Elokuvaohjaaja Hamy Ramezan kyllästyi yhteen alati toistuvaan reaktioon pakolaiskeskustelussa: "Mieluummin voisi puhua ihmisistä, inhimillisyydestä ja toivosta"
30 vuotta Suomessa asunut dokumentaristi Hamy Ramezan on käsitellyt elokuvissaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Uutiset antavat hänen mielestään ihmisistä turhan synkän ja pelottavan kuvan. Siksi hän päätti, että puhuu uudessa elokuvassaan ihmisyydestä ja toivosta.
Paikan nimi oli Tuhansien ruusujen motelli. Eihän se mikään motelli ollut, vaan YK:n pakolaiskeskus. Kovin ruusuinenkaan se ei ehkä ollut, vaikka Serbiassa ilmasto sentään oli mukavan lämmin. Pakolaiskeskuksen pienessä, ahtaassa huoneessa kahdeksanvuotias Hamy Ramezan odotti perheensä kanssa lähes kaksi vuotta päätöstä turvapaikasta.