Teema

Virkkilät ratkovat riitansa kävellen

Virkkilän perheessä silitetään paitoja vain harvoin.

Mutta silloin, kun silitetään, on yleensä aikalisän paikka. Riita on tullut siihen pisteeseen, että täytyy vetää vähän happea.

– Ja koska inhoan silittämistä, yritän nopeasti miettiä, kuinka ilmaisisin asiani Markulle rakentavammin niin, että saan äkkiä vetää töpselin irti seinästä, Kristiina Virkkilä sanoo.

Tätäkin tavallisempi tapa ratkoa erimielisyyksiä on lähteä kävelylle, yhdessä. Niin kauan kävellään, että asia saadaan keskusteltua.

– Oleellista on, että kuljetaan samaan suuntaan ja välillä ei pysähdytä, Markku Virkkilä sanoo.

Virkkilöiden 39 avioliittovuoteen mahtuu monenlaisia erimielisyyksiä. Ennen tavallinen riidanaihe olivat kadonneet liput, laput ja kuitit, joiden häviämiseen piti luonnollisesti löytää syyllinen.

– Minä en ainakaan ole koskenut niihin, kumpikin ilmoitti.

Nykyään sanomista tulee netissä roikkumisesta. Puolisoiden erilainen vuorokausirytmi aiheuttaa sen, että Kristiina istuu nenä kiinni koneessa iltaisin, Markku aamuisin.

– Iso osa riidoista syntyy pelkistä oletuksista. Jompikumpi tulkitsee, että toinen on ärsyyntynyt ja keksii mielessään jo syynkin. Todellisuudessa toinen onkin väsynyt tai stressaantunut töistään, Kristiina Virkkilä sanoo.

– Toisen ajatuksia ei osaa koskaan lukea, ei edes 40 vuoden jälkeen, Markku Virkkilä toteaa.

Muiden töidensä ohella vapaaehtoista perhe- ja parisuhdetyötä tekevä pariskunta on sitä mieltä, että riitely sinällään ei ole huono asia.

– Jos ei koskaan ole riitoja, onko yhteistä elämääkään, Markku Virkkilä kysyy.

– Mutta jos riita jää päälle ja pitkittyy, silloin se syö energiaa.

Virkkilät päättivät jo yhteisen elämänsä alussa, että riitaa ei jätetä seuraavaan päivään.

– Jos riita jatkuu yön yli, se alkaa kasvaa ja siihen kertyy muitakin asioita.

Parhaimmillaan riita on tie, joka vie toisen parempaan tuntemiseen.

– Yhteentörmäyksen ja kitkan kohdalla on aina mahdollisuus kirkastaa sitä, mikä on itselle ja toiselle tärkeää, parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow sanoo.

– Jos kumpikin uskaltaa näyttää, mikä suututtaa, pelottaa tai nolottaa, erimielisyyksien kautta tulee paljastaneeksi arkoja kohtia ja itselle merkityksellisiä rajoja.

Mutta milloin riita voi toimia näin rakentavasti?

– Silloin, kun se pysyy rajoissaan ja asiassa, Stolbow sanoo.

Asiassa pysyminen tarkoittaa, että toisen persoonaan ei riidan tuiskeessa käydä käsiksi. Eli jos kumppani ei muista pyyhkiä keittiön tasoja, se ei tarkoita, että hän on läpeensä mätä ihminen.

– Kaikki sinä-riitely on äärimmäisen hajottavaa. Persoonaan osuvat arvostelut ovat aina loukkaavia ja siksi ne eivät ole asiassa pysymistä, Stolbow toteaa.

Mitä huonompi itsetunto, sitä enemmän kaikki erimielisyys sattuu.

– Ihminen tuntee joka kerta, ettei kelpaa, vaikka aihe olisi mikä.

Ja silloin syttyy hätä. Tuo ei tykkää minusta, ei rakasta enää, se jättää minut.

– Silloin myös vastareaktiot vyöryvät yli, Stolbow sanoo.

Viisas riitelijä pitää mielessään, että jokaisella on pohjimmiltaan hätä yksin jäämisestä ja kelpaamattomuudesta. Siksi hän riidan keskelläkin on tarkka sanoistaan.

– Kantojaan voi puolustaa napakastikin, mutta arvostelut eivät saa osua ihmiseen. Kerro mistä on kyse: en inhoa sinua vaan tätä asiaa, Stolbow sanoo.

Stolbow vastuuttaa myös arvostelun kohteen.

– Opettele kertomaan, että kun sanot minulle noin, se tuntuu pelottavalta tai siltä, ettet tykkää minusta enää ollenkaan.

Myös omasta lapsuudenperheestä voi olla sellainen muisto, että riidat johtavat eroon tai ainakin pelottavaan ilmapiiriin.

– Sekin pitää pystyä kertomaan kumppanille.

– Silloin toisella on mahdollisuus korjata sanomisensa: Ei, kun tarkoitin vain ruohonleikkuuta.

Stolbow muistuttaa, että parisuhteen ajatus on olla ihmisen lähin ja syvin ihmissuhde.

– Jos sellaisen suhteen haluaa, siinä täytyy uskaltaa olla auki. Samalla näkee, onko toinen sen arvoinen.

Hiertävät asiat on hyvä ottaa puheeksi riittävän pieninä.

– Ei siis niin, että ”Mä oon jo monta vuotta ajatellut, että…”, Stolbow aloittaa.

– Tällaiset tilanteet voivat tulla toisille aivan puskista, varsinkin jos toinen on aina ollut kiltti ja sopeutuva.

Pahimpia tilanteita Stolbown mielestä on, jos toinen haluaa eron ja ilmoittaa, ettei koskaan puhunut pettymyksistään tai harmeistaan siksi, ettei halunnut satuttaa toista.

– Moni ottaisi kyllä mieluummin mielipahan pieninä palasina kuin kerran sen viimeisen lapun pöydälle.

Kiistoja syntyy jokaisessa parisuhteessa.

– Jos pari ei opi riitelemään, jompikumpi lähtee ennen pitkää, Stolbow ennustaa.

– On tärkeää oppia olemaan eri mieltä pelkäämättä ja pelottelematta. Suhde, jossa ei koskaan oteta vaikeita asioita puheeksi, ei ole rakkaussuhde, ja se päättyy joko suhteen päättymiseen tai henkiseen tai fyysiseen sairastumiseen.