Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uuden sukupolven muotisuunnittelija Anna Poikonen, 24, haluaa kehittää kestävää muotia isoäidin opeilla

Pian taiteen maisteriksi valmistuva Poikonen tähtää muotialalle Yhdysvaltoihin pehmeillä keinoilla.

Ennen kuin aloitin alan opiskelun, ajattelin itsekin, että se olisi kuin elokuvasta Paholainen pukeutuu Pradaan. Ennakkoluulo osoittautui vääräksi, ihmisiä hekin vain ovat, naurahtaa Anna Poikonen.

24-vuotias Poikonen on pian taiteen maisteri muoti- ja tekstiilisuunnittelusta. Tutkinnon voi saada Suomessa vain Aalto-yliopistosta, ja korkeakoulun muotiopinnot ovat kansainvälisestikin huipputasoa.

Suurin osa opiskelijoista suorittaa harjoittelujaksoja ulkomailla, jonne muotimaailman urapolut useimmiten johtavat. Poikonen on suorittanut vaihtovuoden Pariisissa sekä työharjoittelun Tukholmassa muotitalo Acne Studiosilla.

– Acne on iso firma, ja työskentelin siellä tuotekehityspuolella. Se oli kiinnostavaa, mutta haluaisin tehdä etenkin mallistojen alkuvaiheen suunnittelutyötä, hän toteaa.

– Malliston lähtökohtien eli mood boardien, värien ja tunnelmien suunnittelu on itselleni muotisuunnittelun kiinnostavin osa. Haluaisin päästä käsiksi vaatteen koko elinkaareen, ja siinä alkuvaihe on tärkeä.

Ensikosketus isoäidin opissa

Ensikosketuksen vaatesuunnittelun pariin Poikonen sai vain seitsemänvuotiaana, kun hän opetteli neulomaan isoäitinsä opastuksella.

– Isoäiti on ollut iso inspiraatio projekteissani. Olen kutojien sukua, Poikonen naurahtaa.

Innostus muotoiluun heräsi, kun Poikonen suoritti yläkoulussa tet-harjoittelun tätinsä puolison, huonekalumuotoilija Jonas Hakaniemen toimistolla.

– Olen aina tykännyt taiteista ja tehnyt pienestä pitäen käsitöitä. Lukion jälkeen tiesin vain, että haluan suunnata muotoiluopintoihin. Samalla koin vahvaa vetoa pehmeisiin materiaaleihin.

Opintojen myötä oma näkemys ja kädenjälki ovat kehittyneet yksilöllisiksi.

– Ajatustyö lähtee liikkeelle tunteesta ja materiaaleista. Mietin myös ympäristöä – mikä olisi se miljöö, johon vaate olisi mielestäni tarkoitettu.

Opiskelijoiden kuosit kysyttyjä

Yksi viiden vuoden opintojen kohokohdista oli Pattern Lab -projektikurssi, jonka aikana opiskelijat suunnittelivat kuosimalliston suomalaisten ja kansainvälisten yritysten käyttöön.

– Kurssia on toteutettu jo yli parinkymmenen vuoden ajan. Sen brändi on hyvä, sieltä odotetaan uudenlaisia, tuoreita kuoseja. Kurssin myötä julkaistava mallisto kiinnostaa oikeasti alan firmoja, Poikonen kertoo.

Kaikki kurssin myötä solmitut yhteistyöt eivät ole vielä julkisia, mutta ainakin Vimman ja Aarrelabelin vaatteista voi tulevissa mallistoissa bongata kuoseja, joita Poikonen on ollut suunnittelemassa.

– Tällä hetkellä Stockmannin 160-vuotisjuhlamallistosta löytyy petivaatteet, joissa on suunnittelemani Calmly-kuosi.

Nykyisellään muoti on teollisuudenalana ongelmallinen, ja tämä on alan opiskelijoilla hyvin tiedossa.

– Sen on muututtava, pikamuoti ja suurkuluttaminen on erittäin haitallisia ympäristölle ja sitä kautta meille itsellemme, Poikonen toteaa.

Muotisuunnittelun yliopisto-opinnot painottuvat kestävään kehitykseen. Poikosen mukaan opinnoissa pyritään kehittämään uusia ideoita ja ratkaisumalleja muotialan ongelmiin aina eettisen suunnittelun tulokulmasta tuotantomenetelmiin.

– Toivoisin, että muodin kokonaisvaltainen ideologia kääntyisi siihen, ettei vaatteiden ostossa tarvitse kiirehtiä. Ihmisillä olisi vaatekaappeja, joita voisi käyttää vuosia, Poikonen pohtii.

Muoti tuo monille edelleen mieleen isot muotitalot, sesongeittain vaihtuvat trendit ja suureelliset näytökset. Onko muoti jotain sellaista, mitä maailmassa tänä päivänä edes tarvitaan?

– Muotia tarvitaan kyllä, se on itseilmaisua ja hiljaista kommunikointia ympäristön kanssa, Poikonen toteaa.

Hän haluaa puhua nimenomaan muodista, mutta toivoo käsitteeseen uusia näkökulmia.

– Tärkeää on löytää uusia tapoja kuluttaa muotia ja arvostaa sitä. Yksittäisen vaatteen arvo on laskenut pikamuoti-ilmiön takia, ja se on yksi iso syy, miksi muoti on tällä hetkellä niin saastuttavaa.

Poikosen viimeistelyvaiheessa oleva pro gradu käsittelee slow fashionia eli hidasta muotia. Lopputyö esittelee sitä, millaista vaatetuotanto voisi olla tulevaisuudessa.

Lopputyö ammentaa menneestä uuteen

Lopputyötään varten Poikonen on virkannut, neulonut ja kutonut lukuisia materiaalinäytteitä sekä useita vaatteita. On pipoa, poppanaa, kirjailtuja nappeja, muhkea villapaita, mekko sekä vielä keskeneräinen takki. Kaikki on tehty luonnonmukaisista materiaaleista luonnonläheisissä, vaaleissa väreissä toteutettuina.

– Isoäiti on ollut myös tässä apuna, ja mukana ovat muun muassa myös hänen neulomansa vaaleanharmaat, pitkävartiset villasukat.

Yllättäen katsaus tulevaan näyttää paluulta menneeseen ja menneiden vuosikymmenten vaatefilosofiaan.

– Työ syntyi tarpeesta mennä ruohonjuuritasolle ja samalla takaisin omille juurille. Haluaisin myös rohkaista ihmisiä tekemään omia vaatteita ja miettimään, miten kierrättää materiaaleja.

Samaa ajatusta Poikonen haluaa viedä valmistuttuaan myös ulkomaille. Edessä on muutto yhteen poikaystävän kanssa Yhdysvalloissa, ja työviisumi maahan on jo vetämässä.

– Haluan löytää alan runsautta, mitä ulkomailla on. Suomalaisuus on vahva tulokulma ja ajattelen, että minulla voisi olla paljon annettavaa vaikka jollekin pienemmälle, eettiselle firmalle, Poikonen toteaa.

Tuleva kotikaupunki Dallas vaikuttaa kiinnostavalta ja monipuoliselta paikalta myös muotisuunnittelun näkökulmasta.

– Dallasissa on yllättävän paljon tekstiilialan eettistä artesaanituotantoa ja firmoja, jotka noudattavat esimerkiksi kapselivaatekaappi-ideaa.