Urheilu Hämeenlinna

HJS-luotsi Lauri Hakanen haluaa olla huomisen valmentaja – "Rakennan uraani analyyttisesti"

HJS:n päävalmentaja Lauri Hakanen haluaa kasvaa tulevaisuudessa suuremmille areenoille.
Lauri Hakanen työskentelee HJS:n päävalmentajana, mutta ajoittain hänet on myös nähty kentällä pelaajan roolissa. Kuva: Tomi Vesaharju
Lauri Hakanen työskentelee HJS:n päävalmentajana, mutta ajoittain hänet on myös nähty kentällä pelaajan roolissa. Kuva: Tomi Vesaharju

Lauri Hakanen istahtaa hämeenlinnalaisen kahvilan kulmapöytään marraskuisena arki-iltana, jolloin muillakin kuin jalkapallon kanssa tekemisissä olevilla on hankaluuksia nähdä seuraavaa auringon pilkahdusta.

Hämeenlinnan Jalkapalloseuran päävalmentajan katse on kuitenkin tarkka ja olemus innostunut. Kun puhutaan jalkapallosta, moni ympärillä tapahtuva asia unohtuu ja pienen hetken ei ole merkittävää, ollaanko Riossa vai Hämeenlinnassa.

Pelaajiensa keskuudessa erittäin pidetty ja arvostettu Hakanen aikoo jälleen ensi kaudella vaatia työympäristöltään enemmän.

Jos se olisi vain hänestä kiinni, HJS olisi kasvattajaseuran sijaan tulevaisuudessa entistä vahvemmin kilpaseura.

– Myös kilpaseuraksi profiloitunut seura voi kasvattaa pelaajia, mutta ne ajat, kun peliajan sai pelkästään olemalla esimerkiksi tietyn ikäinen, ovat ohi, Hakanen sanoo.

 

Ajatus valmentamisesta alkoi hiipiä nyt 34-vuotiaan Hakasen mieliin kymmenisen vuotta sitten.

– Olen jo aikaisista juniorivuosista lähtien miettinyt tekemisiäni tarkkaan ja asettanut kehitykselleni pieniä steppejä ja tavoitteita. Noin 25-vuotiaana se iso maali, jalkapalloammattilaisuus, alkoi näyttää omalta kohdalta ehkä liian isolta haasteelta, Hakanen sanoo.

– Korkeakouluvaihtoehtoja miettiessäni siihen asti oma todella vahva luonnontieteellinen kiinnostus vaihtui ajatukseen siitä, miten opinnot tukisivat aluksi vielä käynnissä olevaa pelaajauraa ja myöhemmin kehittymistä valmentajana.

Lopulta vaihtoehdot rajautuivat kahteen..

– Ne olivat opettajakoulutus ja fysioterapia. Käytännössä lantinheitto käänsi vaa’an fysioterapiaan, enkä ole sitä päätöstä hetkeäkään katunut.

 

Fysioterapiaopinnot avasivat Hakaselle ovet myös maajoukkueympyröihin ja sen maailman näkeminen ammattivalmentajineen ja muine huippuosaajineen varmisti suunnan tulevaisuudelle.

– Teippauskurssin vetäjä sai vihiä lajitaustastani ja muutaman kuukauden kuluttua olin jo hänen mukanaan maajoukkueleirillä. Sen jälkeen vastaavia keikkoja alkoi tulla säännöllisesti ja olin mukana aina toissa kaudelle asti. Nyt kuitenkin prioriteetit ovat valmentamisessa ja koen tärkeäksi olla joukkueen mukana ilman katkoksia. Siihen yhtälöön eivät enää leiripoissaolot sovi, Hakanen tuumii.

Hakanen otti hallitun riskin, jätti myös taloudellisen toimeentulon kannalta siihen asti merkittävät maajoukkuekomennukset pois ja keskittyi täysillä valmentamiseen.

– Riski kannatti ja viime kausi oli ehdottomasti onnistunut. Pääsimme viemään kauden suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti läpi, emmekä olleet Teuvo Palkin (HJS:n toinen valmentaja) kanssa monestakaan joukkuetapahtumasta poissa.

 

Toissa kauden putoamisen jälkeen moni ei uskonut enää näkevänsä kunnianhimoisesti itseään kehittävää valmentajaa Hämeenlinnassa.

– Koimme asian valmennuksessa niin, että vaikka yksi aikakausi päättyi putoamiseen ja monen runkopelaajan lopettamiseen, niin samalla syntyi mahdollisuus tehdä ensimmäinen toimintakulttuurin muutos tulevaa ajatellen, Hakanen sanoo.

– Vaikka pettymys putoamisen jälkeen oli raju, niin visio siitä edessä olevasta työstä – ja mihin sen pitää johtaa – oli kirkkaana mielessä.

Se visio konkretisoitui viime kaudella sarjanousuun.

– Nuoret pelaajat piti saada kantamaan vastuuta ja voittamaan miesten pelejä. Nyt he ovat huomattavasti valmiimpia tuleviin Kakkosen peleihin.

 

Lähtö Hämeenlinnasta on silti ollut välillä lähellä.

– Nykyisen sopimuksen kirjoittamisen jälkeen ei mennyt montaa päivää, kun toinen työtarjous oli jo pöydällä. Aivan kuten pelaajana, rakennan myös valmentajauraani analyyttisesti ja mietin, mikä on milloinkin oikea paikka kehittyä ja mennä eteenpäin, Hakanen miettii.

– Uuden, entistä laajemman ja kokoaikaisen työnkuvan kautta koen, että se löytyy vielä täältä, Hakanen painottaa ja kiittää samalla seuraa luottamuksesta itseensä.

Kysymykseen, mitkä ovat Lauri Hakasen jalkapalloilulliset tukijalat, valmentajalla on selkeä vastaus.

– Aggressiivisuus, juoksuvoima sekä pelin ymmärtäminen. Kaksi ensimmäistä ovat niitä, mitä haluamme olla urheilullisesti ja kolmannen kautta ymmärrämme mistä pelissä on kysymys ja kykenemme pelaamaan sitä vaaditulla tavalla, Hakanen luonnehtii.

– Pelin evoluutio on jättimäinen tällä hetkellä ja omien oppien ja periaatteiden kyseenalaistaminen tietyin väliajoin on välttämätöntä.

 

Entä jalkapallon ulkopuoliset tukijalat?

– Kotona odottaa talo, joka kaipaa remontoijaansa sekä lapsi, joka kaipaa leikittäjäänsä. Elämässä on nyt paljon muutakin kuin jalkapallo, eikä illan viimeistä Mestarien liigan peliä ole enää ihan pakko katsoa, Hakanen nauraa.

Haastattelun jälkeen Hakanen hyppää pyöränsä selkään ja vetää hupun päähänsä.

Rio on vaihtunut jälleen Hämeenlinnaksi. HäSa