Urheilu Hämeenlinna

HlHS-naiset kovin tavoittein uuteen kauteen – Harjoitteleeko Laura Mononen loppukirejä voittaakseen henkilökohtaisen SM-kullan?

Hämeenlinnan Hiihtoseuran edustushiihtäjät Laura Mononen, Maija Hakala ja Anni Kainulainen olivat tyytyväisiä menneeseen kauteen, mutta uskovat, että vielä on varaa parantaa.
Yhdeksän vuoden SM-viestimitaliputkea ylläpitäneet Anni Kainulainen, Maija Hakala ja Laura Mononen kävivät yhdessä lenkillä ennen mitalikahveja. Kuva: Esko Tuovinen
Yhdeksän vuoden SM-viestimitaliputkea ylläpitäneet Anni Kainulainen, Maija Hakala ja Laura Mononen kävivät yhdessä lenkillä ennen mitalikahveja. Kuva: Esko Tuovinen

Hämeenlinnan Hiihtoseuran edustushiihtäjät Laura Mononen, Maija Hakala ja Anni Kainulainen olivat keskiviikkona koolla Hämeenlinnassa ja ohjelmassa oli ensin perinteiset mitalikahvit yhteistyökumppaneiden kanssa ja illalla seuran päättäjäiset.

– Toivottavasti esimerkkimme innostaa ihmisiä liikkumaan ja nauttimaan luonnosta. On ollut hienoa seurata, että oman seuramme jäsenmäärä on ollut nousussa, Hakala iloitsi.

Koko kolmikolla oli lokakuussa Hämeen Sanomien kausiennakossa tavoitteena hiihtää edellistä kautta paremmin ja se myös onnistui. Tämä on luonut uskoa myös uuteen kauteen.

Laura Mononen ylsi Seefeldin MM-kisoissa uransa parhaaseen arvokisasijoitukseen oltuaan 15 kilometrin yhdistelmähiihdossa kahdestoista. Perinteisen tyylin kympillä (14:s) hän jäi vain 14,2 sekuntia viidennestä sijasta.

– Hankalan edellisen kauden jälkeen olen kokonaisuutena tyytyväinen tähän kauteen. Ei toki tämä taso ollut sitä, mikä minulla on absoluuttisena tavoitteena. Mutta huono vuosi auttoi myös ymmärtämään sen, että edes maailmancupin pisteille hiihtäminen ei kovassa kilpailussa ole helppoa, Mononen painotti.

– Henkilökohtainen SM-kulta puuttuu edelleen, viime kaudella se oli lähellä sprintissä. Eli muun muassa loppukirejä pitää harjoitella, Mononen naurahti viitaten myös niukkoihin kiritappioihin SM-viestin ja -parisprintin kultataistoissa.

Molemmista saaliina oli SM-hopeaa ja lisäksi henkilökohtaisilta matkoilta tuli kaksi hopeaa ja yksi pronssi.

– Ensi kausi on välivuosi arvokisoista ja kilpailuja on kalenterissa paljon. Pitää miettiä, missä kaikkialla on mukana. Tour de Ski on kauden päätavoitteita ja samoin menestyminen maailmancupin kokonaiskilpailussa. Nyt edetään vuosi kerrallaan, Mononen tuumasi.

Anni Kainulainen sijoittui kolme kertaa SM-kisoissa kymmenenneksi ja sai Rukan maailmancupin sprinttiin maajoukkuepaikan.

– Valitettavasti sairastuminen esti osallistumisen Rukalle. Mutta kausi oli jälleen pari napsua eteenpäin, aikaero kärkeen pieneni. Satsaan enemmän perinteiseen tyyliin ja sprintteihin ja tavoitteena on yltää maailmancupissa pisteille, 26-vuotias Kainulainen pohjusti.

Maija Hakalan kausi oli vuoristorataa. Alkukauden haasteiden jälkeen kunto nousi lupaavasti, mutta uudenvuoden jälkeen sairastelu katkaisi vireen. Helmikuun harjoitusjakso nosti kunnon uudelleen.

– Imatran SM-kisat helmikuun alussa olivat katastrofaaliset, mutta onneksi sain viestiin sentään onnistumisen. Äänekoskella maaliskuun lopussa sitten onnistuin vapaan kisassa todella hyvin ja vaikka kausi näytti välillä todella huonolta, lopulta se oli ihan hyvä. Nousin lähelle sitä tasoa, mitä olin ennen ylikuntoa neljä vuotta sitten. Tavoitteena on päästä vielä maailmancupin pisteille, se on jäänyt puuttumaan, Hakala summasi.

Kotimaan laduilla kolmikolla on selkeä yhteinen tavoite. Yhdeksän vuoden mitaliputki SM-viesteissä ei saa katketa. Urheiluyleisö voi jännittää, että jos kymmenen putki tulee täyteen, tuleeko Raatihuoneen seinälle HlHS:n lakana viestilatujen hallinnan kunniaksi. HäSa