Unelma suomalaisesta palloilujoukkueesta kesäolympialaisissa on nyt todella lähellä. Miesten lentopallomaajoukkue pääsi kreivin aikaan hyötymään kansainvälisen lentopalloliiton karsintauudistuksesta ja on mukana yhdessä kuudesta neljän joukkueen turnauksesta, jonka voittaja saa lipun Tokion ensi vuoden olympialaisiin.
Ja tämä turnaus on joukkueiden tasoltaan kaikista heikoin, tai suotuisin, sillä heikkoja joukkueitahan turnauksessa ei ole… Eihän? Itse asiassa kun ajattelee, että olympiakarsinnoissa pelaavat maailman 25 parasta lentopallomaata poislukien olympiaisäntä Japani, Suomen lohkossa on tämän joukon tämän hetken kaksi heikointa maajoukkuetta, tai ainakin hyvin lähelle sitä.
Suomi sattuu olemaan toinen näistä. Tänä kesänä maajoukkue ei ole voittanut ainuttakaan ottelua uuden päävalmentajansa Joel Banksin alaisuudessa. Vaikka Banksin projektin lähtökohtia voi pitää vaikeina, putoaminen Euroopan Kultaisesta liigasta – Euroopan 20 parhaan maan joukosta – oli suurin urheilullinen fiasko lentopallomaajoukkueella koko vuosituhannella.
Voi myös kyseenalaistaa, oliko kolmelta suurmaalta selkään saaminen harjoitusturnauksessa Puolassa viikkoa ennen päätapahtumaa paras mahdollinen kenraaliharjoitus. Ainakin Hubert Wagnerin muistoturnauksessa oli pari hyvääkin hetkeä, kuten erävoitto Serbiasta, mutta positiivista jatkumoa ei maajoukkueen pelissä ole vieläkään näkynyt. Sitä olisi vastoinkäymisten lomaan kaivannut.
Tämä kaikki voi kuitenkin kääntyä perjantaiaamuna Ningbossa. Suomi aloittaa olympiakarsinnan juuri sitä toista alavireistä maajoukkuetta vastaan.
Naisten lentopallomahti Kiina on miesten Kansojen liigan vähiten ansaitseva ydinjoukkue. Tänä kesänä joukkue hävisi maajoukkueiden vuotuisessa pääkilpailussa yhtä lukuun ottamatta kaikki ottelut ja jäi selvästi viimeiseksi sijalle 16. Kiina on Banksin mukaan “aika lailla samassa tilanteessa” kuin Suomi.
Tämä on Suomen iskun mutta toisaalta myös oman kuoliniskun paikka: kun vain turnausvoittaja pääsee Tokioon, altavastaajan on voitettava kaltaisensa. Argentiina ja Kanada ovat voitettavissa maailman sijan 10 paikkeilla olevina, mutta todella kovia lentopallomaita. Banks tiedostaa tilaisuuden eri puolineen, ja sen, ettei luottohakkuri Ollipekka Ojansivun vamma ja vetäytyminen ainakaan auta asiaa.
– Joukkueen itseluottamus on hiukan hakusessa, toivottavasti löydämme tästä heikon kohdan iskeäksemme. Meidän materiaali on kapea ja näillä mennään nyt. Kaikkien pitää nyt sisäistää, että pelaamme täällä paikasta olympialaisiin. Kaikki on nyt laitettava peliin, tämä on huikea mahdollisuus, englantilainen totesi Lentopalloliiton tiedotteessa.
Toki tämän jälkeen Suomella olisi olympialaisiin vielä yksi tuttu mahdollisuus, Euroopan olympiakarsinta. Todennäköisesti sinne pääsy vaatii kuitenkin puolivälieriin venymistä EM-kisoissa, jotta ranking nousee/pysyy oikeanlaisena.
Rankingpohjainen karsinta karsintoihin suosi Suomea yli vuosikymmenen EM-yllätyksen 2007 jälkeen, mutta jos “kehitys” jatkuu saman suuntaisena ja karsintamenetelmä säilyy, sulkeutuvat olympiaovet Suomen lentopallolta tulevaisuudessa jo ennen karsintoja.
Mistä päästään katkeransuloiseen mutta perinteiseen vaiheeseen: jossitteluun. Mitä jos sama karsintajärjestelmä olisi ollut käytössä päivälleen 11 vuotta sitten alkaneeseen Pekingin olympialentopalloon, kun Suomen miehet olivat kiistatta maailman 10 parhaan joukossa? Tai että Suomella olisi tuon ajan “kultainen sukupolvi” käytössään nyt?
Olympialaisiin 2008 Suomi oli yhden kortin varassa olympialaisten suhteen, sillä ranking ei riittänyt silloiseen maailmankarsintaan. Euroopassa kisapaikka jäi kahden voiton päähän. Nyt karsintajärjestys on päinvastainen, mutta joukkue varjo tuolloisesta. Kiina, Argentiina ja Kanadakin olisivat olleet tuolloin Suomen armoilla.
Kaikki tuo on kuitenkin melko turhaa. Vain sillä on perjantaina 9. elokuuta 2019 väliä, että Joel Banksin miehistö käyttää tilaisuutensa, ja pystyy tulevana viikonloppuna vielä vähintään yhteen yllätykseen.
