Kiekko Urheilu Hämeenlinna

Mestarit-liite: HPK-ikoni Janne Lahden Kultaiset jäähyväiset

Uran päättymisen tuskan kanssa paininut HPK-ikoni Janne Lahti pääsi sittenkin jättämään kaukalot onnellisesti.
HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen pujotti Raksilan jäällä Janne Lahden kaulaan kultaisen mitalin. Kuva: Tomi Vesaharju
HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen pujotti Raksilan jäällä Janne Lahden kaulaan kultaisen mitalin. Kuva: Tomi Vesaharju

Vain Janne Lahti on kokenut pelaajana HPK:n seurahistorian molemmat mestaruudet: vuosina 2006 ja 2019.

Tämän kevään sensaatiomestaruudessa oli Lahden osalta kuitenkin katkeransuloisia sivujuonteita. Jo kauden aikana alkoi käydä selväksi, että Lahden peliuralla vaurioitunut nilkka ei toipuisi pelikuntoon.

Lahti oli käynyt kesällä nilkkaleikkauksessa, jotta pelaajauralle saataisiin lisä jatkoaikaa, mutta lopulta nilkka kesti vain 19 runkosarjaottelua.

Viimeiseksi peliksi kentällä jäi joulukuun 12. päivä ja ottelu JYPiä vastaan.

– Kun lopettamisen lopullisuuden alkoi ymmärtää, aika paljon juttuja tuli käytyä läpi. Tämä mestaruus toi lopulta sellaisen olon, että tämä korvasi kaiken. Nyt ei harmita mikään, Lahti sanoo.

Lahti kertoo, että uran loppuminen oli helvetillinen totuus siedettäväksi.

Sydämessä roihusi pelihalujen liekki, mutta kroppa ei antanut myöten – eikä kunnioitettavan uran pelanneella HPK-ikonilla ollutkaan mahdollisuutta lopettaa uraa omilla ehdoillaan.

Luopuminen jääkiekosta, asiasta, jolle on omistanut koko elämänsä, veti Lahden mielen mataliin syövereihin – eikä vähiten siksi, että hän olisi kovasti halunnut olla osana Kerhon historiallista menestystä.

– Välillä oli vääriäkin ajatuksia. Ei huvittanut miettiä koko lajia tai edes HPK:ta. Pysyin pimennossa ja halusin miettiä asioita rauhassa. Jossain kohtaa tulin ajatuksiin, että ei tämän näin kuulu olla. Välierissä pystyin jo nauttimaan HPK:n menestyksestä ja finaaleissa pystyin olemaan jo vilpittömän onnellinen, Lahti kuvailee.

 

Lahti on ainoa Kerhon pelaajista, joka on voittanut mestaruuden sekä 2006 että 2019.

 

Lahti sai muun joukkueen tavoin kultamitalin kaulaansa Raksilan jäällä, kun HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen ripusti oman mitalinsa Lahden kaulaan.

Omaan kultamitaliin vaaditaan kauden aikana sääntöjen mukaan 20 runkosarjapeliä, Lahdelle niitä kertyi 19. HPK oli anonut Lahdelle omaa mitalia, mutta se ei ollut vielä saapunut perille.

Toivanen ei kuitenkaan halunnut ikonin juhlivan ilman omaa mitalia.

– En edes pyytänyt kultamitalia, olisin pystynyt nauttimaan tunnelmasta ilman kultamitaliakin. Mutta Antti päätti antaa omansa minulle. Se oli hieno urheiluveto Antilta. Terveys jäi sinne, mutta sain ainakin kultaisen lätkän kaulaan, Lahti hymähtää – kunnes herkistyy.

– Olemme Antin kanssa tunteneet 20 vuotta. Se oli hieno ele, huikea teko. Olen ikuisesti kiitollinen siitä.

Mutta miten nyt jatkuu Janne Lahden matka, kun pelaajaura on kirjoitettu kansien väliin upean lopun kera?

Taiteellisia kykyjä omaava Lahti sanoo jättävänsä jääkiekon ja siirtyvänsä muiden intohimojen pariin.

– Valmentaminen ei ole vaihtoehto. Siirryn taiteen puolelle, jotakin piirtämisen ja musiikin parissa. Piirtämisestä voi tulla ihan päätyökin, mutta sekin selvinnee pian.

 

Lue myös: Tässä on HPK:n mestarijoukkue pelaaja pelaajalta

 

Pelaajalta voidaan viedä terveys, omaisuus ja jopa läheissuhteet, mutta yhtä asiaa ei kukaan tai mikään voi viedä pois – mestaruuksia. Hämeenlinnalaisen yleisön sydämissä Janne Lahdella on siksi ikuinen paikka.

Lahti itsekin kokee pelanneensa HPK-yhteisölle, jolle Kerhon merkitystä ei tarvitse epäillä. Jo ruokakaupassa maitoa ostaessa Kerhon merkitys tulee pelaajaa lähelle.

– Hämeenlinnassa mestaruuksien voittaminen on ikimuistoista. Kun torilla on lavalla, huomasin tuntevani varmasti puolet ihmisistä siellä joukossa. HPK on niin iso asia, että pelatessa oranssissa ei pelaa enää itselleen vaan koko kaupungin puolesta. Sen kokee ja näkee, mitä HPK merkitsee ihmisille, niin merkittävästä asiasta tässä on kyse. Se on urheilua puhtaimmillaan, Lahti sanoittaa.

Kerhon Markus Nenosen mestaruusosuman merkitystä seitsemännen ottelun jatkoajalla ei voi liiaksi korostaa. Toisenkaltainen loppu käsikirjoitukselle olisi muuttanut kaiken, finaaleja jännittäneen yleisön mielialoista ja muistoista alkaen.

– Teimme hirveän hienoa työtä 13 kuukautta, mutta jos lopputulos olisi ollut hopea, ero olisi ollut karmivan suuri. Se olisi ollut ihan kiva palkinto, mutta kulta on vain aivan eri juttu. Nyt tämä joukkue naulasi itsensä ikuisesti hämeenlinnalaisten sydämiin, Lahti sanoo.

Erityisen ylpeä Riihimäen Nikkareiden kasvatti Lahti oli HPK-junioreista saakka kasvaneiden Robert Leinon, Otto Paajasen ja Petteri Nikkilän vastuunkannosta.

– Enemmän mestaruutta toivoi heidän kannaltaan kuin itsensä. He ovat kasvaneet urheilijoina upeasti vuosien varrella.

 

Janne Lahti pääsi nostamaan Kanada-maljaa myös vuonna 2006.

 

Kun Lahti tarkastelee nyt uraansa taaksepäin mieleen tulvivat muistot voitoista, tappioista, yhdessäolosta – mutta ennen kaikkea jääkiekosta, joka oli hänelle väline tutustua paremmin myös itseensä.

Huippu-urheilussa kyse on myös omien rajojen löytämisestä ja sen suhteen Lahden ei tarvitse jossitella. Hän teki kaikkensa menestyksen eteen. Maailmanmestaruus, kaksi Suomen mestaruutta ja useat mitalit vuosien varrelta tuovat menestykselle lihan ja veren.

– Henkilökohtaisesti omien rajojen etsiminen on ollut juuri se mielenkiintoisin juttu. Olen hakenut niitä joskus hieman turhan rajuillakin metodeilla. Jokereissa vedin välillä ilman vapaapäiviä, se meni silloin överiksi. Siitä on hyvä olo, että hain absoluuttista maksimia, miten hyvä jääkiekkoilija voin olla, Lahti toteaa.

Hämeen Sanomien Mestarit-liite ilmestyi tänään.
Hämeen Sanomien Mestarit-liite ilmestyi tänään. Pääset lukemaan lehden klikkaamalla lehden etusivun kuvaa.

 

HPK:n mestaruudesta on puhuttu kasvutarinana – ja sellainen se olikin. Viime kaudella sijalle 12 jäänyt Kerho konttasi erityisesti syksyn, mutta ehkä vaikeuksista ja niiden aiheuttamista muutoksista kasvoi siemen suuriin voittoihin.

– U-käännös tapahtui tavallaan jo viime vuonna. Kevät oli jo hyvä ja harvoin joukkue tekee sellaista keikausta jo kauden aikana. Ei ole salaisuus, että pelitapamme on aika kuluttava ja kun fysiikkapuolella tehtiin virheitä, homma ei toiminut, Lahti kuvailee.

Siksi Lahti nostaa esiin myös valokeilasta sivussa pysyttelevän HPK:n apuvalmentaja Timo Turusen merkityksen tämän kauden tarinalle. HPK halusi tehdä fysiikkaharjoituksensa ennen pettymyskautta toisin opein, mutta kun Turunen sai fysiikkatehtävät taas kontolleen, pian työ alkoi kantaa hedelmää.

– Turusen tekemän työn merkitys on ollut aivan järkyttävän iso. Fysiikka on muutenkin ollut aina sydämen asia. Se oli juniorina puutteeni ja olen tutkinut sitä ja miettinyt niitä asioita paljon. Turunen oli ensimmäinen fysiikkavalmentaja urallani, jonka kanssa ei ole tarvinnut olla eri mieltä asioista. Hän on viimeisen päälle ammattimies. Ja kun pelaajat ovat huipputikissä, myös pelitapa näyttää toimivammalta.

 

Uran päättymisen jälkeen Lahti jää kaipaamaan kokemaansa veljeyttä eri huippujoukkueissa.

– En ole miettinyt enää pitkään aikaan henkilökohtaisia juttuja ja meriittejä. Ei kukaan tule torille vastaan, sen takia, että on tehnyt 40 maalia, ellei joukkue ei ole menestynyt. Pikkupoikana halusi voittaa maalipörssejä, mutta myöhemmin vain joukkueena voittaminen on ollut se juttu mikä merkitsee, Lahti toteaa.

– Kolme mestaruutta sain kokea ammattilaisurallani ja muistan jokaisen joukkueen jätkät ikuisesti. Joka kerta on koettu mystinen yhteinen kokemus, jota on ulkopuolisen vaikeaa ymmärtää.

 

Lue myös: Torilla tavataan -musiikkivideossa näkyy kultajuhlien riemu – Hämeen Sanomat juhlistaa Kerhoa Mestarit-liitteellä