivan pysähtymään tässä, muuten se olisi jatkanut matkaansa.

Onneksi uitetut koirat tuntevat toisensa.

Sade piiskaa nyt vain laivan ikkunaa. Ihastelemme ihmisen hyvyyttä ja Reinin jylhiä rantoja. Viiniviljelmät muodostavat vihreän maton, joka välillä kohoaa rannasta lähes pystysuoraan ylös. Jos sieltä joku saa satonsa korjattua, siitä on kuultava lisää.

Laiva rantautuu Rüdesheim am Rheiniin. Turisti-infoon siis, ne kyllä tietävät.

– No voi, olette viikon verran myöhässä. Sadonkorjuu loppui juuri, ja nyt tiloilla ollaan niin kiireisiä, etteivät ne ota vieraita, opas kertoo.

Kenen idea olikaan lähteä viinimatkalle lokakuussa?

Lohdutuspalkintona hän myy meille Weinkartet, viinikortit (12,50 e). Niiden avulla voi kiertää viisi Rüdesheimin vinoteekkia ja maistaa jokaisessa tuottajan kahta erilaista viiniä. Se on kätevä alkupaketti matkamiehelle, joka ei tiedä viineistä kuin värin.

Arvokkaan oloinen rouva Kristina Barth toivottaa vieraat tervetulleeksi Georg Breuerin vinoteekkiin. Kaataa laseihin reippaat tilkat Reinin rinteillä versonutta Rieslingiä, edellisen vuoden Terra Montosaa. Latinankielinen nimi merkitsee jyrkkää maata.

Toiseen lasiin hän kaataa Rauenthalissa kasvanutta Village Rieslingiä.

– Oikein maukasta ja persoonallisuutta huokuvaa, kiittelemme yhteen ääneen.

Samalla toivomme viinin rauhoittavan huijaamisesta nykiviä kasvoja. Emmehän me näistä mitään tiedä. Kristina Barth tietää, ja hän myös kertoo.

– Yhteistä alueen viineille on kasvualusta, terrain. Jyrkillä rinteillä pensaiden on kasvatettava juurensa syvälle maahan saadakseen ravintoa. Maku syntyy siellä.

Lattialla viinikoira, kettuterrieri Leo heiluttaa häntäänsä. Sadonkorjuun aikaan se juoksentelee viljelmillä, mutta sunnuntaisin se ahkeroi Barthin seurana viinimyymälässä.

– Sadonkorjuu on kovaa hommaa, sillä jopa 70 astetta jyrkillä rinteillä se on tehtävä käsin. Siksi en siihen itse osallistukaan!

Kolmesta seuraavasta paikasta ei ole postikorttiin paljon kerrottavaa.

Nousemme hiihtohissiä muistuttavan köysiradan kyytiin. Se kuljettaa yli viiniviljelmien Niederwaldin muistomerkille, josta aukeavat upeat näkymät Reinin ylitse.

Matka alas ja viimeiseen Allendorfin viinibaariin taittuu viljelmien seassa käyskennellen ja ylijääneitä rypäleitä salaa maistellen. Vastaanotto on taas lämmin

– Maistakaa siitä. Jos ette tykkää, laitetaan jotakin toista, Natalie Schuh sanoo tiskillä.

Ihana lause, eikä vettäkään ole enää satanut.

Päivän lehti

25.5.2020