Rauhallisen miehen maineessa oleva Huuhkaja-luotsi Markku Kanerva kertoo, että joskus konfliktit ovat tarpeellisia hyvälle prosessille.
Nyt on oikea hetki kysyä kuulumisia Suomen maajoukkueen päävalmentaja Markku Kanervalta .
Edellisestä pelistä on kulunut sopiva tovi ja Huuhkajien seuraaviin otteluihin, Kansojen liigan Viro-otteluun 12. lokakuuta ja Kreikka-otteluun 15. lokakuuta, on vielä aikaa.
Näin ollen päävalmentajan ajattelu on rauhallisessa tasapainossa, eikä edellisen pelin onnistuminen tai epäonnistuminen ja seuraavan pelin stressi vaikuta ajatteluun.
54-vuotias pitkän linjan ammattivalmentaja ei kuitenkaan ole välitilassa, vaan tekee töitä joka päivä.
Hiljattain Kanerva palasi Lontoosta FIFAn konferenssista.
Mitä sieltä jäi päällimmäiseksi käteen?
– Kokonaisuutena konferenssi jäi hieman pinnalliseksi, olisin odottanut syvemmälle menemistä. Valmentajien paneelikeskustelut olivat kuitenkin mielenkiintoisia, Kanerva valottaa Hämeen Sanomille.
Lontoon paneelikeskusteluissa esille nousi taktiselta puolelta puolustuspelaamiseen liittyvät asiat ja etenkin se, miten tiiviisti ja nimenomaan syvällä MM-kisoissa menestyneet maat puolustivat.
Tällä aasinsillalla päästään hieman rivien välistä käsiksi myös Kanervan tapaan ajatella jalkapallosta.
– Puolileikkimielisesti joukkueiden erittäin tiivistä puolustamista verrattiin jopa käsipallon puolustamiseen, missä kymmenen pelaajaa puolustaa oman rangaistusalueen viivaa. Usein sanotaan, ettei voi puolustaa niin alhaalta, koska on liian pitkä matka hyökätä. En ole samaa mieltä. Huippupelaajilla on kyky lähteä alhaalta vauhdilla vastahyökkäykseen, Kanerva linjaa.
– Jos mietitään ihan matemaattisestikin, heillä on siinä tilanteessa enemmän tilaa ja aikaa. Kun lähdetään vastahyökkäykseen vähän alempaa, vastustaja on enemmän levällään ja hajallaan.
Toiset terveiset, jotka Kanerva tuo jalkapallon huipulta, on räikeässä ristiriidassa suomalaisessa palloilukeskustelussa vallitsevan uskomuksen kanssa.
– Kaikki valmentajat korostivat ja nostivat esille joukkuepelaamisen merkityksen ja siihen soveltuvan pelaajavalintaprosessin. Valmentajat korostivat, miten joukkueeseen oli valittu ne pelaajat, jotka sitoutuvat toteuttamaan pelitapaa ja – suunnitelmaa, Kanerva avaa. – Maailmanmestarivalmentaja Didier Deschamps nosti voimakkaasti esiin Ranskan hyökkääjän Olivier Giroudin roolin. Vaikka Giroud ei maaleilla mässäillyt, hän sitoutui nöyrästi tekemään töitä puolustussuuntaan ja sitä kautta loi omalla roolillaan muille mahdollisuuksia tulla esiin omilla ominaisuuksillan.
Kanervan mielestä viesti oli Lontoossa selvä – joukkueeseen ei pidä valita vain parhaita pelaajia, vaan ennen kaikkea sopivimmat.
– Puhuttiin siitä, että tulisi valita pelaajia, jotka eivät riko ryhmädynamiikkaa ja jotka jaksavat pitkän turnauksen ajan olla motivoituneina joukkueen tukena. Kanerva kertoo keskustelleensa myös mm. Ruotsin maajoukkueen luotsin Janne Anderssonin kanssa. Anderssonin koettiin luoneen Ruotsille erinomaisen ilmapiirin MM-turnauksen aikana.
– Andersson ja muutama muukin valmentaja sanoivat, etteivät he tee mitään joukkuedynamiikkaa vahvistavia jippoja valmistautumisen aikana. Kyse on luonnollisesta prosessista.
Kanervan mielestä konfliktejakaan ei pidä arjen prosessissa säikähtää. Ajatus on tietyllä tavalla yllättävä, jos ajattelee sitä suhteessa Suomen Palloliiton luomaan mielikuvaan onnellisesta jalkapalloperheestä. – Minun mielestäni konfliktit ovat tietyllä tavalla tarpeellisia. Ne saavat tietyn prosessin käyntiin ja ne ovat aina mahdollisuus kehittää toimintaa. Ne herättävät ja laittavat niin sanotusti laivan heilumaan. Jos joukkuehenkeä ja sen rakentamista ajatellaan, se vaatii välillä sellaisia hetkiä. HäSa
Teksti: Gert Remmel