Teema

Voiko pessimisti muuttua tahdonvoimalla optimistiksi?

Osa ihmisistä on elämänasenteeltaan optimisteja ja osa taas pessimistejä.

Missä määrin nämä ominaisuudet ovat synnynnäisiä? Voiko ihminen muuttua tahdonvoimalla myönteisemmäksi, filosofi Frank Martela?

– Uskon, että jonkinlainen peruskatsantokanta maailmaa kohtaan on synnynnäinen. Jotkut katsovat maailmaa uhkien ja jotkut mahdollisuuksien kautta. Mutta aika ratkaisevia ovat myös lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat. Jos siellä on paljon pelkoja, jotka ovat toteutuneet, lapsi tulee varovaiseksi ja uskaltaa vähemmän kuin sellainen lapsi, joka pystyy kasvuympäristössä turvallisesti kokeilemaan erilaisia asioita.

– Elämänasennettaan pystyy muuttamaan ainakin jonkin verran opettelemalla uusia tapoja. Kun saa itsensä kiinni siitä, että käy läpi negatiivista ajatuskulkua, voi pysäyttää sen.

– Vastoinkäymisen kohdalla voi kirjoittaa paperille, minkä vuoksi se on myös mahdollisuus. Kun tuota harjoitusta toistaa, mahdollisuuksien näkemisestä tulee automaattisempaa.

Onko optimismi parempi elämänasenne kuin pessimismi?

– Monesti on hyvä arvioida sekä mahdollisuuksia että mahdollisia uhkakuvia. Siinä mielessä realismi on järkevintä.

– Usein tuntuu siltä, että ihmiselle on hyväksi olla vähän liian optimistinen ja uskoa turhankin paljon omiin kykyihinsä. Silloin tulee kokeiltua enemmän asioita, ja kokemusten kautta taas kasvaa ja oppii.

– Riippuu myös kontekstista, kumpi on parempi elämänasenne. Joissakin työtehtävissä on tärkeää olla tarkka ja välttää virheitä. Sellaisessa työssä liika optimismi voi olla haitaksi. Toisaalta taas start up -yrittäjän on vaikea menestyä, jos ei usko omaan juttuunsa. Kun lähtee vaikka tekemään uutta peliä ja tietää, että yhdeksän kymmenestä pelifirmasta menee konkurssiin, raaka realismi ei auta. Sinun on pakko uskoa, että olet se voittaja, jotta voit menestyä.

Anna Humalamäki