Urheilu

Jälleen yhdet merkittävät arvokisat Venäjällä – Tutkija: ”Putin on käyttänyt urheilua pehmeässä vallankäytössä jo pitkään"

Jalkapallon MM-kisat käynnistyvät ensi viikolla Venäjällä, mutta huomio ei ole kohdistunut ainoastaan alkavaan urheiluspektaakkelin – vaan entistä enemmän sitä ympäröiviin lieveilmiöihin.

Jos miettii Venäjää suorituspaikkana, ympäröivät skandaalit lähtien valtiojohtoisesta dopingohjelmasta, korruptiosta ja vallankäytöstä Georgiassa, Krimillä, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa, ei Venäjää voi pitää mitenkään kivuttomana paikkana järjestää maailman suurin urheilutapahtuma.

 

Vaikka urheilua ja politiikkaa yritetään usein pitää erillään, se on mahdotonta, kun katsoo esimerkiksi edellistä, nykyistä ja tulevaa MM-kisojen suoritusmaata – Brasiliaa, Venäjää ja Qataria – niin ihmisoikeuksien kuin korruption näkökulmasta.

Tätä mieltä on Tampereen yliopiston mediatutkija Sami Kolamo, joka on tutkinut paljon jalkapallon valtarakenteita ja tehnyt mm. vuonna 2014 julkaistun väitöskirjan Fifan valtapeli.

– On naurettavaa väittää, että urheilu ja politiikka eivät kietoutuisi toisiinsa. Ainahan ne ovat. Yksikään urheilupomokaan tuskin kehtaa väittää enää muuta. Kun katsoo MM-kisojen järjestäjien Brasilian, Venäjän ja Qatarin kyseenalaista janaa, tuskin kukaan voi väittää, ettei tässä olisi selkeää ketjua, Kolamo sanoo.

– Venäjä ja Qatar pistivät niin paljon öljy- ja kaasurahaa likoon, että muut tippuivat pelistä pois.

 

Urheilulla on ollut aina propangadan välineenä oma merkityksensä. Venäjän olympiajoukkueen osalta menestyksellisesti sujuneiden Sotshin olympialaisten jälkeen presidentti Vladimir Putinin kannatusluvut nousivat merkittävästi.

– Jos ajatellaan valtiobrändäämistä, urheilulla on osansa kansallisen identiteetin rakentumiselle, miten ulkopuoliset ihmiset näkevät meidät ja miten näemme itsemme. Putin on käyttänyt urheilua voimakkaasti pehmeässä vallankäytössä jo pitkään – esimerkiksi olympialaisissa, Formula 1 -osakilpailussa, jääkiekon ja nyt jalkapallon MM-kisoissa, Kolamo sanoo.

– Kysymys kuuluu miksi on ollut niin vähän boikotteja, mutta selitys löytyy talousyhteyksistä ja yhteistyösopimuksista. Rakennetaan kulissi, jossa Fifan yhteistyökumppanit näkyvät myönteisessä valossa. Se, missä faveloiden kaatamista protestoitiin näkyvästi Brasiliassa, Venäjällä kansalaisaktivismikin on paimennettu hyvin Putinin turvallisuusjoukkojen toimesta. Poliittinen puoli yritetään kaikin voimin häivyttää ja luoda kuvaa, että kaikki on hyvin, Kolamo toteaa.

 

Onko jalkapallo maailman globaaleimpana pallopelinä jo noussut asemaan, jossa se on miltei immuuni kaikenlaiselle suhmuroinnille?

Kolamon mielestä johtohenkilöiden vaihdokset eri skandaalien jäljiltä osoittaa, että ei täysin.

– Jalkapallon suosio on niin valtavaa että pienet protestit eivät sitä keikauta. Tuotantokoneisto on niin suuri, että yleisöä riittää aina. Silti, ei jalkapallo immuuni ole. Fifan korruptioskandaali keikautti voimakkaasti johtoa ja ihmiset saivat rangaistuksia. Tosin Sepp Blatterin jälkeen Gianni Infantinon johtama Fifa ei ole varsinaisesti tehnyt suuria eettisiä muutoksia esimerkiksi suhteessa Venäjään ja Qatariin, Kolamo muotoilee.

 

Kolamo toivoisi, että jalkapalloilijat – MM-kisojen tähdet – ottaisivat rohkeammin kantaa tapetilla oleviin kysymyksiin, kuten Venäjän antihomolakeihin. Toistaiseksi urheilijat ovat olleet osa show’ta ja nähty paistattelemassa kameroille diktaattorimaisin elkein johtavien valtionpäämiesten rinnalla. Viimeksi kohua herätti, kun Saksan maajoukkueen tähdet Mesut Özil ja Ilkay Gündogan poseerasivat Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin vieressä.

Tähän on olemassa Kolamon mukaan selkeä syy.

– Osa ei välttämättä ajattele asiaa sen tarkemmin. Osa taas saattaa ottaa kantaa vasta huippu-uran jälkeen, jos ottaa. Uran aikana ollaan yleensä aika hiljaa. Se liittyy siihen, että on kytkeydytty seurajoukkueiden, maajoukkueiden, lajin katto-organisaatioiden ohella henkilökohtaisiin varustesponsorisopimuksiin. Monet yhteistyösopimukset sitovat käyttäytymistä, Kolamo muistuttaa.

 

Venäjän MM-kisojen suhteen ainoa positiivinen puoli irvokkaasti voi olla, että Qatarissa järjestettävät MM-kisat ovat mahdollisesti vieläkin kyseenalaisemmat korruption ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.

– Jos vertaa Qataria ja Venäjää, Venäjä on sentään urheilumaa. Qatar ei ole sitäkään. Ei ole futiskulttuuria, siksi Qatarin valinta on äärimmäisen kyseenalainen vielä moneen potenssiin. Molemmissa maissa on kovaa politiikkaa suhteessa ihmisoikeuksiin, Kolamo sanoo.

Kun kisat alkavat, kaikenlaiset soraäänet ympäriltä ovat tavanneet häipyä suuren urheilujuhlan ja sen luomien suurien tunteiden taakse. Sama on oletettavissa nytkin, pohtii Sami Kolamo.

– Väitän, että ihmiset eivät ole typeryksiä ja sokeita näille asioille, mutta usein ei haluta katsoa kulisseihin vaan halutaan ottaa osaa karnevalismiin ja se on täysin ymmärrettävää. HäSa