Urheilu

Analyysi: Wales-tappioon ei syytä ylireagoida – "Yhteisen ajan vähyys on uhka tulevaa silmällä pitäen"

Vaikka Huuhkajien otteet eivät olleet vakuuttavia 1–0 -tappiossa Walesille, on syytä laittaa jäitä hattuun, kirjoittaa Jari Virtanen.
Teemu Pukki ja muu Huuhkaja-miehistö oli askeleen Walesia jäljessä Olympiastadionilla torstai-iltana. Kuva: epa08644918
Teemu Pukki ja muu Huuhkaja-miehistö oli askeleen Walesia jäljessä Olympiastadionilla torstai-iltana. Kuva: epa08644918

Tyydyttävä miinus.

Vaikka kouluarvosana Huuhkajien kotiinpaluulle Kansojen liigan ottelussa Walesia vastaan ei kovin korkeaksi nousekaan, syytä ylireagoimiseen tai liian pitkälle meneviin johtopäätöksiin ei ole.

Ensimmäisen kerran yli kahdeksaan kuukauteen kokoontunut joukkue oli tyhjän Olympiastadionin nurmella vailla sitä tukea, mikä vuosi sitten käänsi samankaltaiset pelit voitoiksi. Pelaajatkin ovat ihmisiä – on erilaista paineistaa pallollista vastustajaa 30 000 kanssapelaajan voimin, kuin pelkät ontot kaiut voimanlähteenä.

Toki pelillisiä puutteita pitää analysoida ja nostaa esille. Vaikka joukkue oli merkittäviltä osin varamiehinen, viime karsinnoista tutut ongelmat tuntuvat seuraavan Markku Kanervan pelimuodostelmaa edelleen.

Vastustajan maalivahtia testataan liian vähän. Leo Väisäsen huippupaikkaa lukuun ottamatta, Suomi koki autioon katsomoon käsin kosketeltavaa tuskaa päästä pelaamalla vastustajan kahden alimman puolustuslinjan väliin.

Onko kyse rohkeuden puutteesta pelata ahtaaseen tilaan jalkaan vai kykenemättömyydestä liikkua väleihin? Joka tapauksessa, varsinkin torstain pelin toisella jaksolla pallot pelattiin aivan liian alhaalta saavuttaakseen tavoiteltuja kohteita tai ollakseen millään tavalla uhkaavia.

 

Mitä pidemmälle peli eteni, sitä helpommalla Wales Suomen kanssa pääsi. Uusitussa pelinutussa esiintynyt kotijoukkue oli pallollisena kolmen miehen keskikentän toimesta luvattoman staattinen ja pallottomana prässin suhteen passiivinen. Tämä oli pitkälti seurausta Suomen tavasta puolustaa. Vaikka Kanerva lehdistötilaisuudessa kiitteli joukkueensa onnistunutta puolustuspelaamista ja Walesin pitämistä oman muodon ulkopuolella, asialla on kääntöpuolensa.

Huuhkajien keskikenttä juoksi pitkät tovit vastustajan pallonhallinnan perässä ilman lupaa tai rohkeutta irrota muodosta ahdistamaan pallollista pelaajaa. Riistopaikkoja ei etsitty aktiivisesti ja pallot voitettiin alhaalla omalla pelialueella. Sen jälkeen pallottomasta vaiheesta väsynyt keskikenttä oli ilmeisen kykenemätön hakemaan vapaata pelitilaa alueilta, mistä murtavat syötöt pitäisi lähteä. Tästä syystä myös kärkiparin Teemu PukkiJoel Pohjanpalo iltapuhde oli varsin turhauttavaa juoksemista pitkien pallojen perässä.

Niin kuin ennen liigan avauspeliä ounasteltiin, maajoukkueen yhteisen ajan vähyys on Suomelle todellinen uhka tulevaa silmällä pitäen. Walesia vastaan tämä ilmeni pahiten heti ottelun alussa, jolloin Ilmari Niskasen ja Leo Väisäsen laita oli helisemässä hyvin tiloja täyttäneen vastustajan kanssa.

Laitimmaisen topparin ja laitapelaajan väliin tai viereen jäi ammottavia aukkoja ja Niskasen kokemattomuus näin kovalla tasolla pelaamisesta korostui puolustettaessa. Avausjaksolla Wales ei vielä kyennyt mahdollisuuksiaan hyödyntämään, mutta toisella jaksolla ottelun ratkaisemiseksi riitti lopulta yksi paikka.

 

Seuraava peli tulee pian ja Dublinissa nähdään toivottavasti jo hieman paremmin yhteen hitsautunut ja pelirohkeampi Suomi.

Jokainen yhdessä vietetty hetki on kullan arvoinen, kun mennään peli ja tapahtuma kerrallaan kohti Kansojen liigan ratkaisuja sekä lopullisena päämääränä siintäviä EM-kisoja. Vaihtoja avauskokoonpanoon tulee varmasti, kauden tässä vaiheessa pelaajien liiallinen rasittaminen voi olla kohtalokasta.

Maajoukkueen ongelmat eivät ole pelaajissa. Heidät pitää vaan päästää irti.

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic