Urheilu

Selvitys: Kanta-Hämeen jalkapallotoiminta Karjalan jälkeen heikointa

Hämeen Sanomat vertaili ja pisteytti kaikki 19 maakuntaa jalkapalloseurojen kilpailukyvyn ja pelaajatuotannon mukaan paikallisnäkökulmasta karuin tuloksin: Kanta-Häme on monella mittarilla Suomen huonoimpia jalkapallomaakuntia.
HJS:n ja JanPan omat kasvatit Eppu Kallio ja Janek Jokinen kohtasivat toukokuussa Kolmosen paikallisottelussa. KUVA: Tomi Vesaharju, arkisto Kuva: Tomi Vesaharju
HJS:n ja JanPan omat kasvatit Eppu Kallio ja Janek Jokinen kohtasivat toukokuussa Kolmosen paikallisottelussa. KUVA: Tomi Vesaharju, arkisto

Suomen Palloliiton valtakunnallinen valmennuskeskus, Sami Hyypiä Akatemia, sijaitsee Tammelassa Kanta-Hämeessä, mutta itse maakunnan anti jalkapallolle on häviävän pieni.

Hämeen Sanomien jalkapallomaakuntavertailun päämääränä oli pisteluku, joka vertasi maakuntien kilpajoukkueiden ja maajoukkuepelaajien määriä lajin omiin avainlukuihin (seurojen ja pelaajien kokonaismäärät) mutta myös tärkeimpiin ympäristöresursseihin (asukasluku ja bruttokansantuote) ja vetovoimatekijöihin (yliopistot, seurojen ulkopuoliset akatemiat ja muiden isojen lajien luoma kilpailutilanne).

Tämä luku on Kanta-Hämeessä Suomen maakunnista kolmanneksi heikoin. Ainoastaan Etelä- ja Pohjois-Karjalan jalkapallotoiminta on kokonaisuutena heikommalla tasolla resursseihin nähden.

Pisteluvusta voidaan sopivalla kriittisyydellä mittarien kattavuutta kohtaan johtaa prosenttiarvot siitä, miten jalkapallo-osaaminen jakautuu ympäri maata. Kanta-Hämeessä olisi näin 2,89 prosenttia Suomen lajitietotaidosta.

Toista ääripäätä ovat pienimpien asukas- ja pelaajamäärien maakunnat Ahvenanmaa (10,42) ja Kainuu (9,01), jotka pärjäävät etenkin seurojen välisessä kilpailussa.

Tutustu laajempaan aineistoon artikkelin lopussa.

Miesten edustusjoukkueet Suomen huonoimpia

Juuri jalkapalloseurojen kilpailutoiminta on se, missä Kanta-Häme näyttäytyy mustana aukkona. Maakunnassa on 11 seuraa, joilla on edustusjoukkue jollakin sarjatasolla. Kuitenkin vain yksi näistä joukkueista pelaa valtakunnallisia sarjoja: Hämeenlinnan Härmä naisten Kakkosessa. Miesjoukkueita ei ole ”liiton sarjoissa” ainuttakaan.

Yhtä heikko tilanne on vain Etelä-Karjalassa. Maakunnan 17 seurasta ainoastaan Lappeenrannan PEPO tahkoaa Palloliiton sarjoja miesten Kakkosessa.

Pelaajamäärään (3 880 rekisteröityä jalkapalloilijaa vuonna 2018, maakunnista yhdeksänneksi eniten), asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen verrattuna edustusjoukkueiden suorituskyky on Kanta-Hämeessä Suomen maakunnista huonointa.

Vertailun vuoksi Kainuun kaikki kolme kilpailevaa seuraa pelaavat valtakunnallista sarjaa, parhaana AC Kajaani miesten Ykkösessä. Neljän seuran Ahvenanmaalla on puolestaan joukkueet niin miesten kuin naisten liigoissa (IFK Mariehamn ja Åland United).

Kanta-Hämeen edustusjalkapallon taso on laskenut vuosia. Vielä tämän vuosikymmenen alussa Kanta-Hämeestä oli joukkue niin miesten kuin naisten Ykkösessä, Kakkosessa ja Kolmosessa useita sekä hämeenlinnalaispainotteinen yhteisjoukkue Hakan alla A-poikien SM-sarjassa.

Nyt miesten puolella mitellään enää paikalliskamppailuja Kolmosessa Hämeenlinnan Jalkapalloseuran, Janakkalan Pallon ja Forssan Jalkapalloklubin voimin. Näistä HJS on nousijasuosikki, mutta JanPa on pinteessä sarjapaikkansa kanssa. Kolmikon lisäksi Kanta-Hämettä edustaa Kolmosessa Uudenmaan piirin keskikastiin kuuluva Riihimäen Palloseura.

Tutustu laajempaan aineistoon artikkelin lopussa.

Muutama HJS-ikäluokka erottuu maajoukkueissa

Maajoukkuepelaajia Kanta-Häme on tuottanut seurojen tasoon nähden keskiarvoa paremmin. Vertailussa laskettiin maajoukkuetoiminnassa edellisten valintojen perusteella ”aktiivisina” olleet pelaajat kasvattiseuran mukaan.

Kanta-Häme on tuottanut seitsemän tämänhetkistä maajoukkuepelaajaa, joista riihimäkeläislähtöinen Sanni Franssi edustaa Suomea aikuisten tasolla. Maakunta nousee keskiarvon yläpuolelle naisten maajoukkuepelaajien kasvattamisessa (alle 19-vuotiaissa HJS-kasvatit Katariina Kosola ja Tuuli Enkkilä). Maajoukkuenaisia tulee Kanta-Hämeestä tuhatta tyttöpelaajaa kohti 3,49.

Alle 21-vuotiaiden miesten maajoukkueessa taas pelaa kolme hämeenlinnalaisen jalkapallokoulun kasvattia: Mäenpään veljekset Niilo ja Aapo sekä Martti Haukioja, mikä on Uudenmaan dominoimassa kentässä kelpo määrä.

Se seura, joka pelaajan on varsinaisesti kehittänyt maajoukkueeseen, ei välttämättä näy kerätyssä aineistossa. Esimerkiksi miesten A- ja U21-maajoukkueiden pelaajista monella tämä seura on ulkomainen.

Haukioja puolestaan nousi maajoukkueeseen Ilveksessä. Tällä hetkellä maajoukkueessa kantahämäläisseuraa (HJS:ää) edustaa käytännössä vain Kosola, joka pelaa lainalla HFA Märskyn akatemiajoukkueessa.

Kaikkiaan Kanta-Häme tuottaa tällä hetkellä maajoukkueeseen tuhatta lisenssipelaajaa kohti 1,80 jalkapalloilijaa, millä se sijoittuu maakuntien joukossa 11:nneksi.

Suhteessa asukaslukuun ja pelaajamääriin selvä ykkönen pelaajatuotannossa on 29 815 asukkaan Ahvenanmaa, jolla on neljä maajoukkue-edustajaa, joista Adelina Engman naisten A-maajoukkueessa. 1,7 miljoonan asukkaan Uusimaa on kasvattanut maajoukkuepelaajista lähes puolet, 144.

Aineistosta ilmenee 95 prosentin korrelaatio liiton sarjoissa pelaavien joukkueiden ja maajoukkuepelaajien määrien välillä. Tämä ei tarkoita, että suurempi hyvien kilpajoukkueiden määrä johtaa useampiin maajoukkuepelaajiin tai toisinpäin, mutta vahvempi keskinäisriippuvuus on tutkituista muuttujista vain kyseisten kahden ja asukasluvun (95–98 %) sekä lisenssipelaajien määrän (97–99 %) kanssa.

Tutustu laajempaan aineistoon artikkelin lopussa.

Lajienvälinen kilpailu hatara osaselitys

Kantahämäläisen jalkapallon tilaa ymmärtää, kun käsittää melko pienen maakunnan aseman Turun, Tampereen ja pääkaupunkiseudun muodostaman kolmion keskellä.

Maakunnassa ei ole yliopistoa, joten Ykköstä alemmilla sarjatasoilla nuorien amatööripelaajien houkuttelu on suhteellisen vaikeaa. Jalkapallo on lisäksi liigatason valtalajien jääkiekon ja salibandyn puristuksessa kilpailemassa lupaavista harrastajista viimeistään C-juniori-iässä. Tällöin lahjakkaimmat juniorit vaihtavat liian usein joko lajia tai maisemaa.

Nämä perinteiset selitykset kattavat kuitenkin vain osan totuudesta. Esimerkiksi harvaan asutussa Kainuussa on vähiten lisenssipelaajia, vain 817. Maakunnassa ei ole yliopistoja tai Palloliiton valmennuskeskuksia ja palloilukenttää hallitsee Sotkamosta käsin pesäpallo.

Jalkapalloilijoita on Kanta-Hämeessä lähes tuhat enemmän kuin asukasluvultaan selvästi suuremmassa Päijät-Hämeessä ja hieman enemmän kuin pesäpallon hallitsemalla Etelä-Pohjanmaalla, jonka väkimäärä on Päijät- ja Kanta-Hämeen välillä. Näillä alueilla on kuitenkin joukkueet Veikkausliigan lisäksi nuorten SM-sarjoissa.

Huomionarvoista on myös se, että Tampereen piirin pelaajalisenssimäärältään kolmanneksi suurin seura tulee Kanta-Hämeestä. HJS listasi viime vuonna 1 057 pelipassia. Tämä harrastajamäärä on maakunnan palloiluseuroista ylivoimainen ykköslukema. Kakkosena seurasi Uudenmaan piiriin kuuluva RiPS 823:lla pelaajallaan.

Juttuun korjattu seurataulukon väritunnisteita ja otsikkoa 7.6. kello 15.19.

Kommentti: Pelaajia on, mutta onko halua kehittyä kilpaurheilu edellä?

On osittain arvovalintakysymys, tyydytäänkö Kanta-Hämeen seuroissa kasvattajan rooliin vai halutaanko myös kilpailla. Ilman kilpailullisia pelaajapolkuja briljeeraaminen kuitenkin jää siihen, että seurat pystyvät sytyttämään lajikipinän pelaajanaluille, vaikka alueen edustusjoukkueet pelaavat piirinsarjoja.

Edustusjoukkueiden taso korreloi vahvasti pelaajatuotannon kanssa. Siihen nähden on pieni ihme, että Kanta-Häme on tuottanut edes seitsemän nykyistä maajoukkuepelaajaa eri ikäluokkiin – tai kääntäen ettei maakunnalla ole kuin yksi ainoa valtakunnallisesti esiintyvä joukkue.

HJS:ssä ja RiPSissä on junioreita enemmän kuin koko Kainuun maakunnassa jalkapalloilijoita, mutta työn ja materiaalin hedelmät korjataan tällä hetkellä muualla kuin Kanta-Hämeessä. Saavutuksena pidetään sitä, että ikäluokan yksi tai kaksi huippupelaajaa pääsee lähes vuosittain siirtymään 16-vuotiaana Tampereelle tai Helsinkiin.

Kantahämäläisille seuroille on ollut viime vuosina arvo pelata sarjapelejä ”omin voimin”. Alueen edustusjoukkueita voidaan näin pitää seurojen taidonnäytteenä oman pelaajamassan kehittämisestä. Parhaat joukkueet Kakkosessa ja Kolmosessa kertovat, että isossa kuvassa pelaajatuotanto on kolmannen ja neljännen sarjatason luokkaa.

 

HJS:ssä on silloin tällöin laitettu työhanskoja käteen, mihin voi nähdä pyrityn jo viime vuonna aloittaneen toiminnanjohtaja Tommi Laitilan kaudella. Hämeen Sanomien haastatellessa Laitilaa HJS:n 20-vuotisturnauksen yhteydessä hänkään ei silti pystynyt tai halunnut ottaa härkää sarvista ja linjata seuran tulevaisuutta kilpaurheilun ehdoilla.

Hämeenlinnassa jalkapalloasiat ovat kuitenkin paremmin kuin Riihimäellä. RiPSille Kakkonen on utopiaa, ja maajoukkuepelaajia seura ei ole kasvattanut ainuttakaan, mikäli Sanni Franssikin laitetaan Riihimäen Nappulaseuran ja Vantaan Jalkapalloseuran piikkiin.

RiPS tarttui haasteeseen omalta osaltaan talvella palkkaamalla seura- ja valmennuskoordinaattorit. A-poikien joukkue karsi tämän jälkeen SM-paikasta, mutta inflaatiota kokeneessa suurten tasoerojen karsinnassa kaatuivat vain heittopussit Lohjan Pallo ja JanPa/FJK.

Katso kaikki taulukot tästä: