Urheilu

Hämäläisten palloilutunnusten hyvät, pahat ja rumat graafikoiden syyniin – "Varo näitä kavereita kentällä!"

Hämeen Sanomat teki sukelluksen urheiluseurojen logoarkistoonsa ja lähetti joukon seuratunnuksia graafisen alan ammattilaisten kommentoitaviksi. Miten entinen Suomen vuoden graafikko ja mainostoimiston art director parantaisivat kantahämäläisten palloiluseurojen tunnuksia? Entä kenen merkki erottuu edukseen?
HPK:n klassinen, pelkistetty vuosikertalogo miellyttää graafisia suunnittelijoita tänäkin päivänä. KUVA: Tomi Vesaharju

Kanta-Hämeen urheilukenttä on viriili ja kirjava. Sitä edustavat hyvin useiden kymmenien alueen seurojen käyttämät tunnukset, jotka tarjoavat varsinkin yleisö- ja sponsorimarkkinoilla tärkeääkin tärkeämmän tarttumapinnan.

Hämeen Sanomat on vuosien varrella viljellyt urheilusivuillaan paikallisten seurojen tunnuksia niin taajaan, että niistä on kertynyt mittava arkisto lehden kuvapankin oheen.

Heräsi kysymys, löytyykö maakunnan urheilusta sellaista graafisen suunnittelun taidonnäytettä, joka kestäisi vertailun jopa kansainvälisten brändinikkarien keskuudessa.

Hämeen Sanomien urheilutoimitus tavoitti kaksi graafisen suunnittelun ammattilaista arvioimaan Kanta-Hämeen urheiluseurojen tunnuksia, joita toisinaan myös logoiksi kutsutaan, osin virheellisesti.

Heistä toinen on helsinkiläinen graafinen suunnittelija ja freelancer-kuvittaja Lasse Rantanen, joka on palkittu kertaalleen Suomen vuoden graafikkona.

Rantanen on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomille ja Urheilulehdelle. Hämeenlinnassa hänet tunnetaan Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden tunnuskuvituksesta.

Rantanen haluaa täsmentää aluksi termistöä: logo on organisaation kirjoitetun nimen muotoiltu versio.

– Nämä ovat enimmäkseen joko pelkkiä tunnuksia tai yhdistelmiä ”liikemerkistä” ja logosta, Rantanen huomioi seuratunnusten kavalkadia.

Paikallisena edustajana HäSan raadissa on Hämeenlinnasta käsin toimivan mainostoimisto Precisin art director Jukka Turunen.

Mainosgrafiikan ammattilainen haluaa korostaa seuratunnusten viestinnällistä arvoa, mutta huomauttaa, että tunnukset koetaan aina subjektiivisesti.

– Merkki kuin merkki on aina seuran kannattajille tärkeä ja merkityksellinen. Sen sisältämä arvomaailma, väritys ja muotokieli on yhteisesti sovittu ja hyväksytty. Se on symboli joka yhdistää sen graafisesta laadusta huolimatta, Turunen asettelee.

Tässä artikkelissa tarkastelun kohteena on 13 palloiluseurojen tunnusta. Muu urheilu pääsee valokeilaan myöhemmin.

Mainostoimisto Precis on Hämeenlinnan Pallokerhon yhteistyökumppani.

Hämeenlinnan Pallokerho (jääkiekko)

Lasse Rantanen: Sarjan viimestellyin tunnus. Lievästä typografisesta sekavuudesta huolimatta tunnus, joka on muodostunut ikoniksi, jonka tunnistaa heti. Selkeät ja kontrastiset värit toimivat hyvin ja tunnus ei sisällä liikaa elementtejä.

Jukka Turunen: Pyöreä tunnus henkii perinteitä sekä muotokieleltään että väritykseltään. Se on selkeä, kontrastinen, joskaan asiasta täysin tietämättömälle ei käy selväksi tunnuksen lajiyhteys. Pienellä pinnistämisellä se on toki löydettävissä pyöreästä muotokielestä, kiekko, mutta tämä vaatii jo muutaman hetken viettämistä merkin äärellä. Pieni, vahvasti nyt staattisen muotokielen graafinen freesaus tälle vuosituhannelle voisi tehdä merkille ihmeitä.

Forssan Palloseura (jääkiekko)

Lasse Rantanen: Tunnus on sekava ja viimeistelemätön. Värit voisivat toimia huolellisemmin suunnitellussa kokonaisuudessa.

Jukka Turunen: Nyt ollaan syvissä vesissä, graafisessa mielessä. Vastavärien ja reunaviivojen käyttö, mustan lisääminen väripalettiin ja liikesuuntien eri linjat vaativat lukijalta paljon. Toisaalta, merkkiin on sisäänkirjoitettu iso kasa symbolisia ja lajille ominaisia elementtejä; nopeatempoisuus ja maila, kiekko ja F-kirjain. Nämä neutralisoivat värien ja muotojen sekamelskaa jopa niin, että lopputulos on hetken päästä ymmärrettävä.

Hämeenlinnan Jalkapalloseura (jalkapallo)

Lasse Rantanen: Viimeistelty, mutta melko persoonaton tunnus.

Jukka Turunen: Graafisesta näkökulmasta HJS:n ”juhlalogo” on onnistunut. Se on selkeä, muotokieleltään ja väriltykseltään moderni sekä yhdistettävissä alueen muidenkin seurojen merkkeihin. Siinä on selvä viittaus HPK:n merkkiin, palloa ympäröivä valkoinen (HPK:lla musta) kehä. Sen muu, graafinen tarkoitus jää arvoitukseksi. Fontti on perinteitä kunnioittava, mutta selkeä ja kooltaan keskeinen osa kokonaisuutta.

Hämeenlinnan Härmä (jalkapallo)

Lasse Rantanen: Sekava ja liian monta samanarvoista elementtiä sisältävä keitos. Yksinkertaisuus ja elementtien hierarkia parantaisi asiaa.

Jukka Turunen: Härmä-logo sortuu valitettavasti useiden tunnusten lajisyntiin: kaikki ideat samaan ruutuun ja heti. Tästä pitäisi vielä osata valita ja tiivistää pari kierrosta niin, että lukija näkee muutakin kuin jalkapallon ja H-kirjaimen. Vähemmän yksityiskohtia, tyylittelyä ja suppeampi väripaletti nostaisivat merkin informaatioarvoa huimasti.

Janakkalan Pallo (jalkapallo)

Lasse Rantanen: Pienellä viilaamisella paranisi kovasti. Hieman tilaa logontekstille punaisessa bannerissa toisi huomattavaa selkeyttä.

Jukka Turunen: Varsin selkeä ja ilmava kokonaisuus. Kenties väreiltään hiukan liian karkkimainen, mutta samalla energisen ja iloisen oloinen. Mittasuhteet merkissä ovat kunnossa ja toistuvat selkeinä kokoluokasta riippumatta. Varsin monimuotoinen taustaviiri vie huomiota itse tekstiltä, sen yksinkertaistaminen parantaisi viestinnällistä lopputulosta.

Tervakosken Pato ja Parolan Visa (jalkapallo)

Lasse Rantanen: Tästä pitäisi suunnittelun vasta alkaa molemmilla näillä seuroilla. Parolan Visa pärjäisi vähemmälläkin muotokirjolla.

Jukka Turunen: Osoituksia merkeistä, jotka on tehty sydämellä ja pienen ydinjoukon ideariihen tuloksena. Se, joka on aikanaan osannut piirtää käsin ja jotenkuten, on saanut vastuullisen tehtävän visualisoida joukon ideat. Onneksi niitä ei ole ollut pääkirjainta, muoto- ja värisymboliikkaa enempää. Sisäänkirjoitetut, merkissä viitteelliset arvot ja perinteet pesevät useat nykyajan tuotokset mennen tullen.

Steelers Hämeenlinna (salibandy)

Lasse Rantanen: Ehkä eniten tämän ajan tunnuksien tuntua. Viimeistelty ja persoonallinen. Merkkiosuus tukee joukkueen nimen ajatusta. Metallin maku sopii nimen kaksoismerkitykseen.

Jukka Turunen: Logo sisältää runsaasti viittauksia lajin sisältäviin muotohin, mutta niiden tunnistettavuus on tyylitelty ehkä aavistuksen liian pitkälle. Tämä vaikeuttaa lajitunnistusta ja näin ollen merkin yksiselitteistä ymmärtämistä. Kirjasinvalinta on hyvin tekninen ja kokonaisuus tuo mieleen enemmänkin robotin kuin vauhdikkaan lajitunnuksen. Väritys on viittaus seuran nimeen, mutta paikallinen sidonnaisuus jää vajaaksi.

Salibandy Club Urbans (salibandy)

Lasse Rantanen: Sisältää persoonallisen ajatuksen, jota ei ole viimeistelty loppuun asti. Hyvä luonnos, josta saisi helposti hyvän seuratunnuksen.

Jukka Turunen: Urbans vaikuttaa vihaiselta joukolta, joka haluaa tuhota salibandytarvikkeita. Varo näitä kavereita kentällä! Merkki itsessään on graafisesta ja viestinnällisestä näkökulmasta selkeä ja kertoo hyvin toiminnan asenteesta. Avaruudellinen mielleyhtymä salibandytarvikkeita syövästä planeetasta ei ole kaukana. Tätä tukee myös sinällään persoonallinen kirjasinvalinta.

Hämeenlinnan Lentopallokerho (lentopallo)

Lasse Rantanen: Selkeä mutta tylsä. Logo-osuus ei sisällä lentopallon sähäkkyyttä. Pallo ei tuo kokonaisuuteen mukaan urheilua kuin nimeksi.

Jukka Turunen: Graafisesti tyylikäs kokonaisuus kompastuu loppumetreillä aavistuksen persoonattomaan kirjasinvalintaan ja tavanomaiseen asemointiin. Toki sanahirviö on pitkä, mutta tässä toivoisi käytettävän palloon yhdistettävää muotokieltä myös tekstiasemoinnissa. Muutoin, yksivärisenä ja graafisena symbolina lentopallo on pelkistetyn selkeä ikoni, johon on saatu liitettyä myös liikkeen tuntua.

Riihimäen Cocks (käsipallo)

Lasse Rantanen: Seuratunnus tai liikemerkki voi olla myös kuvitus, jota valitettavan harvoin käytetään tunnuksissa. Tämä versio kaipaisi palavasti taitavan kuvittajan viimeistelyä. Elementit ovat hyvät mutta kokonaisuus kovin sekava.

Jukka Turunen: Seuratunnukseksi yritetään graafisesti jälleen aivan liikaa. Merkissä on liikaa yksityiskohtia, tasoja ja lukusuuntia jotta kokonaisuuden voisi hahmottaa nopeasti ja saada mielikuvan toiminnan ytimestä. Kukko vaikuttaa taistelunhaluiselta, mutta sanoma on hukkua hahmon yksityiskohtiin. Visuaalisesti poikkeava ja erottuva väripaletti, joka on onnistuttu pitämään myös rajattuna.

Janakkalan Jana (pesäpallo)

Lasse Rantanen: Tunnuksen elementit hyvät. Niiden suhteiden ja typografian marginaalien viilaus parantaisi esitystä.

Jukka Turunen: Visuaalisesti selkeä ja helposti ymmärrettävä seuratunnus. Kompastuu tekstitasolla valitettavasti heikkoon luettavuuteen ja symbolikerronnan toistamiseen joka saa merkin tuntumaan värityksestä huolimatta raskaalta. Lajikohtaisia yksityiskohtia on vaikea tämän selkeämmin esittää, mutta pieni viilaus mittasuhteisiin ja elementtien välisiin tiloihin voisi parantaa luettavuutta ja tätä kautta merkin viestinnällisiä arvoja.

Hämeenlinna Tigers (amerikkalainen jalkapallo)

Lasse Rantanen: Satsin parhaasta päästä. Kuvitus ammattimaisen hyvä. Logo jää hieman vaisuksi. Oranssin varjon vaihtaminen esimerkiksi mustaan jykevöittäisi.

Jukka Turunen: Hyvin seuratoiminnan asennetta kuvaava ja näyttävästi toteutettu eläinhahmo. Nimiö aavistuksen vaikealukuinen, sillä se ei hyödynnä hahmon väripalettia täysimääräisesti. Merkin yhteys paikallisuuteen jää valitettavan taka-alalle, sekä symbolisessa että graafisessa mielessä. Merkki avaa toiminnasta tietämättömälle seuratoiminnan lajia vain viitteellisesti, kirjasinvalinnan kautta. HäSa

Päivän lehti

13.7.2020