Teema

Yöllä hulinoivan vauvan voi auttaa unimaisteriksi

Pienten lasten eriasteiset uniongelmat ovat tuttuja suurimmalle osalle lapsiperheistä.

Jaksamisen kannalta kaikkein hankalinta on vauvan jatkuva yöheräily, joka tuottaa rättiväsyneitä, ahdistuneita ja keskenään riiteleviä vanhempia.

Uupuneella on sentään se laiha lohtu, ettei hän ole yksin.

Suomalaisessa 1 700 perheen Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa lähes puolet vanhemmista ilmoitti, että omalla lapsella oli kahdeksankuisena uniongelmia.

Tutkimusperheissä joka kuudes alle yksivuotiaista heräsi vähintään neljästi yössä, mitä pidetään merkittävän yöheräilyn rajana.

Viikkoja ja kuukausia jatkuessaan huonosti nukutut yöt heittävät varjon koko perheen ylle.

– Unenriistohan on kidutuskeino. Jatkuva aikuisen unen keskeytyminen ja vähäunisuus aiheuttaa ahdistus- ja masennusoireita, ja usein perheen tunnelma alkaa kiristyä ja vanhempien välille syntyy riitoja, sanoo apulaisprofessori, psykiatri Anna Keski-Rahkonen Helsingin yliopistosta.

Hän on itse kamppaillut aikanaan väsymyksen syövereissä kahden huonosti nukkuneen lapsensa kanssa.

Miksi yksi vauva nukkuu yösyöttöjä lukuunottamatta kuin tukki ja toinen heräilee kymmenen kertaa yössä?

Syntyessään ihmisellä ei ole unen ja valveen rytmiä, Keski-Rahkonen kertoo.

– Kehitys on hyvin yksilöllistä. Lähtökohta on, että unirytmi opitaan ja se kehittyy ensimmäisten elinkuukausien aikana.

Rytmi alkaa olla vakiintunut viimeistään kuuden kuukauden iässä. Pääosan unesta pitäisi ajoittua yöhön, ja yöllisten heräilyjen pitäisi vähentyä ja lyhentyä.

Yöheräilyn ohella toinen yleinen ongelma on uniassosiaatiohäiriö. Siinä lapsi on tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla vanhemman avulla, esimerkiksi sylissä hyssyttelyyn tai imetykseen, eikä hän yöllä herätessään osaa nukahtaa kuin samalla menetelmällä.

Uniassosiaatio-ongelmien hoidoksi suositellaan usein kotioloissa toteutettavia unikouluja, yleensä aikaisintaan kuuden kuukauden ikäisenä.

Unikoulut ovat liuta erilaisia keinoja ja toimintatapoja, joilla vanhemmat voivat tukea lapsen nukkumista.

Lasten unihäiriöihin perehtynyt lastenpsykiatri Juulia Paavonen muistuttaa, että uniongelmien taustasyyt ovat usein monimutkaisia eivätkä pelkät unikoulut ratkaise kaikkea.

Yöheräilyn taustalla voi olla perheen pielessä oleva vuorokausirytmi: vauva nukkuu liikaa päivällä ja kukkuu yöllä. Esimerkiksi kahdeksankuisen pitäisi nukkua noin 80 prosenttia unestaan yöllä. Jos tämä ei toteudu, hoidossa ei tarvita unikoulua vaan totuttelua uuteen päivärytmiin.

Jo pientäkin vauvaa voi opastaa oikeaan rytmiin pehmeästi rauhoittamalla illan tullen elämää ja vähentämällä valoja.

– Joskus unikoulu jopa heikentää tilannetta: ”koulutettava” vauva itkeskelee yöllä, on väsynyt ja nukkuu taas päivällä liikaa, jolloin hän ei ole seuraavana yönä riittävän väsynyt nukkuakseen, ja kierre on valmis.

Paavonen sanoo, että unihäiriöitä hoidettaessa olisi pohdittava myös lapsen luonnetta: miten hän rauhoittuu ja minkälainen temperamentti hänellä on. Eri lapsille sopivat erilaiset tavat opetella rauhoittumista unille.

Kaikki unikoulut vaativat, että on valmis vähintään viikon ja jopa parin kuukauden ajan viemään sitä läpi johdonmukaisesti, eikä mullistavia tuloksia välttämättä tule päivässä tai kahdessa, Anna Keski-Rahkonen sanoo.

Suomessa esimerkiksi neuvolat ja Mannerheimin lastensuojeluliitto suosittavat pehmeitä unikouluja. Suosituin on niin sanottu tassutusmenetelmä.

Keski-Rahkonen pitää toimivana ja nopeana menetelmänä myös huudatusunikoulua, jossa lapsi pannaan sänkyyn eikä itkuun vastata, kunnes lapsi nukahtaa.

Huudatus on perinteinen tapa, jota useat lastenpsykiatrit ovat arvostelleet. Kun hätäitkuun ei vastata, lapsi voi kokea tulleensa hylätyksi, ja tästä voi olla haittaa tunne-elämän kehityksessä.

Keski-Rahkosen mukaan huudatusunikoulusta on toistakymmentä tutkimusta, eikä sen ole havaittu aiheuttavan haittoja.

Juulia Paavosen mukaan yksi huudatuksen keskeinen ongelma on, etteivät vanhemmat halua toteuttaa liian rankaksi koettua menetelmää. Lisäksi käytännön potilastyössä näkee, että aika usein huudatettujen lasten uniongelmat palaavat myöhemmin, Paavonen kertoo.

– Olisi myös tärkeää, että aikuiset reagoivat lapsen itkuun aina samalla tavalla, mikä ei huudatuksessa toteudu. Osa lapsista tarvitsee vanhemman tukea oppiakseen rauhoittumaan unille.

Lisätietoa ja ohjeita: Mannerheimin lastensuojeluliitto, www.mll.fi. Haku­kenttään sana ”unikoulu”. Anna Keski-Rahkonen ja Minna Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä. (Duodecim)

Päivän lehti

19.1.2020