Posio haluaa erottua persoonallisena luontokohteena. Matkailijoille tarjotaan paikalliskulttuuria ja aitoutta. Matkailu voi mahdollistaa asumisen siellä, missä itse haluaa.
Näin syntyy posiolainen eräherkku:
Otetaan päivän kalansaalis, oli se sitten hauki, ahven tai made. Perataan ja fileroidaan kala. Paistetaan pannulla suomalaisen pekonin, voin ja suolan kanssa. Tarjoillaan perunoiden kanssa. Nautitaan ulkosalla.
Tätä reseptiä käyttää Timo Posio matkailijoiden kanssa tekemiensä kalastusreissujen päätteeksi.
– Joko ranskalaiset ovat hirveän hyviä näyttelemään, tai sitten he oikeasti tykkäävät siitä.
Posion pääasiallinen tulonlähde on vakuutusten myyminen. Innokas harrastajakalastaja on kuitenkin kahden vuoden ajan luonut intohimostaan matkailutuotteita.
Talvella Posio vie pääasiassa Keski-Euroopasta tulevia turisteja verkkokalastamaan ja pilkille, kesällä vetouistelemaan haukivesille.
Hänen toiveenaan on, että leipä ja sen päällisetkin tulisivat jatkossa posiolaisesta järvestä.
Ei bulkkia, vaan persoonallista matkailua
Timo Posion yhden miehenyritys on yksi yhdeksästä posiolaisesta matkailuyrityksestä, jotka saivat kesäkuussa Suomen matkailua edistävän Visit Finlandin myöntämän kestävän matkailun merkin.
Merkin saaneet yritykset täyttävät Visit Finlandin kriteeristön, joka huomioi taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden.
Yritykset ovat myös sitoutuneita Visit Finlandin kansallisiin kestävän matkailun periaatteisiin. Näitä ovat muun muassa luonnosta huolehtiminen, kulttuuriperinnön kunnioittaminen ja paikallisen suosiminen.
Ensimmäiset parikymmentä merkkiä myönnettiin yrityksille, jotka olivat olleet mukana viime keväänä alkaneesta pilottivaiheesta lähtien. Nyt kestävän matkailun ohjelma on avattu kaikille matkailuyrityksille ja -alueille.
Lähes puolet merkeistä meni kerralla yhteen pieneen koillismaalaiseen kuntaan.
Miksi Posio painottaa matkailussa nyt juuri kestävyyteen?
Matkailukoordinaattori Marja Hannulan mukaan kestävät pyrkimykset lähtivät yrityksistä itsestään.
– Yrittäjät haluavat pitää matkailun aitona, paikalliskulttuurista ponnistavana. Tarjolla ei ole bulkkia, vaan persoonallinen matkailukokemus.
Posion matkailuyrittäjät järjestävät kyllä myös perinteisempiä huskyajeluita ja moottorikelkkareissuja, mutta myös yllättävämpää toimintaa. Esimerkiksi Oiva Soudunsaaren järjestämien kalastusreissujen päätteeksi matkailijat vierailevat hänen kotonaan kahvilla.
Siellä matkailijat ihmettelevät hiihtopalkintojen määrää, kurkkaavat perunakellariin, kummastelevat kuivalihoja ja katsovat pakastimeen: ai jaha, näin paljon marjoja on tallessa.
Kahvittelun aikana saa myös kysellä. Marketta Soudunsaaren mukaan miehet ovat yleensä kiinnostuneita siitä, miten taloa lämmitetään, naisia taas mietityttää, mitä ruokaa ja leipomuksia hän tekee.
Monia kiinnostaa se, miksi antaa ylipäänsä vieraiden tulla kotiinsa.
Niin, miksi?
– Se on itsestä vain ihan luonnollista, Marketta Soudunsaari tuumaa.
Kyseessä piilotettu helmi
Posio on matkailukohteena tuntemattomampi kuin esimerkiksi Joulupukista tunnettu Rovaniemi ja suositusta hiihtokeskuksesta ja Karhunkierroksesta kuuluisa Kuusamo.
Posio on käväissyt julkisuudessa erinäisistä syistä. 1970–80-luvuilla kunta tunnettiin riehakkaista juhannusjuhlista, 2000-luvun alussa taas Suuri Seikkailu -tosi-tv-ohjelmasta.
Posion perinteisiä vierailukohteita ovat muun muassa Korouoman kanjoni, tykkymaisemista tunnettu Riisitunturin kansallispuisto ja keramiikkaa ja museokohteita tarjoava Pentik-mäki, jonka kahviossa Hannula kunnan kuulumisista kertoo.
Kovin kaukana ollaan silti vaikkapa Kittilän Levin tai Kolarin Ylläksen vierailijaluvuista.
Mutta onko vilkas hiihtokeskus edes hyvä verrokki?
Marja Hannula puhuu Posiosta luontokohteena, jonne löytävät ne matkailijat, jotka pitävät luontokokemuksia arvokkaana.
Heitä saisi tosin olla paljon lisääkin. Kunta kaipaa nyt lisää tunnettuutta, ja sitä haetaan esimerkiksi Visit Finlandin kautta.
– Posio on piilotettu helmi, Hannula luonnehtii.
Paikallisen palkkaaminen kunnia-asiana
Posiosta piilossa olevana helmenä puhuu myös Helvi Lantto, toinen lomakeskus Himmerkin omistajista.
Kitkajärven rannalle hiekkaiselle harjulle on rakennettu 24 Himmerkin majoitusmökkiä, ravintola ja juhla- ja kokoustila.
Yritys sai alkuvuonna Green Key -sertifikaatin. Sen saamiseksi vaaditaan sitoutumista henkilöstön ja asiakkaiden ympäristötietoisuuden kasvattamiseen, energian- ja vedenkäytön tehostamiseen ja majoitustoiminnan ympäristörasituksen pienentämiseen.
Sertifiointi on Reijo Lanton mukaan systematisoinut toimintaa, jota he ovat tehneet yrityksen alusta saakka. Viimeaikaiset konkreettiset muutokset liittyvät esimerkiksi jätteiden käsittelyyn ja energian ja veden säästämiseen.
– Asiakkaat katsovat, millainen paikka on. He luottavat, että näistä asioista huolehditaan, Helvi Lantto sanoo.
Lantot pitävät tärkeänä luonnonkauniin maiseman säilyttämistä.
He korostavat kestävyydessä myös paikallisuutta. He sanovat, etteivät ole halunneet luoda keinotekoista matkailuyritystä, jonne työntekijät ja ruoka tulevat ulkopuolelta.
Posiolaisten työllistämistä he pitävät kunnia-asiana.
Samaten ravintolan ruoka tulee läheltä: poro ja kala paikallisilta yrittäjiltä, sienet ja marjat Lantot poimivat itse.
Saariselän legendaaristen monotanssien kaltaista tanssitunnelmaa ei Himmerkistä löydy.
Jos vieras haluaa riehakkaampaa tekemistä, Lantot ohjaavat muutaman kymmenen kilometrin päähän Rukalle hiihtokeskukseen.
Ei liikaa aktiviteetteja eikä matkailijoita
Vielä kauempana tanssitunnelmasta ollaan Saarisiulantien päässä, noin 13 kilometriä Posion keskustasta.
Sieltä Thierry ja Catherine Chevillard ostivat kolme vuotta sitten Posion seurakunnan leirikeskuksen, josta on remontoitu erämaahotelli Naali Lodge. Samassa pihapiirissä on myös fine dining -ravintola Tapio.
Siellä missä ennen majoittuvat rippileiriläiset, yöpyvät nyt usein ranskalaiset turistit.
Ensimmäinen yö saattaa tosin mennä ilman unta. Catherine Chevillard sanoo, että osa matkailijoista ahdistuu ensimmäisenä yönä hiljaisuuden vuoksi.
Naali Lodge pyrkii huomioimaan kestävyyden kaikessa toiminnassaan. Hotelli lämpenee maalämmöllä. Yritys tekee paljon yhteistyötä muiden alueen yrittäjien kuten Timo Posion kanssa.
Vierailijoiden ryhmäkoot ovat pieniä ja majoitusaika Suomen ulkopuolelta tuleville turisteille vähintään viikko. Näin kulkeminen lentokentälle vähenee ja vieraat oppivat tuntemaan toisensa.
Myös matkailijoiden päivittäisten aktiviteettien määrä on rajattu yhteen. Näin päivistä ei tule liian täysiä.
Esitellessään remontoituja tiloja Thierry Chevillard puhuu siitä, kuinka ristiriitaiselta matkailun edistäminen tuntuu.
Vaikka tavoitteena onkin houkutella matkailijoita, samalla tietää, että matkailu tuottaa kiistattomasti paljon päästöjä.
Ainoa ratkaisu dilemmaan on tehdä oma osansa hiilijalanjäljen pienentämisen eteen.
Naali Lodgea ei esimerkiksi markkinoida Euroopan ulkopuolelle.
Pariskunta myös haluaa tulevaisuudessa kannustaa vieraita valitsemaan junan lentokoneen sijaan. Porkkanana voisi olla esimerkiksi se, että näin valitsemalla matkailija voisi saada ilmaisen yön.
Tämä tosin vaatisi aiempaa parempia junayhteyksiä.
Chevillardien toiveena on, että kokemus Posion luonnosta jättäisi turistiin halun suojella sitä.
– Ei tiedä, onnistuuko se aina. Mutta jos edes 10–20 prosenttia kävijöistä saa uusia ajatuksia ja haluaa muuttaa asioita, olemme saavuttaneet jotain, Thierry Chevillard sanoo.
Ei kilpailua, vaan yhteistyötä
Kilpaileeko Posio muiden lappilaskuntien kanssa matkailijoista?
Marja Hannulan mukaan kilpailu ei auta ketään, vaan alueiden on pakko tehdä yhteistyötä.
Yhdessä mietitään nyt esimerkiksi julkisen liikenteen parantamista.
Samaten yhteistyötä tarvitaan matkailun päästöjen vähentämisessä.
– Esimerkiksi lentoliikennettä ei ratkaista yksin. Vastuullisuusyhteistyö on tärkeää.
Moni Posion keskustan liiketiloista on tyhjillään. Matkailijoiden lisäksi noin 3 000 asukkaan kunta kaipaa Hannulan mukaan myös lisää elinvoimaa. Lisää yrityksiä, lisää sijoituksia, lisää kuntalaisia.
Ilman elinvoimaa ei kehity kestävä toimintakaan, Hannula toteaa.
Olkapää kipeytyy kiitoksista
Palataan vielä hetkeksi Timo Posion verkkomatkalle, hetkeen, kun eräherkku on nautittu.
On säätila ollut mikä tahansa ja kalasaalis kuinka suuri tai pieni, retkeltä palaavat ovat Posion mukaan kokemukseen tyytyväisiä.
– Retken jälkeen kättä vatkataan niin, että olkapää on kipeänä.
Ilo tarttuu. Posio sanoo kalalla olon vievän mennessään niin, ettei työ tunnu edes työnteolta, vaan nauttimiselta.
Timo Posiolle yrittämisessä on kyse siitä, että saa asua haluamassaan paikassa. Häntä ärsyttävät puheet siitä, että pieneltä paikkakunnalta pitää haluta aina pois.
Tulevaisuudelta hän toivookin sitä, että pystyisi elämään ja työllistymään Posiolla.
– Omien lasten suhteen toivon, että pystyn jonkinlaisen ripauksen antamaan matkaan siitä, että täälläkin voi elää.
Hyvä matkakohde on hyvä myös paikalliselle
– Matkailutalous myy jotain, mitä se ei omista. Siksi luonnon ja kulttuurin matkailukäytön pitäisi olla kestävää ja toimia reilusti.
Näin toteaa matkailumaantieteen professori Jarkko Saarinen Oulun yliopistosta.
Toki myös kohde hyötyy myynnistä, sillä matkailu työllistää ja tuo ulkopuolista rahaa. Matkailijoiden vuoksi pienessä kunnassa voi olla esimerkiksi oma apteekki tai pankkiautomaatti.
Matkailulla on silti kielteisiäkin seurauksia. Kestämätön matkailu käyttää hyväksi kohteen antimet eikä anna mitään takaisin.
Hyvä matkakohde onkin Jarkko Saarisesta sellainen, jossa on myös paikallisten hyvä elää.
Kestävyydestä puhutaan paljon, ja se näkyy myös matkailutoimijoiden periaatteissa. Myös matkailijat ovat aiempaa kiinnostuneita asiasta.
Myönteinen asenne ei silti vielä tutkimusten mukaan konkretisoidu kulutusvalintoina.
– Jos valinta on kestävän ja ei-kestävän matkailukohteen välillä, kestävyys voittaa. Jos taas vastakkain ovat hinta ja kestävyys, halpuus voittaa, Saarinen sanoo.
Kuka matkailun kestävyydestä lopulta vastaa?
Jarkko Saarisen mukaan kuluttajalla on vastuu valita kestävä kohde, yrittäjällä tarjota kestävästi tehty palvelu. Lisäksi julkisen vallan tulee rakentaa ohjauskeinoja, joilla kannustaa markkinoita kestävämpään suuntaan.
Saarisen mukaan matkailun kestävyydestä puhuttaessa ei voi unohtaa kohteeseen matkustamisen merkitystä. Siksi esimerkiksi Suomen raideliikennettä pitäisi kehittää.
– Kestävyys ei rakennu sille, että kierrätetään kohteessa vähän paremmin, jos matka sinne ja takaisin on kuormittava.