Urheilu

Jalkapallon MM-kisat tarjosi aukottoman opetuksen, joka Suomessa olisi ymmärrettävä – Remmel: "Jalkapallosta voi olla ylpeä"

Medialla on usein tapana rakentaa yksilökeskeisiä narratiivejä saadakseen myytyä lehtiä, tv- ja radio-ohjelmia ja mitä tahansa – etenkin urheilussa.

Samanaikaisesti jalkapallon toimintakulttuurissa on kuitenkin menty toiseen suuntaan. Jalkapallon huipulla ei yritetä väärentää todellisuutta.

Joukkue pelaa joukkuetta vastaan invaasiopeliä, jossa yritetään tunkeutua toisen joukkueen maalialueelle ja toisinpäin.

Ja juuri joukkueet ovat voittaneet näissä kisoissa, eivät tähdet.

 

Olisi helppo aloittaa kertomalla kuinka Argentiina, Brasilia ja Portugali henkilöityivät liikaa tähtiinsä Lionel Messiin, Neymariin ja Cristiano Ronaldoon, eivätkä siksi menestyneet. MM-kisat pitävät sisällään kuitenkin paljon enemmän esimerkkejä.

Ruotsi yllätti näissä kisoissa kaikki, vaikka paljon mielipahaa aiheutti se, että Zlatan jätettiin ulos joukkueesta vaikka Zlatan olisi halunnut itse olla mukana joukkueessa. Ruotsin päävalmentaja päätti, että joukkue ei tarvitse henkilöä, joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Kroatian eturivin hyökkäjä, AC Milanin Nikola Kalinić lähetettiin kesken kisojen kotiin, koska hän rikkoi kollektiivista mielenrauhaa.

Ranska jätti Real Madridin Karim Benzeman kotiin ja osittain se mahdollisti esimerkiksi 19-vuotiaan Kylian Mbappén MM-läpimurron synnyn. Benzema olisi pelillisesti mahtunut joukkueeseen heittämällä, mutta hänen koettiin rikkovan ryhmädynamiikkaa.

Belgia jätti puolestaan Interin tähden Radja Nainggolanin kotiin. Ihmettelyä ja porua siitäkin syntyi, mutta nyt Belgia voitti ensimmäisen kerran MM-mitalin.

Näiden päätösten oikeellisuudesta tuskin kukaan on enää eri mieltä.

Lisäksi on huomioitava, että Englanti oli välieräjoukkue. Näissä kisoissa ei kuitenkaan puhuttu David Beckhamin kaltaisen supertähden hiustyylistä tai pelaajien vaimoista, kuten esimerkiksi Sven-Göran Erikssonin aikana, nyt puhuttiin joukkueesta.

 

Jalkapallo on osoittanut MM-kisoissa muihin palloilulajeihin verrattuna sen, että se on pysynyt realismissa. Olennaisena osana kuuluu se, että jokaisella on oma rooli, joka hoidetaan mahdollisimman hyvin. Valmentaja johtaa joukkuetta, laitapuolustaja puolustaa laitaa ja tukee hyökkäyksiä, maalivahti torjuu palloja ja ohjaa puolustuslinjaa, bussikuski kuljettaa bussia ja huoltaja huoltaa.

Suomessa on puhuttu viime vuosina sen sijaan isoilla kirjaimilla yksilökeskeisyydestä ja epämääräisesti siitä, miten valmentajien pitäisi pystyä löytämään yksilöiden voimavarat ja liimailtu oviin pelaajien palvelija -puheen teesejä. Kaikki mahtipontiset puheet, joista Suomessa huippu-urheilun liepeillä olevat ”professorit” ja ”gurut” voivat luentomatkoillaan tilittää uskomattomia summia hurmaten kuulijoitaan, ovat kuitenkin täysin vieraita asioita huippujalkapallossa. Ristiriidat suomalaisen urheilukeskustelun ja MM-jalkapallon opetusten välillä ovat valtavia.

Sen nämä MM-kisat ovat todistaneet aukottomasti.

 

MM-kisoissa huippuvalmentajat, jotka ovat menestyneet, ovat valmentaneet pelin ehdoilla ja pelaajat ovat pelanneet pelin ja huippu-urheilun ehdoilla.

Jalkapallossa maajoukkueiden kulttuurinmuutos on ollut valtava suhteellisen lyhyessä ajassa. Se on muuttunut pakotetuksi vapaaehtoisuudeksi. Jos ei tehdä tietyllä tavalla, joukkue ei menesty. Eikä yksikään pelaaja halua olla menestymättä.

Jalkapallosta elantonsa saavana ihmisenä, on usein hetkiä, kun joutuu häpeämään jalkapallon puolesta. Nyt MM-kisojen valossa, se mitä jalkapallo pelinä edustaa ja mitä huippujalkapallosuoritus vaatii tekijöiltään, on aiheuttanut tunteen, että jalkapallosta voi olla ylpeä.

Jalkapallo on lopulta rehellinen peli.

Kunnia menee sinne, minne kunnia kuuluu.

Kirjoittaja on Italiassa työskentelevä ammattijalkapallovalmentaja – ja tuore Italian U17-mestari.

 

Asiasanat

Tuoreimpia artikkeleita