Maailmanmestarit palasivat Suomeen hyvävoimaisina.
Leijonien kapteeni Marko Anttilaa oli Helsinki-Vantaan lentokentällä koko lähipiiri: tytär Iita , äiti Tiina , isä Kalle Anttila , appiukko Aimo Suopelto sekä Heidi -vaimon sisko Henriikka Suopelto .
Heidi Anttila oli seuraamassa finaalia paikanpäällä.
Finaalipäivänä ehkäpä tärkein rooli oli appiukolla.
– Katsoin finaalia kotona kahdestaan Marko ja Heidin tyttären kanssa.
– Niin paljon jännitti, että suljin välillä television ja vilkuilin kännykästä ottelun etenemistä. Lopun uskalsin jo katsoa kokonaan, Aimo Suopelto hymyili.
Marko Anttilan asema suomalaisessa julkkispörssissä muuttui MM-kisojen aikana oleellisesti. Hänestä tuli koko kansan Mörkö.
Paluuta vanhaan ei enää ole. Missä ikinä Anttila liikkuu, hän tulee saamaan paljon huomiota. Miten poika sopeutuu uuteen rooliin?
– Tästä alkaa varmaan muutaman päivän kova hulina. Kun se on ohi, niin hän painuu mökille, pistää kännykän pois päältä ja saunan lämpiämään. Mökiltä Marko on ennenkin hakenut voimaa ja hakee ihan varmasti myös nyt, Kalle Anttila ounasteli.
Mörkö-lempinimeä läheiset pitävät kunnianosoituksena.
– Marko on ottanut sen hyvällä, joten miksi emme mekin, isä vakuutti.
Leijonakapteenille on kehitetty muitakin lempinimiä. Mikä on lähipiirille mieleisin?
– Mörkö, Stretsi, Strutsi, Lempäälän jätti, Lempäälän Lemieux… Kaikki ovat mieleisiä. Ihmiset ovat kekseliäitä, Kalle Anttila naurahti.
Vaikka Anttilan perheessä kaikki ovat varsin pitkiä, huitelee 203-senttisen Markon pää omissa korkeuksissa.
– Minä olen olen 187, vaimo 179, Markon veli on 195 ja sisko 179. Ihan hyvä, että Markosta on tullut noin pitkä – pystyy täällä ruuhkassakin näkemään, missä hän menee, isä naurahtaa ja luo katseen haastattelurinkiin, jonka yläpuolelle nousee tuttu pää. Anttilan jälkeen kenties toiseksi kovimpaan haastattelumyllyyn lentokentällä joutui Kaapo Kakko . 18-vuotias superjuniori vastaili ja vaikeni jo rutinoituneesti.
Mitä tapahtui sunnuntai-iltana sen jälkeen, kun tv-kamerat sammuivat?
– Joukkueen kanssa nautittiin yhdessäolosta. Ei siitä sen enempää. Muutaman tunnin olen ehtinyt nukkuakin, Kakko kuittasi.
Kakko täytti helmikuussa 18. Olitko Bratislavan yössä elämäsi ensimmäistä kertaa baarissa?
– Ei ollut ihan ensimmäinen kerta.
Miten juhlat jatkuvat tästä?
– Jaa-a. Siitä päättävät varmaan joukkueen kokeneemmat jäsenet. Minulla ei ole mitään muuta tietoa kuin, että illalla on kansanjuhla Kaisaniemessä.
Milloin ehdit Turkuun?
– Toivottavasti mahdollisimman pian. Siellä odotetaan jo kovasti.
Useimpia maailmanmestareita on täällä vastaanottamassa vaimo tai tyttöystävä. Mikä on sinun tilanteesi?
– Ei ole puolisoa.
Maailmanmestarit palasivat Suomeen hyvävoimaisina. Juhlajuomaa oli nautittu, mutta meininki oli hillityn hyväntuulista. Joukkueen ensimmäinen toimenpide laskeutumisen jälkeen oli kohdata kesken kisojen loukkaantunut ja kotiin palannut Eetu Luostarinen .
Hän oli katsonut MM-finaalin kotonaan Kuopiossa. Lentokentällä pelaajat halasivat kukin vuorollaan Luostarista, jonka jälkeen Marko Anttila pujotti hänen kaulaansa kultamitalin ja ojensi pokaalin Luostariselle.
Luostarinen nosti kiertopalkinnon ilmaan ja huudatti joukkuetta.
– Sohvaltakin katsottuna oli huikea ilta, kun jätkät pystyivät mestaruuden hoitamaan. Eniten jännitti viimeiset viisi minuuttia.
Kepeillä kulkenut Luostarinen sanoi, että polvelle kuuluu ihan hyvää.
– Kyllä se kuntoon tulee.
