Urheilu

Kehonrakentaja ei kaihda kipua

Kuka jaksaa pudottaa painoaan neljä ja puoli kuukautta?

Ja treenata samalla kahdeksan kertaa viikossa.

Sekä harjoitella poseeraamista joka ilta pelin edessä – päästäkseen esiintymään edukseen 8. syyskuuta kehonrakennuksen SM-kisoihin muutaman minuutin ajaksi.

Hämeenlinnalainen voimanpesä Teemu Vuorinen tietenkin.

32-vuotias mies on alle 90-kiloisten noviisien suomenmestari vuosimallia 2008. Palkintokaappia koristaa myös 100-kiloisten amatöörien SM-pronssi seuraavalta vuodelta. Pronssia vain siksi, että kilpailut menivät kehonrakentajan mukaan mönkään.

– Vuonna 2009 dieettini epäonnistui. Tänä vuonna ei tule käymään niin, sillä olen henkisesti ja fyysisesti elämäni kunnossa, alle 90-kiloisiin paluuta tekevä Vuorinen vakuuttaa.

Ja se 18 viikon dieetti – se saa jatkoa vielä kolme viikkoa, jonka kuluttua Vuorinen nousee yleisön ihasteltavaksi ja tuomareiden arvosteltavaksi lähes 15 kiloa normaalipainoaan kevyempänä.

Sietokyvyn ylittämistä

Vuoden 2009 pettymyksen jälkeen Vuorinen lepäsi, kunnes.

– Hoidin kehoni kuntoon. Syksyn SM-koitoksiin aloin valmistautua puolitoista vuotta sitten poistumalla mukavuusalueeltani.

Vuorinen oivalsi merkittävän seikan kehittymisen kannalta.

– On kestettävä kipua, jos haluaa lihasten kasvavan. Kehitys alkaa vasta kun keho on aivan hapoilla. Silloin täytyy vain lisätä toistoja, ja ylittää oma sietokyky yhä uudestaan, Vuorinen summaa.

Vain tuska vie huipulle, kertoo vanha ja paikkansa pitävä sanonta.

Vuoriselle kipu ei ole vieras käsite. Katkennut sääriluu on yksi syy hänen elämäntapaansa, bodaukseen.

– Jalka meni poikki 16-vuotiaana futiskentällä. Pelasin silloin FC Hämeenlinnassa. Isäni Tapio vei minut salille, ja jalan kuntouttaminen kesti kaksi tuskallista vuotta. Vamman takia jalkani ovat hieman jäljessä kehityksestä yläkroppaani verrattuna. Uutta potkua treenaamiseen olen saanut valmentajaltani Simo Bogdanoffilta.

Kurinalaista touhua

Vuorinen treenaa kohti SM-kisoja täysipainoisesti, lähes ammatikseen. Viikkojen pituinen dieetti ja raju treenaaminen saattavat kuulostaa raa´alta. Sitä se myös on, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Elimistön täytyy tottua rääkkiin.

– Harjoittelen välillä kaksi kertaa päivässä. Välipäivinä vedän sykkeet ylös 40-minuuttisilla aerobisilla intervalliharjoitteilla. Siten saan painoni pidettyä aisoissa.

Intervallitreenit sisältävät mäkijuoksua, hölkkää ja kävelyä.

– Joskus juoksen Apparan mäkiä takaperin. Se kerää toisinaan ihmisten ihmetteleviä katseita, Vuorinen naurahtaa.

Paino ei putoa pelkästään treenaamalla. Se vaatii oikeanlaista ravintoa – jota ilman ei jaksa harjoitella.

– Hiilihydraatit pyörivät vain treenin ympärillä. Muuten menee paljon proteiinia kuten kanaa, kalaa, lihaa ja rahkaa. Kananmuniakin kuluu kymmenen kennoa viikossa.

Vuorisen ravintoon kuuluvat myös lisäravinteet, jotka sisältyvät hänen päivittäiseen 350 gramman proteiinin kulutukseensa. Rasvaa ei myöskään sovi unohtaa, kunhan se on oikeassa muodossa eli juoksevaa.

Vuorisen aamut käynnistyvät kuudella kalaöljytabletilla. Päivän aikana hän tankkaa rasvaa yhteensä 130 grammaa.

– Moni luulee, että rasvaa pitää välttää. Päinvastoin. Sitä tarvitaan, kun harjoittelee paljon. Kaloreita on mielestäni aivan turha laskea.

Peilin edessä

Vuorisella on viikkoa ennen Lahden SM-koitoksia tiedossa esikisat Jyväskylässä.

– Ne ovat kenraaliharjoitukset, joissa karsitaan huonokuntoisimmat pois.

Esikisat eivät vaadi Vuoriselta mitään toimenpiteitä, hän aikoo hoitaa reissun rutiinilla alta pois.

– Vasta Lahteen nyppään viimeiset kilot pois nesteistä. Tavoitepaino on 88 kiloa, jonka jälkeen aloitan lihasten tankkaamisen hiilareilla. Sitten ei muuta kuin värit (lihaksia korostava kuparisuihke) päälle ja lavalle.

Vuorisen lavapaino on tuolloin reilusti yli 90 kiloa. Tarkoitus on olla ”isossa kunnossa”.

Pakolliset poseeraukset kestävät muutaman minuutin. Vapaaohjelma on ohi tasan minuutissa.

– Pelkästään minuutti tuntuu todella pitkältä. Itse kun en ole luontainen esiintyjä. Olen joutunut harjoittelemaan lihastenkiristelyä joka ilta kotona peilin edessä.

Vuorinen kehuu kauden päätähtäimestään tulevan tasokkaimmat koitokset kautta aikojen. Mestaruutta hänen sarjassaan tavoittelee 15 bodaria.

– Pahimmat kilpakumppanini ovat Sampo Kirjovaara (SM-kultaa vuonna 2010), tosi iso Kille Kujala ja Jerry Virtanen. Kuka tahansa voi viedä mestaruuden, Vuorinen arvioi.

Hän tietää, että maineen ja kunnian eteen täytyy tehdä työtä, työtä ja työtä.

– Mieluummin kilpailen kuutta kovaa kuin pehmeää kaveria vastaan, Vuorinen sanoo itsevarmuutta uhkuen. (HäSa)

Asiasanat