Pelaajamateriaali
Sportin pelaajakoordinaattorina toimii Matti Virmanen, joka on jo ajatuksen tasolla mielenkiintoista. Virmasella oli suuria vaikeuksia koota menestyvää joukkuetta valtavilla resursseilla Jokereissa ja nyt samaan pitäisi pystyä kireällä lompakolla. Ei ole siksi yllätys, että tähänastiset näytöt ovat mitä ovat.
Iso ongelma Vaasassa on junioripuoli, taimista ei kasva Liiga-tasolle puhkeavia kukkia ja osin siksi jälleen Sportin hyökkäyspään kalustoa on jälleen ryyditetty ulkomaalaisilla, joiden onnistumisesta ei ole takeita. Brody Sutterin pitäisi olla tekijämies Liigaan ja Antti Kalaputaalta pitäisi olla valmis nousemaan ratkaisijan rooliin. Mutta jokin William Rapuzzi ei ole esittänyt harjoitusotteluissa juuri mitään lisäarvoa. Roope Talaja on tärkeä pelaaja kaukalossa, mutta etenkin sen ulkopuolella.
Puolustus on sen sijaan nimetön ja Liiga-tasolle kysymysmerkki. Kuka nousee esille?
Maalivahtiosastolla Sami Aittokallio oli pätevä naaraus ja Mika Järvisen myötä kuormaakin voidaan jakaa.
Samuel Savolainen
Valmennus ja pelitapa
Jos jonkin joukkueen voi tällä kaudella pelastaa pinteestä pelitapa, on se sanalla sanoen Vaasan Sport. Sportin nykyliigahistorian toinen päävalmentaja Ari-Pekka Pajuluoma perustaa kaukaa viisaasti Meidän peliin.
Sport näyttäisi pelaava Meidän pelin sitä haaraa, jota voi kutsua Meidän pelin altavastaajajääkiekoksi.
Sport pelaa – ja sen pitääkin pelata – niin, että se voittaa ottelusta toiseen yksittäisiä hetkiä puolelleen: on voitettava kellosta aikaa; on voitettava pelin tunnelmaa ja hallinnantunnetta vaasalaisten puolelle; on pärjättävä niiden hetkien jälkeen, kun itse on tehnyt maalin ja erittäinkin niiden jälkeen, kun vastustaja on kihauttanut; on pidettävä vastustustajaa irti pelistä – eli pelivälineestä. Ja niin edelleen.
Sportille peliväline on vallan väline. Se pelaa kiekkokontrollia: palauttelee ahkerasti, kiekottelee, lähtee viiveellä, jos ei ole nopean paikka.
Lisäksi Pajuluoman on ratkaistava haaste, joka ei onnistunut Tomek Valtoselta: kuinka pelata kontrollilätkää Kuparisaaren kehnon pienessä kaukalossa.
Petteri Sihvonen
Seurajohto
Sportin puheenjohtaja Heikki Hiltusella on kaksoisrooli Liigan puheenjohtajana. Se enteilee, että Liigan joukkuemääriä ei olla pudottamassa lähivuosina. Syy on lähinnä se, että jos joku viime vuosien näytöillä porukasta pudotettaisiin, liipaisimella voisi olla juuri viime kauden jumbo Sport. Puheenjohtajan päätösvalta liigaseuroissa on suuri, joten jos Hiltunen on etääntynyt muualle, haittaako se päivittäistä toimintaa?
Vaasan seurajohto vaikuttaa ikään kuin tiiviiltä jätkäporukalta. Tomek Valtonen sai urheilutoimenjohtaja Markus Jämsän takataskuunsa ja sai jatkodiilejä, vaikka indikaattorit sojottivat alaspäin.
Kun erotetulle Valtoselle pitää maksaa vielä korvauksia, otettiin oman kylän poika Ari-Pekka Pajuluoma valmentamaan, joka vaikuttaa liikkeeltä, että saataisiin kosiskeltua boikotoinut kannattajaryhmä Red Army takaisin katsomoon. Ongelma on, että Pajuluoma ei ole kummoinen valmentaja ja hänet palkittiin päävalmentajan tehtävillä, vaikka oli vetämässä vaasalaiskiekon murheenkryyniä: Junioripuolta.
Kun talouskin on kysymysmerkki, kiteytetysti Sportin tilanne on, että valmennuksen osaaminen, johtaminen, ja joukkueen materiaali on heikkoa luokkaa. Siksi on myös vaikeaa odottaa vahvoja tuloksia.
Samuel Savolainen
Iso kuva
Vaasan Sportin ongelma on se, ettei seuralla ole oikein identiteettiä ja toimivaa suhdetta kaupunkiin. Puuttuu itseymmärrystä siitä, keitä he ovat, mistä he ovat tulossa, mihin menossa; ja mille kaikelle perustetaan koko toiminnan itseluottamus.
Tomek Valtonen sai tai otti, miten vain, liian paljon vastuuta niskoilleen päävalmentajana. Valtosesta tuli mieleen kuin juhta, joka on saanut liian paljon vedettäväkseen. Sport henkilöityi jääkiekkopersoona Valtoseen vuosien ajan. Se on väärin.
Myöskään seuran äänekkäät kannattajat eivät ole löytäneet itselleen sopivaa roolia ja olemistapaa Kuparisaaren hallissa ottelutapahtumissa. Se, miten joukkue on pelannut jäällä, mihin joukkue on pyrkinyt, ei ole hengittänyt samaa ilmaa liian aggressiivisen oloisen fanilauman kanssa.
Joudun ajattelemaan, että koko jääkiekkoilu on kuin käenpojan asemassa Vaasassa. Seuran tulisi pyrkiä irti junttilajin leimasta. Tekisi hyvää lätkälle Vaasassa, isossa kuvassa, saada Kuparisaareen enemmän Vaasan ruotsinkielistä väestönosaa.
Petteri Sihvonen