Teemajutut

Yhä useampi suomalainen popsii närästyslääkettä

Närästyksen ja refluksioireiden hoidossa yleisesti käytettyjen niin sanottujen protonipumpun estäjien eli ppi-lääkkeiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti Suomessa. Suuri osa ppi-lääkkeiden käyttäjistä kuitenkin syö niitä turhaan.

1990-luvun loppuvuosiin verrattuna esimerkiksi Losec ja Somac Control -kauppanimillä myytävien ppi-lääkkeiden kulutus on 2000-luvun aikana yli viisinkertaistunut. Valmisteet tulivat markkinoille 1990-luvun alussa, ja ensimmäiset itsehoitoon tarkoitetut valmisteet tulivat apteekkeihin vuosina 2009–2010.

 

Protonipumpun estäjien yleistymistä selittää niiden tehokkuus mahahapon erityksen hoidossa. Liikahappoisuuden hoitoon on käytössä myös muita lääkkeitä, mutta niiden myynti on ollut laskussa, sillä yksikään toinen tähän vaivaan tarkoitettu lääke ei ole yhtä tehokas.

Närästys ja refluksioireet ovat myös hyvin yleisiä vaivoja, joista kärsii eri tutkimusten mukaan jopa kolmannes länsimaiden aikuisväestöstä.

Ppi-lääkkeet ovat lyhytaikaisessa käytössä hyvin siedettyjä ja niitä pidetään turvallisena. Esimerkiksi ylävatsavaivojen Käypä hoito –suosituksessa niitä suositellaan ensisijaisena lääkkeenä.

Turun yliopistollisen keskussairaalan gastroenterologian ylilääkäri ja professori Markku Voutilainen kuitenkin sanoo, että ppi-lääkkeiden kohdalla puolet lääkemääräyksistä on turhia.

– Tutkimusten mukaan sekä avohoidossa että sairaalassa aloitetuista ppi-hoidoista noin puolessa ei ole lääketieteellisesti perusteltua syytä.

 

Ongelmallista on nimenomaan ppi-lääkkeiden pitkäaikainen tai jatkuva käyttö. Vaikka lääkkeiden haittavaikutusriski on vähäinen, on mahdollista, että pieni osa käyttäjistä saa niistä vakaviakin haittavaikutuksia.

Mahdollisten haittavaikutusten lisäksi turhien lääkkeiden käytöstä koituu myös kustannuksia sekä potilaille itselleen että yhteiskunnalle.

 

Aivan pienistä summista ei ole kyse, sillä viime vuonna liki 650 000 suomalaista osti lääkärin määräämiä, Kela-korvattavia ppi-lääkkeitä liikahappoisuuden hoitoon ja refluksitaudin oireisiin yhteensä 42 miljoonalla eurolla.

Kela maksoi näistä reseptillä määrätyistä lääkkeistä sairausvakuutuskorvauksia 15 miljoonaa euroa. Keskimääräinen korvaus henkilöä kohti oli 24 euroa.

Reseptilääkkeiden lisäksi ppi-lääkkeitä ostettiin viime vuonna myös ilman reseptiä yhteensä 7,2 miljoonalla eurolla. Itsehoitolääkkeiden myynnin vähäisempää määrää selittää muun muassa se, että ne on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, kun taas lääkärit yleensä määräävät lääkkeitä 2–3 kuukauden ajaksi.

 

Kelassa on huomattu, että samalla kun ppi-lääkkeiden käyttö on kasvanut, myös niiden viitehinnat ovat nousseet.

Kelan erikoistutkija, dosentti Leena Saastamoinen kertoo, että ilmiö on tullut esille Kelan ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean vuosittain julkaiseman Suomen lääketieto -julkaisun kokoamisen yhteydessä, kun julkaisuun on kerätty tietoja lääkkeiden kulutuksesta ja niistä maksettavista sairausvakuutuskorvauksista.

– Ppi-lääkkeiden viitehintojen nousu huomattiin jo vuonna 2012. Voidaan sanoa, että ppi-lääkeiden korvaussummat ovat nousseet viimeisen viiden vuoden aikana lähes kolmella miljoonalla eurolla, vaikka kulutus on kasvanut melko vähän.

Saastamoisen mukaan sama ilmiö on ollut havaittavissa myös useiden muiden lääkkeiden, muun muassa sydän- ja verisuoni- ja psykoosilääkkeiden, kohdalla. Yhteistä näille lääkkeille on se, että ne ovat kaikki halpoja, viitehintajärjestelmässä mukana olevia lääkkeitä, joilla on paljon käyttäjiä.

 

Viitehintajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2009. Siinä samaa lääkeainetta sisältävät valmisteet kuuluvat samaan viitehintaryhmään ja potilaalle maksettava Kela-korvaus määritellään edullisemman markkinoilla olevan rinnakkaisvalmisteen hinnan mukaan.

Saastamoisen mukaan viitehintojen nousua selittää yksinkertaisesti se, että lääkeyhtiöt ovat nostaneet hintojaan.

– Viitehintajärjestelmän yksi piirre on se, että hintakilpailu ei toimi, vaan lääkefirmat hivuttavat hintoja ylöspäin.

Tuoreimpia artikkeleita