Historian ensimmäisen arvokisamitalin saaminen ei ole vieläkään täysin valjennut Joonas Jokelalle, vaikka mitali nyt mukana kulkeekin.
– Tossahan tuo mitali on taskussa. Onhan tässä semmosta, että onko jätkät tosi, että on laitettu Italia lauluun ja sitten vielä pronssipelissä Slovenia. Ehkä siinä menee hetki, että realisoituu se, että ollaan oikeasti näin kovia, Jokela arvelee.
Suomen hakkuri Jokela kuvailee voiton jälkeisiä tunnelmia mahtaviksi mutta myös epäuskoisiksi.
– Aivan epärealistiset fiiliksethän sitä oli siinä pelin jälkeen. On kuitenkin tultu sieltä Euroopan hopeisesta liigasta asti ja nyt ollaan tässä EM-mitaleilla, Jokela sanoo.
– Oli vähän semmoista epäuskoa, mutta ihan tosi mahtavat fiilikset, hakkuri jatkaa.
Lauantai-illan juhlien jälkeen Jokela kertoo ehtineensä ummistaa silmiäänkin hetkeksi, mutta "ei hirveän montaa tuntia kuitenkaan". Pronssimitalin lisäksi Jokela nostaa mieleenpainuvimmaksi hetkeksi 21-vuotiaan joukkuekaverinsa palkitsemisen.
– Nooan (Marttila) valinta tähdistökuusikkoon... Kukaan ei ansaitse sitä niin paljon kuin hän. Koko joukkueesta näki, miten ylpeitä koko porukka oli hänestä ja vilpittömän onnellisia hänen puolestaan. Se jäi mieleen varsinaisen mitaliseremonian lisäksi.
– Ihan käsittämättömän iso juttu! Ei kai tästä nyt perkele ole pystynyt haaveilemaan, kun on pelattu tuolla jotakin Euroopan hopeista liigaa ja saatu selkään kaiken maailman joukkueilta. Joskus on haaveiltu siitä, että olis siellä olympialaisissa, mutta ei kai hyvänen aika pystynyt vahingossakaan haaveilemaan siitä, että saatais arvokisamitali. Mutta niin se vaan taskussa on.
Jokelalle alkoi kymmenen pallorallin jälkeen vahvistua tunne, että tämä ottelu hoidetaan.
– Meillä oli niin paljon parempi fiilis ja palo peliin mitä Slovenialla. Ei mulle ollut missään vaiheessa epäselvää, etteikö me voitettaisi.
Kiitollisuus joukkuetta kohtaan ja onnellisuus oli Jokelan mukaan pinnassa kopissa voiton jälkeen.
– Tämäkin ryhmä on jonkun vuoden ollut yhdessä, niin tämä oli semmoinen pieni palkinto siitä. Joo, ei voitettu (mestaruutta), mutta on se EM-mitali kuitenkin palkinto siitä meidän tehdystä työstä ja matkasta.
Vaikka Suomen asema lentopallon maailmanlistalla otti isoja harppauksia ja olympiaunelma astui sitä kautta lähemmäs, haluaa Jokela pitää sen yhä haaveena.
– Ehkä sitä pitää edelleen ajatella haaveena. Jos alkaa hirveästi miettimään jotakin ranking-pisteitä tai blaa-blaa-blaa, niin sehän menee perseelleen ihan varmasti! Ei kai tässä, ensi kesänä lähdetään Kansojen liigaan ja koitetaan olla tippumatta sieltä. Mennään pienillä askeleilla.
Kisojen nostattama buumi näkyi etenkin alkukohkossa Nokia Arenan täysillä lehtereillä, eikä se jäänyt pelaajilta huomaamatta.
– Ihan käsittämätöntä ja aivan mahtavaa, miten paljon siellä oli väkeä! Ilmeisesti ollaan ihan uutiskynnyksiä rikottu, toivottavasti se näkyy siinä, että saataisiin nuorten keskuudessa lentopalloon lisää harrastajia. Meitä lentopallon pelaajia ei kuitenkaan ihan liikaa Suomessa ole. Toivottavasti saadaan meidän miesten ja naisten pääsarjaan buustia, Jokela toivoo.