Urheilu

Enduromestarin muisto elää Pullerilla – Mika Ahola sai patsaan Elenia-areenan eteen

Eero Remes (vas.) ja Juha Laakso paljastavat Mika Aholan patsasta. Nuoret kuskit Miro Lundberg ja Jesse Turunen ovat apuna.

Edesmenneen enduromestarin Mika Aholan saavutukset eivät unohdu hämeenlinnalaisilta urheilunystäviltä. Tammikuun 15. päivänä vuonna 2012 Barcelonassa 37-vuotiaana kuolleen Aholan uran merkittävimmät uroteot on kirjattu perjantaina Elenia-areenan edessä paljastettuun muistomerkkiin.

Parimetrinen graniittiveistos on Aholan seurojen Hämeenlinnan Moottorikerhon ja Riihimäen Kahvakoplan yhteishanke. Muistomerkkitoimikuntaan kuuluivat Juha Tuomi, Erkki Kuparinen ja Mika Kaila. Kiven lahjoitti puolestaan Timo Saviniemi.

Aholan patsaan paljastustilaisuudessa oli mukana myös entisiä ja nykyisiä enduromestareita. Monelle Pullerin kentän maisemat ovat tuttuja, sillä nykyisen Elenia-areenan paikkeilla kurvailtiin Hämeenlinnassa vuonna 1996 ajetun MM-joukkuekisan loppucrossi.

– Näissä maisemissa Mikakin päästeli Suomen joukkueessa uransa ensimmäisen joukkuevoittonsa. Pullerihan on senkin takia ihan hyvä paikka patsaalle, sanoi Aholan taustajoukkoihin kuulunut Erkki Pietola.

Pietola havaitsi Aholassa ajomiehen elkeitä jo juniorina.

– Eihän kaverilla tahtoneet pysyä mopot kasassa, kun vauhti oli niin hurjaa. Ensimmäisen KTM-pyöränsä saatuaan Mika alkoi kuitenkin vasta oppia enduron niksejä. Rauni-isä kuskasi poikaansa muun muassa lumicrossikisoihin, ja pikkuhiljaa alkoi tulostakin tulla.

– Mika oli huippuvuosinaan todella nopea kuski, jolla ei aina ollut allaan edes paras kone, mutta aina hän kärkeen ylsi, Pietola muistelee.

 

Nopeana kuskina Aholan oppivat tuntemaan myös MM-sarjan kilpakumppanit Eero Remes ja Marko Tarkkala. E2-luokassa MM-kultaa tänä vuonna saavuttanut Remes ennätti ajaa Aholan kanssa muutaman vuoden.

– Ahola oli mukava kaveri ja oli aina myös valmis auttamaan nuorempia kuskeja. Hän oli myös todella sitkeä sissi, jollainen pärjää nimenomaan endurossa, Remes muistuttaa.

Tarkkala ennätti ajaa Aholan kanssa useammankin vuoden. Kolme MM-hopeaa ja kaksi pronssia ajanut loppilainen oli mukana myös Aholan kalareissuilla.

– Meillä oli monta yhteistä ajo- ja kalareissua. Kalastushan oli Mikalle tärkeä rentoutumiskeino ja mieluisa harrastus. Mika oli toisaalta myös eräänlainen oman tiensä kulkija, josta hän myös varmaan ammensi vauhtia ajoonsa, Tarkkala arvelee.

Ahola saavutti urallaan muun muassa viisi henkilökohtaista MM-kultaa, seitsemän MM-joukkuekultaa (kolme yleiskilpailuvoittoa) ja juhli kuusi kertaa perinteikkään Päijänteen ympäriajon voittoa. Ensimmäisen ”Päitsinsä” Ahola voitti vain 18-vuotiaana vuonna 1993 ja on edelleen kisan nuorin voittaja.

MM-sarjan kiertämisen Ahola aloitti vuonna 1993. Tehdaskuskina mies ajoi ensimmäisen kautensa vuonna 1997 (TM-talli) ja saavutti samana vuonna ensimmäisen MM-mitalinsa (hopeaa 125-kuutioisissa).

Aholan tie enduromaailman suurten nimien joukkoon alkoi kuitenkin vasta vuonna 2006, jolloin hän pääsi italialaiseen HM-Honda Zanardo Jolly Racing -talliin. Vuonna 2007 Ahola karisti ikuisen kakkosen maineen harteiltaan juhlimalla E2-luokan mestaruutta. Seuraavina kahtena vuonna hän voitti mestaruudet E1-luokassa ja kaudella 2010 jälleen E2-luokassa. Ahola kruunasi uransa valloittamalla myös E3-luokan vuonna 2011.

Italian-vuosinaan Ahola sai myös lempinimen Lupo, eli susi, joka komeilee myös miehen muistomerkissä.

Ahola ilmoitti lopettavansa MM-sarjan kiertämisen vuoden 2011 mestaruuteen. Hän kaatui pahasti harjoitellessaan Espanjassa saman vuoden joulukuussa ja kuoli myöhemmin munuaisenpoistoleikkauksen jälkeisiin vaivoihin. HäSa