Teema

”Yhden kun pelastat, siellä on kohta sata lisää”

Rivitaloasunnon eteisessä, portaiden alla makaa kolme koiraa. Silmistä kajastaa arkuus.

– Nämä tytöt eivät tule tervehtimään sinua, sillä ne pelkäävät niin kovasti, kertoo koirien emäntä Donna Saarinen.

Säikyt koirat ovat osa Saarisen kodissa Turussa asuvaa espanjanvinttikoirien eli galgojen laumaa. Rodun koirat ovat kotimaassaan Espanjassa erittäin kaltoin kohdeltuja metsästyskoiria. Saarisen galgot on tuotu Suomeen espanjalaisesta koiratarhasta.

Ensimmäisinä viikkoina koirat piti kantaa ulos pissalle, sillä ne eivät olisi uskaltaneet mennä muuten ollenkaan.

– Nyt on jo päästy paljon eteenpäin, mutta rohkeita ne eivät edelleenkään ole.

Donna Saarinen kuuluu siihen kasvavaan joukkoon suomalaisia, joka antaa kodin ulkomailta tuotaville hylätyille ja usein kovia kokeneille löytökoirille.

Ensimmäisen rescue-koiransa Saarinen otti yhdeksän vuotta sitten. Ensimmäinen espanjanvinttikoira tuli seitsemän vuotta sitten. Nyt galgoja on viisi.

Saarinen on hankkinut koiransa vinttikoiriin keskittyneen Galgos del Fénix ry:n kautta. Se on yksi monista espanjalaisia koiria maahan tuovista yhdistyksistä. Kaiken kaikkiaan Suomeen on tuotu Espanjasta tänä vuonna jo yli 600 koiraa.

Espanjan lisäksi toinen suuri tuontimaa on Romania. Sieltä on tuotu tänä vuonna lähes 500 koiraa, kertoo ylitarkastaja Virva Valle Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi -yksiköstä.

– Aiempia vuosia enemmän koiria on välitetty myös Latviasta ja Unkarista.

Ulkomailta tuotujen koirien määrä on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Vielä vuonna 2012 koiria tuotiin Suomeen runsaat 750. Vuosina 2013–2015 tuontimäärät nousivat noin 2 000 koiraan. EU:n ulkopuolelta suurimmat tuontimaat ovat Venäjä ja Serbia.

Rescue-koirista suurin osa tulee Suomeen yhdistysten kautta. Suomessa yhdistyksiä on useita kymmeniä. Jotkut niistä tuovat koiria lähes viikoittain.

Koiria maahan tuovien yhdistysten on oltava Eviran rekisterissä. Rekisteröityminen on pakollista, vaikka välitystoiminnalla ei tavoiteltaisi kaupallisia voittoja. Yksityisenkin on liityttävä rekisteriin, jos tuonteja on viisi tai enemmän.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitossa seurataan tilannetta tarkasti, sillä rescue-koirien tuonnissa on omat vaaransa. Liiton yhdistykset eivät tuo koiria maahan, mutta kansalaiset kysyvät liitosta paljon ohjeita ja neuvoja koirien maahantuonnista.

– En missään tapauksessa suosittele löytökoiran omatoimista tuomista Suomeen. On parempi toimia yhdistysten kautta, sillä ne tietävät paitsi maahantuontirajoitukset ja säädökset, myös eri maiden tauteihin liittyvät asiat, liiton toiminnanjohtaja Maria Lindqvist sanoo.

Lisäksi luotettava tuoja rokotuttaa, hoitaa loishäädön ja tarkistuttaa koiran eläinlääkärillä jo lähtömaassa. Vastuullisesti toimiva yhdistys myös kantaa huolta lähtömaan oloista.

– Parasta eläinsuojelutyötä useimmissa maissa on se, että koiria streriloidaan ja ihmisten asenteisiin vaikutetaan koulutuksella.

Lähtömaassa pitää myös arvioida, onko koiralla edellytyksiä sopeutua kotikoiraksi.

– Kaikkia hylättyjä ja villeinä kulkeneita koiria ei voida pelastaa tuomalla ne Suomeen, Lindqvist korostaa.

Söpöt kuvat netissä ja koskettavat tarinat koirien historiasta vetoavat ihmisiin. Koiran pelastamiseen lähdetään usein tunne edellä.

– Pelkkä sääli ei ole hyvä peruste koiran ottamiselle, ei kotimaasta eikä ulkomailta. Yhdistyksillä onkin iso vastuu siinä, että ne valitsevat tulevat kodit huolellisesti ja pohtivat isäntäperheen kanssa läpi kaikki rescue-koiran pitämiseen liittyvät asiat. Ei ole koirallekaan hyväksi, jos se pitkän matkan jälkeen joutuu heti vaihtamaan kotia, Maria Lindqvist sanoo.

Kaikkien yhdistysten moraali ei valitettavasti ole yhtä korkea. Maria Lindqvist ehdottaakin, että rescue-yhdistykset loisivat yhdessä eettisen toiminnan ohjeet, joihin kaikki sitoutuisivat. Sertifikaatti näyttäisi koiran hankintaa harkitsevalle, että kyseessä on luotettava toimija.

Koiriensa kanssa elävä Donna Saarinenkaan ei suinpäin kannusta lähtemään rescue-koiran isännäksi tai emännäksi.

– Rescue-koiran ottavan on syytä tuntea omat voimavaransa ja sitoutua koiraan. Moni näistä koirista vaatii pitkäjänteistä ja sitkeää koulutusta ja totutusta. Koiran stressi uudessa kodissa voi kestää puolikin vuotta ja käytöshäiriöistä pois oppiminen vuosia.

Kaikilla koirilla ei ole kokemusta kotikoirana elämisestä. Romaniasta tuodaan pääosin katukoiria, joten niillä on edessään aivan uudenlainen oppiaika.

Donna Saarinen on pitkän kokemuksensa rohkaisemana ottanut hoiviinsa myös pahoin traumatisoituneita koiria. Espanjanvinttikoira Bea on yksi niistä.

– Bean toipuminen vei kaksi vuotta. Nyt se on jo aivan erilainen kuin tullessaan, mutta siinä on auttanut myös muun lauman käytös, Saarinen sanoo.

Miksikään maailmanpelastajaksi Donna Saarinen ei itseään miellä, vaikka hän onkin päätynyt rescue-koiriin.

– Kaiken takana on rakkaus tätä rotua kohtaan. Samalla olen pystynyt auttamaan näitä kovissa oloissa eläviä koiria.

Hän sanoo myös ymmärtävänsä, että hyvä tahtokaan ei riitä kaikkien hylättyjen koirien pelastamiseen.

– Yhden kun pelastat, siellä on kohta sata lisää. Siksi huonoissa oloissa elävien koirien hyväksi tehtävää työtä on syytä tehdä paikan päällä.