Urheilu

HlHS-kolmikko hakee maailmancupin pisteitä ja Suomen mestaruuksia – Mononen vailla paineita ja jatkosuunnitelmia

Kymmenes peräkkäinen viestihiihdon SM-mitali vaatii kovaa kuntoa ja onnistumista, tietävät Hämeenlinnan Hiihtoseuran naiset.
Maija Hakala, Anni Kainulainen ja Laura Mononen kokoontuivat taas Hämeenlinnaan kauden alla. Kuva: Pekka Rautiainen
Maija Hakala, Anni Kainulainen ja Laura Mononen kokoontuivat taas Hämeenlinnaan kauden alla. Kuva: Pekka Rautiainen

Laura Mononen haki tehoa ja räväkkyyttä loppusuoralle, Anni Kainulainen keskittyi hieman samaan tapaan sprinttivetoihin ja Maija Hakala etsi uusia konsteja palautumiseen. Hämeenlinnan Hiihtoseuran menestyksekäs naistrio on löytänyt uusia lähestymiskulmia alkavaan hiihtokauteen.

Talvi näyttää, miten kolmikko on onnistunut harjoittelussaan. Iso mittari ovat tälläkin kaudella muut suomalaisseurat viestijoukkueineen.

Viestihiihdosta puhuminen saa Monosen, Kainulaisen ja Hakalan innostumaan. HlHS puolustaa Suomen cupin naisten joukkuekisan voittoa ja hakee kevättalvella jo kymmenettä peräkkäistä SM-viestimitalia.

Tämä ei tule olemaan helppoa. Viime kaudella Hämeenlinnan SM-viestin loppukirissä kukistanut Kainuun Hiihtoseura on vain vahvistunut, minkä lisäksi ainakin Vuokatista, Ikaalisista ja Oulusta tuulee.

– Toivon, että nopeusvetoni ovat parantuneet, jotta saamme käännettyä nämä loppukirit toiseen suuntaan. Monta vuotta meni niin, ettei joutunut edes käyttämään loppukiriä. Nyt tilanne on tiukentunut, mutta se on vain hyvä katsojillekin, Hämeenlinnan monivuotinen ankkuri Mononen pohtii.

– Jos olemme kaikki omassa hyvässä kunnossamme, pystymme vielä kasvattamaan vauhtiamme viestiin. Sitä maksimisuoritusta ei ehkä ole vielä tullut, arvelee Kainulainen.

Enemmän tehoharjoittelua

Kokeneena maajoukkuehiihtäjänä Mononen viettää välikautta arvokisoista, mutta hiihdon näkökulmasta ei välikautta ole luvassa. Espoolainen ei mieti vielä seuraavaa MM-kautta 2020–21, vaikka maajoukkueella tämä onkin seuraava iso maali.

– Tämä kausi tuntuu sikäli rennommalta, ettei nyt ole yhtä kisaa, mihin tähdätään. Nyt ei ole pakko sijoittua yhdessä kisassa 16 parhaan joukkoon, Mononen huokaisee.

– En ole tehnyt ratkaisuja suuntaan tai toiseen, niin katsotaan, miten kehitystä tapahtuu. Itselleni on tärkeintä myös, että motivaatio säilyy. Nyt on kuitenkin muutettu selvästi harjoittelua.

Kausi on pitkä ja Mononen joutuu pohtimaan kuntohuippujensa ajoittamista. Yksi sellainen pitäisi ainakin osua vuodenvaihteen Tour de Skille, joka saanee arvokisojen välissä maailman parhaat hiihtämään tällä kertaa kiertueen loppuun asti.

– Pitää miettiä kokonaisuutta. Tour on ehkä se ensimmäinen iso kisa. Joutuu varmasti miettimään, mitä viikonloppuja jättää välistä, jotta pystyy harjoittelemaankin. (Henkilökohtainen) Suomen mestaruus puuttuu vielä, niin se on myös tavoite, Mononen sanoo.

– Maailmancupissa on paljon yhteislähtökisoja. Joillakin radoilla kisa on mennyt sellaiseksi, että viimeisellä kilometrillä pitää olla kortteja. Se on ollut itselläni selvä heikkous.

Mononen voitti syksyn alkajaisiksi rullahiihdon Suomen mestaruuden normaalimatkalla, eli jotain signaalia oikeasta harjoittelusta on jo tullut.

– Lyhyempiä ja tehopainotteisia leirejä on ollut. Ainakin asioita on tehty huomattavasti enemmän kisavauhdilla kuin aiempina vuosina, niin toivottavasti sinne on jotain tarttunutkin.

Paljon pelissä jo marraskuussa

Kainulainen ja Hakala taas panostavat alkukauteen. Naiset tavoittelevat paikkoja maailmancupin avausviikonlopun minikiertueelle Kuusamon Rukalla marras-joulukuun vaihteessa.

Maajoukkueessa on kotikisoihin 12 paikkaa, joita ajatellen tärkein näyttökisa on marraskuun alussa Vuokatissa järjestettävä Suomen cupin avaus.

– Uskon, että perinteisen sprintissä olisi mahdollisuus hiihtää maailmancupin pisteille. Se määrittää paljon, pääseekö sen jälkeen vielä osallistumaan kisoihin. Ruka on tämän vuoden puoleisista kisoista selvästi tärkein. Katsastuskisoissa pitää olla jo kunnossa, Kainulainen toteaa.

– Olen painottanut enemmän sprinttiä, minkä aloitin noin vuosi sitten. Testien mukaan olen mennyt eteenpäin. Hiihto on toki kokonaisvaltainen laji, eli harjoittelu on kestävyysharjoittelua, ja määräintervallit ja nopeusvedot palvelevat normaalimatkojakin, jyväskyläläinen kertoo.

Hakala luottaa olevansa itse tarpeeksi hyvässä kunnossa, mutta häntä mietityttää vastustajien kuntotilanne.

– Kun olen hyvässä kunnossa, pystyn hiihtämään pisteille maailmancupissa. Jos heti ei pääse rinkiin ja muut ottavat pisteitä, on vaikea päästä mukaan edes yksittäiseen kisaan. Jos sinne ei pääse, niin Skandinavia-cup alkaa joulukuun puolivälissä, Hakala ennakoi.

Vuokatti on tärkeä myös joukkueelle, sillä ohjelmaan kuuluu vapaalla hiihtotavalla hiihdettävä 3×5 kilometrin viesti. HlHS:n naiset aikovat olla valmiina, vaikka lumella ei juuri ole hiihdetty.

– Viesticupin kokonaiskisa on tasoittunut niin paljon, että kuudetta tai kahdeksatta sijaa ei enää sallita avauksessa. Aion kyllä tänä vuonna käydä sitä ennen hiihtämässä Imatralla tai putkessa. Se on kuitenkin aivan erilaista hiihtää lumimössössä kuin kovalla asvaltilla. Rullasukset pitävät aina, Hakala huomauttaa. HäSa