Jarno Hietalahti & Mika Pekkola: Terapiaa mielipuoliselle maailmalle – Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus. Vastapaino 2019. 256 s.
Erich Fromm (1900–1980) oli monessa mielessä edistyksellinen ajattelija. Hän piti kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina täysin riippumatta heidän uskonnollisesta, rodullisesta tai kulttuurillisesta taustastaan, sillä mikään inhimillinen ei saa olla meille vierasta.
Yhteiskunnallis-taloudelliset olosuhteet asettavat kuitenkin ihmiset eriarvoiseen asemaan, ja tätä vastaan Fromm hanakasti taisteli.
Fromm oli modernin yhteiskunnan kriitikko. Hänen elinaikanaan kulutuskulttuuri, tylsistynyt ja vieraantunut vapaa-aika ja tapauskovaisuus alkoivat kukoistaa. Monet Frommin ajatuksista pätevät vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi edellämainitut kulttuurilliset tendenssit ovat vain voimistuneet.
Mika Pekkola ja Jarno Hietalahti kirjoittavatkin Frommin ajattelua soveltaen nykyajasta. Heitä voisi pitää melko perinteisinä vihervasemmistolaisina, ja kirjassa käsitelläänkin monia nyt kuumia aiheita kuten seksuaalisuus, työn luonne, teknologian kehitys ja nationalismin sekä äärioikeiston nousu.
Fromm oli myös joissakin asioissa konservatiivi, joka tuli ehkä selvimmin esille hänen suhteessaan seksuaalisuus- ja sukupuoliasioihin. Hän esimerkiksi näki homouden luonnehäiriönä aikalaistensa tavoin sekä pönkitti perinteisiä miehen ja naisen rooleja.
Toisaalta hän näki matriarkaalisessa kulttuurissa enemmän hyvää kuin patriarkaalisessa, mutta hänen ihanneyhteiskunnassaan olisivat yhdistyneet näiden parhaat puolet.
Puhuttelevin essee on kenties Frommin uskonnollisuutta (tai ei-uskonnollisuutta) käsittelevä teksti. Fromm sanoo olevansa ”marxilainen ateisti, joka tekee Jumalan työtä kaikin voimin”.
Frommin näkemys siitä, että ihmisen tulee pyrkiä kohti täydellistymistä ja jalostaa omimpia potentiaalejaan lähenee uskonnollisen mystiikan ajatusta siitä, että tuntemalla itsensä pääsee lähemmäs jumalaa.
Fromm on myös elävä esimerkki siitä, että ateisti voi teoissaan olla uskonnollisempi kuin uskovainen ihminen, mitä tukee myös hänen juutalainen taustansa: juutalaisuudessa tärkeämpää ei ole se, mitä ajattelee, vaan se, mitä tekee.
Hietalahti ja Pekkola ovat kirjoittajina melko samanlaisia. Molemmat ovat asiallisia ja melko neutraaleja kirjoittajia, mutta Frommin suhteellisen vakavamielisestä tuotannosta on ehkä vaikeaa ja turhaakin yrittää kirjoittaa kovin raflaavasti.
Pekkola on hieman akateemisempi, siinä missä Hietalahti esimerkiksi käyttää CMX-sitaatteja ja kirjoittaa Jarkko Martikaisesta.
Etenkin kirjan alkupuolella teksti jää melko abstraktiksi ja konkretiaa kaipaisi enemmän. Jotkut Frommin keskeisistä termeistä ja käsitteistä jäävät hieman hämäriksi. Toisaalta kirja on melko kattava ja pätevä yleisesitys Frommin ajatuksista, jotka säilynevät relevantteina vielä pitkään.