HPK:n sielupelaajien Otto Paajasen ja Robert Leinon tällä erää viimeinen peli Kerhossa päättyi kauneimmalla mahdollisella tavalla – Kanada-maljan nostoon.
HPK:n Otto Paajasta ja Robert Leinoa voi hyvällä syyllä kutsua joukkueen todellisiksi sielupelaajaksi. Kaverukset ovat kulkeneet pitkän matkan mestareiksi – monilta osin myös rinnakkain jo nuoresta pitäen.
– Ihan uskomaton fiilis. Tästä on unelmoinut pikkupojasta asti, kun pokaalia muut nostelevat. Kyllä Hämeenlinna varmaan on aika sekaisin. Tori varmasti täynnä, ei voisi olla hienompaa, pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Paajanen tunnelmoi.
– Vähän jopa herkistää. Kaikki mitä puhuttiin viime Hämeen Sanomien haastattelussa, kävi toteen. Koko matka ei ole todellakaan ollut mitään ruusuilla tanssimista, se pitää muistaa. Nyt ollaan tässä pisteessä, se on käsittämätöntä, Leino sanoi. Esimerkiksi Otto Paajanen, Petteri Nikkilä , Robert Leino ja Antti Pennanen tuntevat toisensa jo vuosien takaa yhteiseltä matkaltaan jo HPK:n junioreista.
Nyt tänä lauantai-iltana he ovat yhdessä Suomen mestareita.
– Se tässä eniten herkistää. Välillä on kuljettu yhdessä, välillä erikseen, mutta yhdessä voitettiin. Ei tämä paremmaksi voi mennä, Leino sanoi.
Lue myös: Villit kultajuhlat alkoivat torilla – Katso kuvia ja videot! Joukkue saapuu yhdeltä torille
Leinon ja Paajasen kausi päättyi ikimuistoisesti. Se on kuitenkin samalla viimeinen peli HPK:ssa ainakin tällä erää. Matka jatkuu ensi kaudella uusiin seuroihin.
– Koen saaneeni HPK:sta oikeastaan kaiken, mitä olen jääkiekkoilijan uraltani saanut. Olen saanut todella paljon. Ei tämä paremmin voisi päättyä, Paajanen sanoi. – En ole miettinyt tulevaa ollenkaan vielä, kun on elänyt hetkessä. Mutta kyllähän tämä on rakas seura, onhan se sanomattakin selvää. Toivottavasti vielä joskus, Leino päätti. HäSa