Urheilu

Sihvosen analyysi: HPK:n paluu voittojen tielle oli sekä upea että karmea

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Lauantaina pelattu Ilves–HPK-ottelu oli kaikkineen niin merkityksellinen, että minunkin on otettava siitä kiinni kaksi käsin.

Ensinnäkin oli ensiarvoisen tärkeää, että Kerho voitti jatkoajalle venyneen matsin. Tappioputki saatiin poikki.

Arto Laatikaisen paluu Pallokerhon vahvuuteen oli melkeinpä ratkaiseva tekijä siinä, että HPK sai kellistettyä Ilveksen. CMorella peliä kommentoineen Karri Kiven sanoin: Laatikainen näytti muille mallia, miten kahden metrin syötöt pannaan lavasta lapaan.

Tärkein tekijä Kerhon voitossa oli kuitenkin päävalmentaja Matti Tiilikaisen pelisuunnitelma. Vihdoin ja viimein Pallokerho turvasi läpi ensimmäisen erän laadukkaaseen keskialueen trap-pelaamiseen itsetuhoisen prässäilyn sijaan.

Vaan kun Tiilikainen katsoi sunnuntaina pelin ja sen toisen erän nauhalta uudestaan, en ihmettele, jos hän repi tukkaansa päästään ja noitui itsekseen: Noinko minä pelaajat lähetin hyvän ensimmäisen erän jälkeen toiseen erään pelaamaan jälleen sitä hurlumheitä, joka on johtanut meidät sarjan vähiten pisteitä keränneeksi joukkueeksi? Vai pelasivatko pelaajat upporikasta ja rutiköyhää ohjeideni vastaisesti?

Väärä toisen erän taktiikka olisi raju ammattivirhe valmentajalta. Ja auktoriteetin puute taas on tekemätön paikka. Hyviä vaihtoehtoja toisen erän suhteen ei ole näköpiirissä, kun Tiilikaisen osuutta mietin.

Jos ensimmäisen erän kaikki hyvä – viisikon tiiveys, peliote hyökätessä ja puolustettaessa ynnä kiekkokontrolli – perustui määrälliseen ja laadulliseen trap-pelaamiseen, toisen erän totaalinen kamaluus perustui aivan perusteettomaan prässäilyyn. Ilves on viimeinen joukkue, jota vastaan voi pelata noin. Eikä HPK:n asemassa voi ketään vastaan pelata tuollaista epäjääkiekkoa!

Mahtoi Tiilikaisen punakynä käydä, kun Miro Ruokonen toikkaroi prässäämään toisen erän ajassa n. 1.20; sen jälkeen maailmanlopun ketju, mitä tulee pelinlukuun, Ruokonen–Tikka–Nenonen prässäili porukalla perusteetta; 3.50 ajassa Jere Innala prässäsi vailla tolkun hiventä, maali Ilvekselle; ja heti perään kaahasi porukka Monto–Ikonen–Puustinen kuin junnupelaajat pahimmillaan.

Väliin Tommi Tikka otti järkyttävän jäähyn poikittaisesta mailasta, maali Ilvekselle. Hämeenlinnalainen jääkiekkoilu ei tarvitse Tikan kaltaista pelaajaa. Tämä tiedoksi urheilujohtaja Mika Toivolalle.

Siellä jossain 7.30 ajassa oli taas Ruokosen hurjastelun vuoro. Minuuttia myöhemmin asialla olivat herrat Harri Kainulainen ja Mikko Lahtela. Aivan käsittämätöntä pelaamista. Toisessa erässä oli sellainen meno ja meininki, että aivan kuin Tiilikainen ja pelaajat olisivat halunneet lahjoittaa voiton Ilvekselle.

Kolmanteen erään HPK:n pelaaminen taas tiivistyi, tosin ei se ollut ensimmäisen periodin veroista, ja toki siinäkin taas Ruokonen–Tikka–Nenonen-vitja päästeli höyryjään. En muista koskaan nähneeni Kerhon paidassa tällaista kolmikkoa.

Jos Tiilikainen haluaa tai osaa tehdä tästä pelistä opiksi ja nuhteeksi koosteen, jolla hän näyttää joukkueelleen, miten pelaaminen oli ensi kuin taivas ja sen jälkeen kuin helvetti, tästä matsista se on tehtävissä.

HPK voisi lähteä nousuun sarjataulukossa, jos se pyrkisi pelaamaan kaikki pelinsä 60 minuutin ajan, kuten sen pelasi Hakametsässä ensimmäisen erän. Tämä edellyttäisi nähdäkseni kolme seikkaa: Tiilikainen ymmärtäisi asian. Hänen auktoriteettinsa riittäisi sen läpi ajamiseen. Ja paras pelaaja Petri Kontiola ostaisi juurineen päivineen idean siten, että alkaisi voimakkaana esimerkkinä pelaamaan ja vaatimaan muiltakin trapin pelaamista, kun vähänkin on sen paikka.

Myös se vaihtoehto on mahdollinen, että vain Kontiolan ykkösellä olisi kaikille ääneen kerrottu lupa lukea peliä ja ottaa myös riskejä. Kolmella muulle vitjalle on luettava lakia: jos yhtään on vaara, että prässi vähänkin myöhästyy, pelaatte trapia!

Pitää ymmärtää, että HPK on nyt pahassa kriisissä. Siitä kriisistä ei nousta Tikan ja Ruokosen pöllöpäisellä pelaamisella. Nyt on vedettävä liinat kiinni.

Vaan kyllä minäkin nautin, kun ensimmäisessä erässä Kerho pelasi Ilvestä vastaan traditionaalista HPK-jääkiekkoa. Siinä oli kaikki, aivan kaikki. Trap tuotti ovelasti sitten senkin, että Pallokerho otti pelivälineestä vallan välineen.

Menot