Urheilu

Kommentti: Urheilussa erottuu jo kaupassa käymisellä, kotona olemisella ja lukemisella

Urheilun tekijöitä on alettu jumaloida arkisten asioiden kautta. Vaikka tarkoitus on katsoa ylöspäin, katsotaanko urheilua ja sen tekijöitä silloin itse asiassa alaspäin, kysyy Hämeen Sanomien urheilutoimituksen esimies Samuel Savolainen.
Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Teemu Pukki, Markku Kanerva ja Kevin Lankinen ovat kaikki onnistuneet loistavasti urheiluvuonna 2019. Pukki voitti vuoden urheilijan palkinnon, Kanerva vuoden valmentaja -pystin ja Lankinen valittiin vuoden esikuvaksi.

Kaikki heistä ansaitsevat tunnustuksensa.

Yksi asia kuitenkin jäi Urheilugaalan jälkipyykissä mietityttämään: Urheilun kautta eri tekijät nostetaan usein jonkinlaisiksi suurihmisiksi – ja usein hyvin arkisten asioiden kautta. Se ei tietenkään ole urheilijoiden tai valmentajien vika.

Lienee syytä perustella.

 

Ilta-Sanomat teki viime syyskuussa reportaasin Markku Kanervan päivästä, jossa ihmeteltiin esimerkiksi sitä, että Huuhkajat-luotsi käy ruokakaupassa.

– On hieman työlästä sulattaa näkymää menestyvän joukkueen päävalmentajasta ostoskori kädessä perjantairuuhkassa. Luulisi hänen statuksensa miehen selvittävän lähinnä sitä, miten pelaajat oppivat selviytymään ruuhkissa jalkapallokentällä, palvelijat hoitakoot pöperöt salonkiin, lehti kirjoitti.

Kun vuoden urheilijaksi ennätysäänin valittu Pukki oli kiittänyt Urheilugaalan kiitospuheessaan – kuten monissa kiitospuheissa on tapana tehdä – perhettään, eräs saman lehden toimittaja kirjoitti Twitterissä: ”Teemu Pukki valittiin vuoden urheilijaksi. Kiva. Itse pidän ennen muuta siitä, millaisen mies- ja isäkuvan lähettiläs hän maailmalla on. #huuhkajat.”

Toimittaja linkkasi viserryksensä oheen linkin kirjoittamaansa kommenttiin, jossa hän näki, että suomalaisten pitäisi olla erityisen ylpeitä Pukista. Erityiseksi syyksi mainittiin se, että Pukki ei lähtenyt juhlimaan tekemäänsä hattutemppua vaan jäi kotiin pienen tyttärensä kanssa koska vaimolle oli luvattu vapaailta ystäviensä kanssa.

Heräsi ajatus.

Onkohan yleisissä käsityksissä urheilijoita kohtaan jotain vikaa, jos pidetään erityisen erottuvana kaupassa käyntiä tai sitä, ettei maailmanluokan huippu-urheilijaksi kasvanut Pukki esimerkiksi lähtenytkään pintaliitoklubille kiskomaan samppanjaa pelirumban keskellä?

 

Edellä mainittujen kirjoitusten tarkoitus on varmasti katsoa urheilua ja urheiluihmisiä ylöspäin, mutta lopputulos vaikuttaa kuitenkin siltä, että lopulta katsotaankin alentavasti.

Miksi urheilutoimittajat – joista osaa Lance Armstrongin dopinginhuijauksen paljastanut palkittu urheilutoimittaja David Walsh on luonnehtinut ”faneiksi, joilla on kirjoituskone” – miltei jumaloivat, jos huippu-urheilija tai valmentaja tekee jotain täysin arkista tai huomaavaista? Miksi perusoletus olisi edes toinen?

Jääkiekon MM-kultavahti ja vuoden esikuvaksi palkittu Kevin Lankinen on kertomalla lukemisestaan innoittanut varmasti esimerkillään muitakin lukemaan. Sillä on varmasti positiivinen ja esikuvallinen vaikutus.

Voi vain toivoa, että palkinnon antamisen syy ei ollut kenenkään silmissä se, että olisi yllättävää tai poikkeavaa, että jääkiekkoilijakin voi lukea kirjoja.

Päivän lehti

19.2.2020