Harri Lintumäki ei voi kuvitella parempaa kevättä. Aurinko paistaa ja Kerho pelaa Liiga-mestaruudesta. – Ei kukaan ajatellut, että tässä näin käy. Taustalla on pitkäjänteinen työ. Koko ajan on parannettu peliä ja Timo Jutilan sanoin on menty eteenpäin. Se on ainoa ja oikea lähestymistapa, Lintumäki kuittaa.
Ei päivääkään kiekotta
Lintumäkeä voi huoletta tituleerata Herra HPK:ksi. Kaupungista ei löydy toista, jolla olisi ollut näppinsä paikallisessa kiekkoilussa 1970-luvulta asti.
Seuraan päädyttyään hän sai heti vastuuta ja alkoi kehittää paikallista seuratoimintaa. Lintumäellä itsellään ei ole pelaajataustaa, mutta penkkiurheilijana laji on kiinnostanut.
Seuran puheenjohtajana hän oli yhteydessä agentteihin, solmi pelaajasopimuksia ja vaikutti koko joukkueen kiekkoiluun vahvasti. Edelleen verkot ovat vesillä, sillä jääkiekko ei miehestä lähde kulumallakaan.
– Ei mene päivääkään etten ajattelisi jääkiekkoa, mutten minä enää samalla tavalla vaikuta arjen asioihin.
Lintumäki osallistuu kunniapuheenjohtajana seuran suurimman omistajan, HPK ry:n hallituksen kokouksiin.
– Toki pidän yhteyttä joukkueen johtoon ja pomoihin. Joskus he pyytävät syömäänkin, laamanni hymyilee.
Lapsenlapsien myötä myös HPK:n junnukiekkoilu on tullut Lintumäelle entistä läheisemmäksi. Samalla se on tehnyt häneen suuren vaikutuksen.
– Meillä on vahva ruohonjuuritason toiminta, joka ulottuu perheisiin. Sitten on vahva ja tunnettu liigajoukkue. Se on vetovoimatekijä koko kaupungille.
Kalen aisapari
Jos Tampereella on vahva jääkiekkovaikuttaja Kalervo Kummola , on Harri Lintumäki oranssipaitojen isähahmo.
– Se ero meissä on, että Kale on koko Suomen Mr Jääkiekko, minä olen toiminut enemmän paikallisesti.
Lintumäkikin on vaikuttanut valtakunnan tasolla. Hän toimi muun muassa Jääkiekkoliiton valtuuston puheenjohtajana 14 vuotta vuoteen 2014 asti. Lisäksi hän on ollut SM-liigan hallituksen jäsen ja vaikuttaa nykyisin Jääkiekkosäätiössä.
Kummola ja Lintumäki vaihtavat edelleen ajatuksia, ystäviä kun ovat. Molemmat ovat mittauttaneet menestyksellisesti kannatustaan myös politiikassa.
Tiukka paikka katsojallekin
Herra HPK myöntää, että finaalipelit jännittävät häntä vietävästi.
– Nämä matsit ovat tiukkoja paikkoja ihan katsojallekin.
Lintumäki pystyy istumaan aloillaan ensimmäisen ja toisen erän. Sitten alkaa tehdä tiukkaa.
– Hjalliksen kanssa joskus törmättiin Hartwall-areenan käytävässä kesken ottelun ja naureskeltiin, että mitäs me täällä tehdään.
Katsojana Lintumäki kertoo muuttuneensa. Hän saattoi vielä 1990-luvulla kommentoida tuomarille peliä hallin käytävällä, mutta nyt hän pitää suunsa supussa.
– Silloin taisi tulla joku huomautuskin. Nykyään ajattelen, että tuomarit tekevät työtään vaikeissa olosuhteissa.
Tunteen ylärajalla
Mitä yhteistä on keväällä 2006 ja 2019?
– Aurinko paistaa ja olemme pelanneet joukkueella, jolta ei ole odotettu suurta menestystä. Se myös yhdistää, että joukkue oli vuonna 2006 hyvin hitsautunut yhteen. Sitä se on myös tänä keväänä. Vuonna 2006 Jukka Jalonen valmensi viidettä kauttaan Kerhossa. Antti Pennasella on kolmas kausi. Molemmat ovat valmentajina määrätietoisia ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvia.
– Jalosta ja Pennasta yhdistää myös sivistys. He osaavat puhua asiasta kuin asiasta.
Lintumäki tietää, miten Kärpät on mahdollista kaataa. Jos Kerhon peli menee jäähyilyksi tai liikaa tunteisiin, peli menee sekaisin.
– Pitää pelata tunteen ylärajalla jäähyttömästi. Malttia pitää olla ja pelata niillä vahvuuksilla, mitä meillä on. Se on kiinteä viisikkopeli.
Tarkkaa kuin sonnanajo
Mitalit eivät ole vielä kaulassa, mutta fanit jo pohtivat, tuleeko ensi kaudesta yhtään mitään, kun kärkipelaajat lähtevät isompiin seuroihin rahakkaampien sopimusten perässä.
– Saman asian ääressä olemme joka vuosi. Se on normaali asia, että pelaajien taloudellinen arvo kasvaa ja he lähtevät sinne, missä maksetaan vielä paremmin. Meiltä se vaatii maltillisia liikkeitä. Seuran arvo on suurempi kuin yksittäisen pelaajan.
– Joukkueen rakentaminen on melkoista nuorallatanssia monella tapaa tarkan taloudenpidon ja riskinoton välillä. Tarkkaa hommaa kuin sonnanajo.
Juttu on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 27.4.2019.