Urheilu

Jalkapallon Mestarien liiga tarjonnut uskomatonta draamaa – ”Sanat eivät riitä”

"Tällaista tunnetta et voi kokea ilman jalkapalloa"
Lucas Moura nousi kolmella maalillaan Tottenhamin sankariksi. Kuva: OLAF KRAAK
Lucas Moura nousi kolmella maalillaan Tottenhamin sankariksi. Kuva: OLAF KRAAK

Tottenhamin huima nousu jalkapallon Mestarien liigan finaaliin –  kolmen maalin takaa 40 minuutin aikana – sai kyyneleet Spurs-valmentaja Mauricio Pochettinon poskille.

–  Kiitos jalkapallo. Tällaista tunnetta et voi kokea ilman jalkapalloa. Kiitos kaikille, jotka uskoivat meihin, Pochettino vuodatti BT Sportin mukaan.

–  Puhuimme ennen peliä, että kun teet töitä ja kun tunnet rakkauden (lajiin), kyse ei ole enää stressistä vaan intohimosta. Näytimme, että rakastamme urheilua ja jalkapalloa. Tämä oli ihmeellinen päivä.

 

Tottenham-yhteisön rakastetuimmasta ei ollut epäselvyyttä. Ajaxin 3-0-etumatkan kuroi kiinni hattutempullaan Lucas Moura, ja sen viimeisen eli vierasmaalien myötä voiton tuoneen hän täräytti lisäajan loppuhetkillä.

– He (pelaajat) ovat sankareita kaikki – mutta Lucas Moura on supersankari, sanoi valmentaja Pochettino.

–  Toivottavasti hänelle pystytetään patsas, totesi puolestaan tanskalaispelaaja Christian Eriksen.

Sankari itse kiitteli sekä jumalaa että joukkuetovereita, ja omasta puolestaan totesi yksinkertaisen totuuden…

–  Paras hetki elämässäni… urallani.

 

Ajaxin valmentaja Erik ten Hag ei luonnollisestikaan ollut uskoa tapahtunutta, ja harmitteli Hakim Ziyechin tolppavetoa 2–2-tilanteessa. Se olisi tuonut nuorelle ryhmälle finaalin, huipennuksena uskomattomalle eurokaudelle.

–  Olimme niin lähellä. Ansaitsemaamme. Mutta nuo loppusekunnit..

–  Sanoin pelaajille tauolla (Ajaxin johtaessa yhteismaalein (3–0), että ei tämä ole vielä ohi. Tottenhamin pelaajista näki, että he uskoivat vielä (nousuun). Mutta ei tässä voi ketään syyttää. Kautemme Mestarien liigassa oli uskomaton, ja olemme kasvaneet joukkueena valtavasti.

–  Vaikea tätä on (silti) käsitellä.

Jari Virtasen kommentti: Kun sanat eivät riitä

Miten selittää tämän kauden Mestarien liiga ihmiselle, joka ei ole siitä nähnyt peliäkään? Miten selittää ne tunteet, jotka viimeksi veivät yöunet keskiviikon ja torstain välisenä yönä ihmiselle, joka ei seuraa jalkapalloa? Uskomaton on uusi normaali ja jotkut asiat ovat puhuttujen sanojen tai kirjoitetun tekstin ulottumattomissa.

Kuluneen kevään aikana on nähty niin monta täysin käsittämätöntä jalkapallo-ottelua, että sen pituisen listan luetteleminen tekisi niistä liian arkipäiväisiä. Jokainen tämän kevään nousu ja tuho, tarina ja ilmiö, itku ja ilo tulee käsitellä yksilönä, joka ansaitsee oman paikkansa lajin historiassa.

Mikä on muuttunut? Miten täysin alakynnessä niin henkisesti kuin numeraalisestikin ollut joukkue pystyy nostamaan itsensä vielä lopussa tasoihin ja ohi? Taktiikat, fläppitaulut ja pelijärjestelmät katoavat. Vallan ja tilan kentällä ottavat tunteet. Voitonhalu ja mikä karmeinta, häviönpelko.

Totta kai erikoiset tapahtumat ruokkivat toisiaan. Joukkue, joka on edellisenä iltana nähnyt yhden maailman parhaista menettävän kolmen maalin etumatkansa, ei voi olla varma oman johtonsa puolesta. Saman ottelun nähnyt vastustaja puolestaan tietää, että keväällä 2019 tulostaulua ei pidä uskoa ennen loppuvihellystä.

Tottenham nousi ensimmäisen kerran haudan partaalta jo alkulohkossa. Sillä oli kolmen ottelun jälkeen yksi piste ja edessä vielä matka Barcelonaan. Puolivälierissä se oli jo haudassa, ainoastaan tullakseen ylös nostetuksi videotuomarin toimiessa vapahtajana. Keskiviikkona, niin, tässä kohtaa loppuvat sanat.

Liverpool-Tottenham tulee ajallaan ja vain toinen juhlii silloinkin. Sille jalkapallon seuraajalle, joka uskoo, että kaiken rahan ja öljyn takana on edelleen inhimillisyyttä ja ehkä jopa hitunen romantiikkaa, tämä kevät on kuitenkin ollut jo nyt aina uudestaan syttyvä karnevaali ja pelkkää juhlaa siitä, että sai nähdä vielä tämänkin.