Kiekko Urheilu

HPK:n mestarivahti Miika Wiikmanin ura ei loppunut omilla ehdoilla – "Viime päivinä on ollut todella surullinen olo"

Miika Wiikman joutui lopettamaan pelit ennenaikaisesti lonkkavammaan. Uransa parhaaksi muistoksi nousee selkeästi vuonna 2006 voitettu mestaruus HPK:ssa.
Uransa lonkkavammaan päättäneellä Miika Wiikmanilla oli HPK-urallaan usein aihetta tuuletuksiin – kolmen HPK-kautensa aikana Wiikman voitti joka vuosi mitalin, joista kirkkain oli keväällä 2006 saavutettu SM-kulta. Kuva: Veli-Matti A. Pitkänen
Uransa lonkkavammaan päättäneellä Miika Wiikmanilla oli HPK-urallaan usein aihetta tuuletuksiin – kolmen HPK-kautensa aikana Wiikman voitti joka vuosi mitalin, joista kirkkain oli keväällä 2006 saavutettu SM-kulta. Kuva: Veli-Matti A. Pitkänen

35-vuotiaalla Miika Wiikmanilla ei ole vaikeuksia myöntää, että uran päättyminen on ollut vaikea pala purtavaksi.

Wiikman sai alkuviikosta viimeisen tiedon, että hänen lonkkansa, jossa on synnynnäinen rakennevika, ei toivu pelikuntoon.

Wiikman oli ennen lopullista päätöstä taistellut jo yli vuoden päivät kovien kipujen kanssa.

Röntgen- ja magneettikuvien ja lääkärien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Wiikmanille ei jätetty muutta mahdollisuutta kuin lopettaa pitkä peliura.

– Se oli aikamoinen shokki. Luulin, että menisin vähän putsaamaan ja kiillottamaan paikkoja, mutta kyse olikin isommasta asiasta, Wiikman luonnehtii.

Wiikmanin lonkkaan tullaan myöhemmin asentamaan tekonivel

– Yli vuoteen en ole kyennyt juoksemaan lenkkiä tai suorittamaan loikkatreenejä. Ensimmäiset 10 minuuttia meni lenkillä vielä hyvin, mutta sitten ei enää pystynyt. Harjoittelua suoritin lähinnä punttisalilla, Wiikman kertoo.

Uran päättyminen on Wiikmanille luonnollisesti kova isku. Nyt jotain, mihin hän on panostanut koko tähänastisen elämän, on viety pois.

– Se ottaa päähän. Viime päivinä on ollut todella surullinen olo. Kieltämättä tämä on kova paikka, kun intohimoa ja halua olisi ollut vielä pelaamiseen, mutta ei vain pysty.

 

Ikimuistoinen mestaruus

Wiikman muistetaan jääkiekkouraltaan parhaiten juuri Hämeenlinnasta. Kolmen Kerho-vuoden kohokohta osui toiselle kaudelle, joka huipentui HPK:n historian ensimmäiseen Suomen mestaruuteen.

Vaikka uran jatkomahdollisuudet on riistetty Wiikmanilta, mestaruutta ja siitä jääneitä muistoja sen sijaan ei häneltä kukaan tai mikään voi viedä pois.

– Tulee kylmät väreet jo niitä muistoja miettiessä. Se oli seuran ensimmäinen mestaruus ja Hämeenlinna meni siitä sekaisin sen mukaisesti. Kaikki meni aika lailla nappiin sillä kaudella, Wiikman sanoo.

Nappiin meni myös Wiikmanin oma suoritus, sillä hän voitti pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon.

Ennen sitä HPK:n maalivahtipeluutusta säädettiin kesken ikimuistoisen HPK:n ja HIFK:n välisen välieräsarjan. Päävalmentaja Jukka Jalonen laittoi avausottelussa vaisumman ottelun pelanneen Wiikmanin sijaan yllättäen toiseen välierään Karri Rämön maaliin. Rämö kuitenkin loukkaantui kolmannessa välierässä – ja Wiikman kantoi taas vastuuta.

Wiikman piti neljännessä ja viidennessä välierässä maalinsa puhtaana – ja teki samoin välieriä seuranneessa ensimmäisessä liigafinaalissa. Nollaputki kesti yhteensä huikeat 185 minuuttia ja 18 sekuntia.

 

Salattu vamma

Harva kuitenkaan tietää, että jo puolivälierissä itseään loukannut Wiikman itsekään ei ollut täydessä pelikunnossa.

Neljännen välierän alkuverryttelyssä Wiikman sai vielä kiekon polvensa yläpuolelle, eikä hän kyennyt liikuttamaan jalkaansa. Wiikman joutui muuttamaan jopa torjunta-asentoaan vamman seurauksena, mutta lopputulos ei kärsinyt – päinvastoin.

– Koska Karri oli jo poissa, oli pakko pelata. Jotenkin kun oli vammaa, sitä pyrki sitten tekemään työskentelynsä helpoimman kautta. Sehän toimi kuitenkin oikein hyvin, Wiikman hymähtää.

Loppu oli historiaa. Wiikman ja HPK hoitelivat nykyisin Kerhon urheilujohtajana toimivan Mika Toivolan valmentaman Ässät finaaleissa voitoin 3-1.

– Se on totta kai uran paras muisto. Joku pokaali tuli voitettua Englannissakin, mutta ei se sama juttu ole kuin voittaa noin hyvässä sarjassa. Se oli iso asia minulle.

 

Huippujoukkue ja huippuvalmennus

Wiikman sanoo, että HPK:n vuosimallin 2006 mestarijoukkueessa oli jotain poikkeuksellista. Niin oli Wiikmanin mielestä myös Jukka Jalosen, Timo Lehkosen ja Jari Kaarelan johtamassa valmennustiimissä.

– Valmennus ja valmennustiimi toimi erinomaisesti. Pelaajat uskoivat heidän systeemiinsä. Maalivahtina oli helppoa pelata. Monessa muussa paikassa pelitavan kurinalainen suorittaminen ei ole ollut samanlaista ja siksi ei ole tullut menestystäkään, Wiikman sanoi.

– Maalivahdin näkökulmasta joukkueen takana oli helppoa pelata, koska läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä ei meidän päähän tullut.

Kun HPK onnistui mestarillisesti ohjaamaan vastustajan hyökkäyspeliä hyökkäysalueella kulmiin, laukauksia ei juuri ammuttu parhailta maalintekosektoreilta.

– Nimenomaan näin puolustettiin. Ja kun vastustajan saadessa kiekon, pelin alla oli vähintään kolme kaveria, saimme minimoitua heidän vaaralliset maalintekopaikkansa. Meillä oli myös taitavia pelaajia kuten Ville Leino ja Jukka Voutilainen ja koimme, että hallitsimme suvereenisti pelejä.

 

NHL-unelma jäi haaveeksi

HPK-vuosien jälkeen Wiikman lähti tavoittelemaan unelmaansa, joka liittyi toiseen kolmen kirjaimen yhdistelmään: NHL:ään. Vaikka Wiikman koki pelaavansa AHL:ssä ykkösvahtina hyvin, hän ei koskaan saanut mahdollisuutta pelata ”ylhäällä” NHL:n kirkkaammissa valoissa.

– En päässyt niihin tavoitteisiin mitkä nuorena asetin. En vain halunnut päästä NHL:ään, halusin olla paras. Se on toki aika kova tavoite, Wiikman naurahtaa.

– NHL:ään pääsy oli lähellä. Pelasin hyvin ja ehkä jossain toisessa organisaatiossa olisin saattanutkin päästä pelaamaan NHL:ää. Rangersilla oli kuitenkin maalissa Henrik Lundqvistin tasoinen huippumaalivahti.

 

Tulevaisuus maalivahtivalmentajana?

Uransa aikana Wiikman ehti nähdä maailmaa Ruotsissa, Pohjois-Amerikassa, Englannissa, Ranskassa, Sloveniassa ja Slovakiassa sekä pelata mm. seitsemässä eri liigaseurassa.

– Suomessa on jääkiekon parissa asiat hyvin. Maailmallakin tehdään hyvin, mutta myös vähemmän hyvin – ja on paikkoja, joita en suosittelisi kenellekään, Wiikman sanoo.

Wiikman asuu tällä hetkellä Kokkolassa ja opiskelee prosessihoitajaksi ja toimii Kokkolan Hermeksen junioreissa maalivahtivalmentajana.

– Tuntuu siltä, että minulla on annettavaa valmentajana. Olen ollut monen hyvän maalivahtivalmentajan valmennuksessa ja olen saanut paljon ideoita. Verkostotkin ovat hyvät eri puolille maailmaa. Uskon, että voin auttaa paitsi teknisessä ja fyysisessä puolessa, myös henkisellä puolella maalivahteja – olivat veskarit sitten nuoria tai vanhoja. HäSa

Miika Wiikman

Syntynyt 17. lokakuuta 1984 Mariestadissa, Ruotsissa.

Kasvattiseura: Töreboda HF

Suomen ja Ruotsin kaksoiskansalaisuus.

Opiskelee prosessihoitajaksi ja toimii Hermeksen junioreissa maalivahtivalmentajana.

Edustanut urallaan Ruotsin nuorisomaajoukkueita.

Pelannut ammattilaisurallaan Hermeksessä, HPK:ssa Hartford Wolf Packissa, Charlotte Checkersissa, San Antonio Rampagessa, Lukossa, Ilveksessä, Kärpissä, SaiPassa, IK Kronanissa, TUTOssa, SaiPassa, Jokereissa, Kiekko-Vantaassa, HC Banska Bystricassa, Olimpija Ljubljanassa, Nottingham Panthersissa, Milton Keynes Lightningissa, Coventry Blazessa ja Anglet’ssa.

Voittanut HPK:ssa Suomen mestaruuden ja kaksi pronssimitalia. Palkittiin pudotuspelien parhaan pelaajan Jari Kurri -palkinnolla keväällä 2006.

Muuta: Voittanut EIHL Cupin mestaruuden ja Continental Cupin mestaruuden. Valittiin myös Continental Cupin parhaaksi maalivahdiksi. Valittiin AHL:n viikon pelaajaksi tammikuussa 2008 ja Mestiksen vuoden tulokkaaksi 2004.

Asiasanat

Päivän lehti

30.5.2020