Ruotsalainen Mariette Lindstein kuului 25 vuotta skientologeihin. Pääpaikka Kaliforniassa muuttui vankilaksi, jossa oli väkivaltaa ja töitä tehtiin koko ajan univelassa. Säännöt olivat tyystin erilaiset kuin lahkon julkkisjäsenillä.
Miellyttävä kuusikymppinen Mariette Lindstein asuu Halmstadin pikkukaupungissa Ruotsin lounaisrannikolla taiteilijamiehensä . Hänen San Franciscossa kasvanut taiteilijamiehensä Dan Koonin kanssa.
Pariskunnan elämä ei ole kuitenkaan aina ollut pelkkää ruotsalaisen rannikkokaupungin idylliä.
Lindstein ja Koon tutustuivat toisiinsa, kun he molemmat vielä asuivat silloisten puolisoidensa kanssa skientologiliikkeen kansainvälisessä pääpaikassa Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.
Paikassa, josta ei niin vain erottu ja lähdetty pois. Sieltä piti paeta. Ennen lopullista pakoa Mariette Lindstein oli ollut skientologiliikkeen jäsen 25 vuotta.
Hän on kirjoittanut kokemuksensa kolmeksi kirjaksi, joista ensimmäinen Ehdoton valta julkaistaan nyt suomeksi Atenan kustantamana.
Kirjassa yhteisö on sijoitettu Ruotsiin ja nykyaikaan. Lindstein on myös sepittänyt liikkeen johtajalle historian, joka selittää, miksi hänestä tuli sellainen kuin tuli. Pääosa romaanin tapahtumista on kuitenkin oikeasti tapahtunut Kaliforniassa, lukuun ottamatta sitä, että kirjassa liikkeen karismaattinen johtaja on myös pedofiili.
Vanhemmat varoittivat lähtemästä
Lindsteinin elämäntarina kyllä alkaa Halmstadista ja Malmöstä.
– Olin 19-vuotias, juuri päässyt lukiosta ja tylsistynyt kotikaupungissani. Halusin päästä pois ja kokea uutta.
Lindsteinin silloinen poikaystävä oli innostunut skientologiasta ja Lindsteinkin alkoi käydä Malmössä luennoilla. Elettiin aikaa ennen internetiä. Skientologipiireissä liikkui uusista asioista kiinnostuneita nuoria, joiden kanssa pidettiin hauskaa.
Kun Lindstein oli 26-vuotias kolmevuotiaan pojan äiti, skientologikirkon kansainvälisestä pääpaikasta Kaliforniasta saapui Ruotsiin luennoitsija, joka houkutteli nuoren perheen muuttamaan Kaliforniaan. Enempää tietoa määränpäästä heille ei annettu, se oli salaisuus.
Lindstein epäröi. Hänen vanhempansa varoittivat tytärtä lähtemästä, koska kyseessä oli lahko.
Lapset erotettiin vanhemmistaan
Kaliforniassa Lindstein oli varma, että oli tehnyt oikean päätöksen.
– Paikka oli todella kaunis. Siellä oli uima-altaat ja filmistudio. Olin vakuuttunut, että kyse ei ole lahkosta.
Myöhemmin Lindsteinille on valjennut, että jäsenet eivät valitse lahkoa, vaan lahko valitsee jäsenet. Kaliforniaan oli kutsuttu innostuneita ja lahjakkaita ihmisiä.
Alussa yhteisöllinen elämä 800 hengen kansainvälisessä pääpaikassa olikin oikein viihtyisää.
– Kävimme yhdessä retkillä, vietimme yhdessä joulua ja muita juhlia, ja meillä oli joka viikko vapaapäiviä.
Yhteisössä elettiin ohjelman mukaan, koska tavoitteena oli itseään kehittämällä pelastaa koko maailma.
Lindstein työskenteli yhteisön markkinoinnissa. Hän teki muun muassa videoita ja esitteitä, joita lähetettiin skientologiyhteisöille eri puolille maailmaa.
Yhteisön sääntöihin kuului, että lapset lähetettiin asumaan eri paikkaan erilleen vanhemmistaan. Lindstein hyväksyi senkin, koska ajatteli, että se oli lapselle hyväksi.
Myöhemmin hän kuuli, että lapsia oli neuvottu olemaan aina iloisia, kun he tapasivat tärkeää työtä tekevät vanhempansa.
Tom Cruisella eri säännöt Yhteisön johtajana oli erittäin karismaattinen David Miscarige. Sivistynyt mies hurmasi ihmiset esiintymisellään.
Yhteisössä kävi vierailijoita lyhyillä kursseilla, ja silloin haluttiin, että kaikki näyttää upealta. Julkkisjäsenten kuten näyttelijöiden Tom Cruisen ja John Travoltan toivottiin myönteisillä puheillaan kirkastavan mielikuvaa liikkeestä, jotta siihen saataisiin uusia jäseniä. Julkkisjäsenillä oli eri säännöt, eivätkä lyhytaikaiset vierailijat tienneet lahkon todellista luonnetta.
Ulkopuoliseen maailmaan kuten toimittajiin suhtauduttiin epäillen. Psykologit ja psykiatrit eivät skientologian mielestä ymmärtäneet ihmismieltä.
Vähitellen alkoi tulla piirteitä, jotka eivät tuntuneet Lindsteinistä mukavilta.
– Esimerkiksi univormut, en koskaan oikein sopeutunut armeijamaisuuteen.
Työtä alkoi olla koko ajan enemmän ja enemmän. Työntekijöiden piti olla koko ajan tavoitettavissa, ja siksi heillä oli hakulaitteet, joihin johtaja lähetti viestejä. Viestejä alkoi tulla myös keskellä yötä.
– Olimme koko ajan väsyneitä ja univajeessa. Emme voineet mennä nukkumaan ennen kuin kaikki työtehtävät oli tehty.
Myös johtaja Miscarigen käytöksestä alkoi tulla arvaamatonta. Hän moitti työntekijöitä ja keksi uusia rangaistuksia, mikäli ei ollut tyytyväinen. Ihmiset alkoivat valvoa toistensa tekemisiä.
Kun johtaja käyttäytyi uhkaavasti, Lindstein sanoo ajatelleensa ensimmäiseksi, mitä hän itse oli tehnyt väärin.
– Kun joku ihminen, jota olet ihaillut, alkaa käyttäytyä niin kuin johtajamme, sitä ajattelee, että vika on pakko olla itsessä.
Itsemurhia ja väkivaltaa
Väkivallasta tuli osa lahkoa.
– Minulle käännekohta oli se, kun näin johtajan lyövän erästä jäsentä. Viisi vuotta ajattelin pakenevani, mutta siihen piti löytyä sopiva tilaisuus.
Kaikki eivät kestäneet, ja lahkossa tehtiin joitakin itsemurhia. Sellaista ikävää julkisuutta yhteisö ei kaivannut.
Niinpä Lindstein alkoi puhua itsetuhoisista ajatuksista ja sai sen perusteella siirron Los Angelesiin. Isossa kaupungissa pakeneminen oli jo helpompaa kuin aavikolla.
Dan Koon oli paennut kolme kuukautta aiemmin, kun jäsenet olivat saaneet kaksi tuntia vapaata jouluostoksia varten.
Onnistuneesta paosta seurasi lahkossa vielä oleville entistäkin tiukempaa valvontaa.
Koon ensimmäinen ihminen, jolle Lindstein paettuaan soitti Los Angelesista. Hänet pelasti lisäksi se, että hänellä oli rakastava perhe Ruotsissa.
– Vanhempani olivat jo ajatelleet, että minut on lopullisesti aivopesty. Sain kirjoittaa kirjeitä, mutta ne luettiin. Siksi kirjeissä kirjoitettiin vain mukavia asioita.
Lindsteinilla alkoi toinen tutkimusmatka uuteen. Oli vuosi 2003.
– En ollut käyttänyt internetiä tai kännykkää, ja vaatteeni olivat 1980-luvulta.
Hän on saanut myös poikansa takaisin.
– Poikani ajasta skientologien lasten yhteisössä olemme puhuneet hyvin vähän. Poikani ei halua palata menneeseen, hän haluaa katsoa tulevaisuuteen ja elää tässä päivässä. Minä taas käyn läpi kokemaani kirjoittamalla.
Takaisin Ruotsiin
Seitsemän vuotta sitten Lindstein ja Koon muuttivat Ruotsiin. Koon ihastui pariskunnan kesälomamatkoilla Ruotsiin niin, että oli valmis muuttamaan sinne pysyvästi.
Pariskunta pitää yhteyttä muihin pääpaikasta lähteneisiin jäseniin.
Surullisempi mieli Lindsteinilla on niistä ystävistä, jotka edelleen asuvat Kalifornian yhteisössä.
– He ovat asuneet siellä vielä 15 vuotta lähtöni jälkeen. Miten he pystyivätkään enää elämään muualla, heillä ei ole täällä mitään ja he ovat jo aivopestyjä.
Miten vuodet suljetussa yhteisössä ovat muuttaneet kirjailijaa?
– Osaan iloita pienistä arkisista asioista. Voin syödä mitä haluan ja mennä ulos milloin haluan.