fbpx
Urheilu

Jari Virtasen MM-karsinta-analyysi: "Yhden aikakauden loppu on uuden alku"

Kuva: KIMMO BRANDT
Kylian Mbappe ja muut Ranskan tähdet olivat liian kovia Nicholas Hämäläiselle ja Huuhkajille. Kuva: KIMMO BRANDT /EPA

Pettymys, ylpeys ja haikeus. Markku Kanervan, Lukas Hradeckyn ja Teemu Pukin Ranska-tappion jälkeisessä lehdistötilaisuudessa yhteisesti kuvailemat tunteet olivat varmasti monen muunkin Huuhkaja-kannattajan mielissä lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen keskiviikkoaamuna.

Kylian Mbappe ja muut Ranskan tähdet olivat liian kovia Nicholas Hämäläiselle ja Huuhkajille. Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Pettymys pitkän karsintaurakan päättymisestä ilman haluttua palkintoa, ylpeys joukkueen pelaamisesta ja henkisestä venymiskyvystä nousta kuilun partaalta vielä taistelemaan jatkopaikasta sekä haikeus yhden merkittävän ja kautta aikain menestyksekkäimmän ajanjakson päättymisestä suomalaisessa maajoukkuejalkapallossa.

Suomi teki tiistai-iltana kaiken voitavansa. Joukkue pelasi omalle, viime otteluissa jälleen kehittyneelle pelitavalleen uskollisesti, mutta tasoero maailman parhaisiin maajoukkueisiin kuuluvaan hallitsevaan maailmanmestariin on yksinkertaisesti liian iso.

Huuhkajat ei oikeastaan missään pelin vaiheessa pystynyt horjuttamaan tai uhkaamaan vastustajaansa, mutta se pystyi silti kontrolloimaan tapahtumia myös pallollisena pitkiä jaksoja.

Kompastuskivi Ukraina

Varsinkin toisen puoliajan avausosa oli Suomelta väkevää pelaamista. Ranska kipuili isäntien prässin alta pelaamisessa ja menetti palloja enemmän kuin valmentaja Didier Deschamps olisi toivonut.

Niistä riistoista Suomen olisi pitänyt pystyä luomaan parempaa, mutta toisaalta Ranska oli niinäkin hetkinä mestarillisesti tasapainossa ottamaan tilanteenvaihtoa vastaan. Pitkissä hyökkäyksissä Suomi pääsi pallolla Ranskan boksin ulkopuolelle asti, mutta puolustusmuodon sisään murtautuminen oli liian suuri haaste.

Paikka jatkokarsinnassa ei livennyt käsistä tiistaina. Yksi kotivoitto koko karsintaturnauksessa on yksinkertaisesti liian vähän. Bosnialta Suomi vei vierasvoiton ansiosta neljä pistettä, mikä on riittävä saalis.

Kompastuskivi oli kuitenkin Ukraina, jolle tappio viime vuoden lokakuussa Olympiastadionilla oli kohtalokas. Siihen otteluun sattui Huuhkajien pelillisesti heikoin vaihe pitkään aikaan ja siitä nousemiseksi valmennusjohdolta vaadittiin tekoja.

Niitä myös saatiin. Kanerva nuorensi joukkuettaan ja vahvisti sen pallollista osaamista karsintojen kolmeen viimeiseen otteluun. Tätä päätöstä voidaan pitää merkittävänä eikä sitä kannata sivuuttaa olankohautuksella.

Topparipari jää historiaan

Avauskokoonpanosta tippuivat Kanervan aikakauden ja suomalaisen maajoukkuejalkapalloilun uskottavuuden uudelle tasolle nostamisen kaksi pääarkkitehtiä, topparit Joona Toivio ja Paulus Arajuuri.

Entiset meriitit tai uroteot eivät painaneet, kun päävalmentaja totesi etenkin alakerran pelinavaamisen kaipaavan uutta verta. Nyt nähdyn perusteella päätös oli täysin oikea.

Samaan aikaan on annettava tunnustus Arajuurelle ja Toiviolle, jotka jäävät maajoukkuehistoriaan ensimmäisenä Suomen arvokisoihin vieneenä toppariparina. He olivat sitä keskeisintä ydinryhmää, joiden käsiin Kanerva ja koko suomalainen jalkapalloperhe pystyi luottamaan joukkueen ja koko lajin aseman maassamme viimeisen neljän vuoden aikana kokeman huikean nousun.

Pelillisten ansioidensa lisäksi varsinkin Arajuuri kapteenina toimiessaan oli nuorten pelaajien esikuvana sekä persoonana joukkuettaan ja lajiaan edustaessaan parasta mahdollista laatua.

Odotukset ovat suuret

Maajoukkueen tulevaisuus näyttää hyvältä. Kanervan sanoin nyt joukkueeseen nostetut pelaajat antavat mahdollisuuden myös pelitavallisesti kehittyä kohti korkeampia tavoitteita, eli Suomi on jatkossa entistä pallotaitavampi.

Suomi haluaa Kanervan johdolla purkaa vastustajan paineen pelaamalla, olla enemmän pallossa ja tehdä sen avulla kentällä viisaampia ratkaisuja. Pelaajien tulee kyetä edistämään peliä ahtaissakin väleissä. Tasolla, jonne Suomi pyrkii asemansa vakiinnuttamaan, ei ole liikaa tilaa tai aikaa.

Huuhkajat on neljän viimeisen vuoden aikana pelannut itsensä sellaisten odotusten kohteeksi, joissa seuraavista Saksan EM-kisoista 2024 karsiutuminen koettaisiin pettymyksenä.

Myös pelaajien keskuudessa odotukset tulevia vuosia kohtaan ovat suuret. Niin Hradecky kuin Pukkikin kertoivat tiistaiyön lehdistötilaisuudessa jatkavansa maajoukkueessa ja odottavansa jo innolla tulevia maajoukkuekokoontumisia. Hradecky on omien sanojensa mukaan jo ympäröinyt isosti kalenteristaan mahdollisuuden kokea ”EM-kotikisat” Saksassa.

Näiden karsintojen viimeinen kappale on syytä omistaa suomalaiselle jalkapallo- ja erityisesti maajoukkuekulttuurille. Ehkä nykyisen maajoukkueen suurin ansio on sittenkin jalkapallon nostaminen kansakunnan puheenaiheeksi ja varsinkin perheiden ja lasten mukaan saaminen lajin ja ottelutapahtumien pariin.

Rohkenen väittää, että maajoukkueen ottelutapahtumat ovat tunnelmaltaan aivan Euroopan kärkeä ja siitä kiittäminen on ennen kaikkea maajoukkueen kannattajia ja Pohjoiskaarretta. Eilisen tappion jälkeinen 20-minuuttinen joukkueen kanssa oli täydeltä päädyltä hieno lopetus niin Toiviolle, Arajuurelle kuin nyt päättyneelle ajanjaksollekin.

Menot