Kiekko Urheilu Hämeenlinna

HPK nousi kahdesti jatkamaan voittoputkeaan – Puustisen yllätysvamma "kipeä, muttei vakava"

Valtteri Puustisen menettänyt Kerho puolusti kaksi erää ja hyökkäsi takaa rankkarivoittoon.
HPK:n ensimmäisen maalin tekijällä Markus Nenosella (vas.) ja rankkarisankari Henri Kannisella oli vaikean alun jälkeen syytä juhlaan. Kuva: Pekka Rautiainen
HPK:n ensimmäisen maalin tekijällä Markus Nenosella (vas.) ja rankkarisankari Henri Kannisella oli vaikean alun jälkeen syytä juhlaan. Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinnan Pallokerhon erinomainen vuodenvaihde jääkiekon Liigassa jatkui lauantaina neljännellä peräkkäisellä voitolla. HPK voitti vivahteikkaan ja vaikean ottelun Helsingin IFK:ta vastaan voittolaukauskilpailussa maalein 3–2.

Kaksi ensimmäistä erää HPK oli alakynnessä, mutta parhaan maalintekosektorin paikoilla ei herkutellut myöskään IFK.

Siihen nähden olikin erikoista, miten peli repesi varsinkin helsinkiläisten päädyssä kolmannessa erässä. Siinä HPK loi kuin liukuhihnalta ylivoimahyökkäyksiä. Johtopaikkaa piti kuitenkin vain HIFK.

HPK:n päävalmentajan Antti Pennasen mielestä kova kamppailupeli testasi joukkuetta kunnolla.

– Olimme avauserässä jäljessä kamppailuissa ja pelinopeudessa. Peli näytti aika huonolta. Toisessa kumpikaan ei näyttänyt saavan paikkoja. Molemmat puolustivat hyvin. Kolmannen loppu oli joukkueeltamme huikea, kun saimme IFK:n hallinnan jälkeen kirivaihteen päälle, Pennanen summasi.

HPK:n mestarikapteeni Otto Paajanen ohjasi kolmannen erän alussa ylivoimalla vatsallaan IFK:n johtoon, mutta Markus Nenonen tasoitti erän puolivälissä niin ikään ylivoimalla. HPK-laitahyökkääjä karkasi paitsion purkauduttua yksinkertaisilla liikkeillä Aleksi Laaksolta maalintekoon ja pyöräytti kiekon ohi maalivahti Frans Tuohimaan.

Jesse Saarinen vei ajassa 55.24 vieraat jälleen edelle, mutta seuraavalla minuutilla vuorostaan Cody Kunyk teki IFK-puolustaja Joonas Järvisestä pujottelukepin ja kuittasi pelin jatkoajalle.

Jatkoajalla HPK:lla oli kolme erinomaista tilaisuutta ratkaista lisäpiste, mutta se onnistui lopulta voittolaukauksin. Henri Kanninen oli kilpailun viimeisenä laukojana ainoa onnistuja.

Jobinpostia HPK:lle toi alkukauden sensaation Valtteri Puustisen loukkaantuminen. 20-vuotias laitahyökkääjä oli rivissä vielä alkuseremonioissa, muttei pelannut pelissä vaihtoakaan.

– Se ei mennyt ihan niin, miten ammattilaisjääkiekossa pitäisi mennä. Hänellä on sellainen vamma, ettei se ole kovin vakava, mutta on vain nyt niin kipeä, ettei hän pysty pelaamaan tällä hetkellä, vaikka koetimme puuduttaa sitä. Näyttää siltä, että toipumisessa ei silti mene kauan, Pennanen kertoi.

HPK pelasi ottelun 11 hyökkääjällä. Pennanen oli tyytyväinen siitä, mitä nämä kaikki toivat peliin.

– Tasoitusmaali oli Codylta ihan huikea johtavan pelaajan johtava suoritus. Tommi Tikan kovat taklaukset olivat myös juuri sitä, mitä tähän iltaan kaipasimme.

2–2-tasoitus tarkoitti HPK:n tehokärki Kunykille pisteputken jatkumista jo kuudenteen otteluun. Kanadalainen ei tällä kertaa juoninut maaleja Nenosen kanssa, mutta kaksikko on ollut HPK:lle muuten todella tärkeä.

– Tuntuu kyllä mahtavalta sekä voitto että pisteputki. Olemme asettaneet itsemme tähän tilanteeseen näillä viime hetken maaleilla. Kaikki tuntuu toimivan tällä hetkellä. Ei sillä hirveästi väliä minulle ole, keitä laidoilla on, mutta tämä on toiminut hyvin, kun on vielä toinen pohjoisamerikkalainen (Philippe Cornet) toisella laidalla, Kunyk pohti.

– Tänään oli hankalaa, koska IFK on todella kova joukkue, mutta vedotkin menivät sisään kolmannessa erässä.

Vaikka joulun jälkeen HPK on ottanut pelkkiä voittoja, sijoitus ei ole kohentunut sarjataulukossa. Kerho on muidenkin kilpailijoiden kerättyä pisteitä edelleen seitsemäntenä. IFK on tosin kuudentena enää kahden pisteen päässä, ja kauden runkosarjaan päättävä 11. joukkue tällä hetkellä jo 19 pistettä perässä (SaiPa).

HPK pelaa seuraavaksi keskiviikkona Lahdessa Hämeen herruus -sarjan kolmososan Pelicansia vastaan.

Kauden ennätysyleisön, 5 051 katsojan lisäksi aihetta juhlaan oli lauantaina myös linjatuomari Pasi Niemisellä. 15. liigakauden tuomari sai tililleen 600 ottelun linjamiehenä.

Niemistä enemmän liigaotteluita linjatuomarina on viittonut vain edelleen raitapaitaan pukeutuva Henri Tukia. Nieminen siirtyy pelin jälkeen päätuomariksi Mestikseen. HäSa

HPK–HIFK vl. 3–2 (0–0, 0–0, 2–2, 0–0, 1–0)

1. erä: Maaliton.

Jäähyt: 9.27 Tobias Winberg HIFK 2 min.

2. erä: Maaliton.

Jäähyt: 30.43 Niklas Friman HPK 2 min.

3. erä: 43.31 Otto Paajanen (Ville Varakas–Teemu Turunen) 0–1 yv, 50.13 Markus Nenonen (Elmeri Eronen–Henri Kanninen) 1–1 yv, 55.24 Jesse Saarinen (Jere Sallinen–Ville Leskinen) 1–2, 56.44 Cody Kunyk (Petteri Nikkilä–Santeri Lukka) 2–2.

Jäähyt: 42.20 Niklas Friman HPK 2 min, 48.19 Joonas Järvinen HIFK 2 min.

Jatkoaika: Maaliton.

Vl–kilpailu: Henri Kanninen 3–2

Jäähyt yhteensä: HPK 2×2 min=4 min, HIFK 2×2 min=4 min.

Maalivahtien torjunnat: Joona Voutilainen HPK 14+8+3+4=29 Frans Tuohimaa HIFK 3+4+7+2=16

Yleisöä: 5051

Otto Paajanen ei ole stadilainen

Suurseura HIFK:n aaltoilevan alkukauden parhaimmisto on hyvin tuttua Hämeenlinnasta. HPK:ssa läpimurtonsa tehnyt Teemu Turunen on pistepörssin toisena tehoin 14+26, ja tutkapari Otto Paajanen on IFK:n toiseksi tehokkain pistein 11+14.

Paajanen teki entisessä kotihallissaan yhden illan erikoisista maaleista.

– Jotenkin se vatsan kautta meni. Ajattelin, että jos teen maalin, niin en tuuleta, mutta tunne vei miestä. En olisi halunnut tuulettaa, vaan kunnioittaa tätä paikkaa, mutta nyt kävi näin, Paajanen pahoitteli.

Kauden alussa koko IFK:lla, mutta erityisesti ex-kerholaisilla oli tahmeaa. Lokakuun loppupuolella tapahtui kuitenkin kollektiivinen herääminen. Helsinkiläisten ykkössentterin syksy huipentui uran toiseen maajoukkuekutsuun Venäjän EHT:llä.

– Huomasi, että sielläkin pysyy mukana ihan hyvin. Tulosta on saatu aikaan, mutta vielä pitäisi päästä paremmin ykkösalueen maalipaikoille. Siirtyminen on kyllä ollut koko syksyn huomattavasti helpompaa tutun kaverin kanssa. Kun (Sebastian) Dyk on tullut siihen kenttään, on ollut todella ilo pelata, Paajanen totesi.

– Rooli on aika samanlainen ja samalla tavalla siellä (Helsingissä) pyörää poljetaan (kuin Hämeenlinnassa). Samaa jääkiekkoa se on, ja menestyä piti Hämeenlinnassakin, vaikka kaikki tavallaan isompaa onkin Helsingissä.

Turusen kehitystä jo kolme ja puoli vuotta seurattuaan Paajanen ei usko ketjukaverinsa ainakaan hyytyvän.

– Siinä on kyllä hyvä pelaaja, joka tykkää treenata ja pelata. Hänellä on kova vaatimustaso itselleen, eikä hän mieti liikaa ulkopuolisia juttuja. Kiva olla noin taitavan kaverin vieressä, Paajanen kehui.

HPK:ssa koko aiemman liigauransa pelannut ja jossain määrin HPK:n seuraikoniksikin luettava Paajanen on sopeutunut Helsinkiin. Mutta onko hän helsinkiläistynyt?

– Siellä tulee vietettyä pääosa ajasta, mutten koe olevani vielä stadilainen. Ihan loppilainen olen yhä.

Päivän lehti

29.1.2020