Viime heinäkuussa riihimäkeläistynyt Ringa Ropo, 46, totesi Janakkalan Janan yleisurheilijoille ja heidän vanhemmilleen kuulostavansa jo lähes evankelistalta, kun entinen pituushyppääjä intoutui puhumaan yli 30 valtuustosalin kuulijalle.
Ringa Ropo ponnisti nykyisin voimassa olevan naisten pituushypyn SE:n 22 vuotta sitten tuloksella 685. Ropo teki upean uran, vaikka hän joutui vaihtamaan suurimman rakkautensa korkeuden pituushyppyyn.
– Rakastan intohimoista tekemistä. Korkeushyppy oli suuri rakkauteni, sillä siinä lajissa voittaja löytyy vasta lopussa. Hyppäsin jo 10-vuotiaana 140 ja haaveilin silloin ME-lukemista, sanoi Ropo.
Ropo hyppäsi pituutta 10-vuotiaana 405 ja juoksi sadalla metrillä ajan 14,2.
– Aloitin urheilun kahdeksan vanhana muun muassa korttelikilpailuissa Se meni lähinnä leikin ja pelailun maailmassa. Pääosin urheiluuni kuuluivat lyhyet juoksut ja pituushyppy, sillä vasta seuraavana vuonna mukaan tuli korkeushyppy, hän sanoi.
– Harjoittelin 2-3 kertaa viikossa urheilukouluissa ja viikkokilpailuissa. Talvella myös lenkkeilin. Kerran viikossa harrastin tanssia (jazz ja moderni). Kerran viikossa oli lajiharjoitukset Hippoksella, Ropo muisteli uran alkuvaiheita.
Ropo hyppäsi 14-vuotiaana pituutta 575 ja korkeutta 176.
– Aloin noudattaa harjoitusohjelmia ja nostaa harjoituskertoja. Treenasin 4-5 kertaa viikossa ja tanssin lisäksi kerran viikossa. Loukkaannuin 16-vuotiaana, kun etureisi repesi, hän jatkoi.
Selkävamma pakotti lajinvaihtoon
Ropo hyppäsi 16-vuotiaana korkeutta jo 181. Hän koki uransa pahimman takaiskun 18-vuotiaana, kun hän loukkasi selkänsä vakavasti. Pari vuotta meni leikkauksesta toipuessa, mutta 20-vuotiaana hän hyppäsi korkeutta 185 ja pituutta 629.
– Minulla on selän takia 40 prosentin invaliditeetti. Olin juuri voittanut sekä pituuden että korkeuden SM-kullan, kun hain invaliditeetin. Minulla oli oltava vahvat tuet, että pystyin hyppäämään korkeutta. Kuopion Kalevan kisoihin mentäessä minulle sanottiin, että voin hypätä vain kuusi kertaa korkeudesta. Voitin niillä hypyillä urani ainoan korkeuden SM-kullan, Ropo kertoi.
Ropo sai mahdollisuuden uran jatkamiseen pituushyppääjänä.
– Ikävuosinani 21-23 harjoittelin määräpainotteisesti ja jälkiviisaasti sanottuna liikaa. Olin nimittäin täytettyäni 23 vuotta joka vuosi jonkun syyn takia leikkauspöydällä. 24-vuotiaana hyppäsin ennätykseni 685 ja pari vuotta myöhemmin 679. Aloin liian myöhään kehittämään juoksuani pituushypyn kannalta. Pituudessa polkaistaan, korkeudessa tökätään.
Sisukkuus ja sinnikkyys auttoivat onnistumaan
Hallimestaruudet mukaan laskettuna Ropo voitti 11 pituushypyn Suomen mestaruutta. Hän oli parhaimmillaan Tokion MM-kisojen yhdeksäs.
– Onnistuin, koska olin päämäärätietoinen, sisukas, sinnikäs, vahva ja elämänmyönteinen. Ne auttoivat uraa eteenpäin. Sain selkäleikkauksen jälkeen toisen mahdollisuuden ja onnistuin siinä. Heikkouteni oli toisaalta myös päämäärätietoisuus, itsepäisyys ja kuurous kehon viesteille, hän summaa.
Ropo psyykkasi itsensä iltaisin mielikuvaharjoittelulla.
– Juoksin pituussuorituksen mielikuvissani alusta loppuun joka ikinen ilta. Sen mielikuvaharjoituksen ansiosta sain itseeni uskoa eikä minulla ollut koskaan ongelmia askelmerkin kanssa, Ropo tuumaa.
Ropo kertoi myös esimerkkejä harjoittelustaan. Himoharjoittelijana tunnetun urheilijan mukaan urheilijan on osattava tunnistaa, miltä harjoitus tuntuu.
– Lepo kehittää. Levon jälkeen urheilija vasta puhkeaakin kukkaan.
Ropo painotti, että urheilijan on hyvä päästä kiinni johonkin opinahjoon. Opiskeluvauhdin voi sitten määrittää urheilija itse.
– Urheilijan on uskallettava tehdä valintoja. Yleisurheilu tarjoaa valtavia elämyksiä. Heittäytyminen on tärkeää. Urheilu on elämä pienoiskoossa varsinkin alamäkineen, Ropo sanoi.
Hän työskentelee markkinointipäällikkönä Kalustevuokraamossa.
– Olen päässyt töihin asenteella. Työpaikat hakevat nykyään hyviä tyyppejä, Ropo sanoi. (HäSa)