fbpx
Kiekko Urheilu Hämeenlinna

Kerholle tyrmäävä alku kevääseen – Tiukka ja tasainen vääntö SaiPaa vastaan päättyi tappioon

HPK:n päävalmentaja Matti Tiilikainen ei saanut luotsattua joukkuettaan voittoon saakka maanantain liigapelissä. Kuva: Pekka Rautiainen
Matti Tiilikaisen HPK pelaa kauden parasta vaihettaan. Kuva: Pekka Rautiainen, arkisto

HPK-kevään avausottelu karkasi lappeenrantalaiselle SaiPalle lukemin 1–4 (1–2, 0–0. 0–2). Kaksi viimeistä vastustajan maalia syntyi tyhjiin. Koronatauon jälkeinen ottelu pelattiin tyhjille katsomoille koronarajoitusten takia, ja pelaajilla oli pisaratartuntojen estämiseksi kokopleksit kypärissään.

– Toivottavasti nyt pääsemme enemmän pelaamaan. Tauko on ollut henkisesti aika kova, sillä itsekin tykkään tietysti enemmän pelata kuin treenata, mietti Elmeri Eronen ottelun jälkeen.

Ottelun aloitus oli täydellinen katastrofi HPK:lle. Oman pään kiekonmenetysten päälle HPK joutui alivoimalle, jonka aikana SaiPa sai lukuisia maalintekopaikkoja liian helposti. Maalivahti Emil Larmi piti joukkuettaan pystyssä, mutta lahjoitti perään kaksi kertaa kiekon vastustajalle. Toinen niistä kostautui ja SaiPa meni johtoon.

Sekään ei riittänyt herättämään kotijoukkuetta. Samalla minuutilla seuraavat lahjakiekot antoi Atso Lehtinen. Joni Nikko pääsi rankaisemaan tästäkin, ja numerot olivat 0–2 jo ajassa 3.47.

– Oli painajaismainen alku, aika vaiherikas ottelu, mietti pettynyt Eronen.

Erosen mielestä HPK onnistui yhdessä tauon aikana harjoittelemassaan asiassa.

– Maalille toimitukset ovat olleet iso osa treenejä. Siinä onnistuimme.

Maalipaikkoja riittävästi

HPK pääsikin hengittämään kyseisenlaisen kuvion ansiosta. Eronen laukoi viivalta ja Markus Nenonen ohjasi kiekon ohi SaiPa-vahti Matej Tomekin. Erosen näkemystä tukivat laukaisukartat avauserän takaiskujen jälkeen. Kotijoukkue pääsi laukomaan parhaalta sektorilta vastustajaansa enemmän.

– Puolustamista olemme harjoitelleet myös, mutta näin kovassa sarjassa ei neljää saa päästää.

Kerho ryhdistäytyi ja otti lievän kokonaishallinnan itselleen.

– SaiPa puolusti sinnikkäästi. Meillä oli kyllä paikat tehdä maalimme, huokaili Eronen.

Kolmaskin erä oli enemmän HPK:n hallintaa. Larmi vedettiin lopussa maalilta pois, mutta vieraiden tarkkaan sumppuun karanneista hyökkäyksistä kiekko päätyi kaksi kertaa maalivahdittomaan HPK-maaliin. Musta minuutti jäi maalien osalta ratkaisevaksi. Taas nolla pistettä HPK:lle, vaikka ottelusta olisi voinut olla otettavissa enemmänkin.

HPK:n pelit jatkuvat keskiviikon vierasottelulla Raumalla. Sen jälkeen luvassa on viikon tauko ennen ensi viikon perjantaina pelattavaa kotiottelua Pelicansia vastaan. HäSa

HPK–SaiPa 1–4 (1–2, 0–0, 0–2)

1. erä: 3.19 Joni Nikko 0–1, 3.47 Nikko (Micke Saari) 0–2 vm, 10.00 Markus Nenonen (Elmeri Eronen–Petri Kontiola) 1–2 yv.

Jäähyt: 1.14 Santeri Lukka H 2 min, 4.46 Mario Grman S 2 min, 9.21 Roope Reini S 2 min, 14.44 Markus Kojo S 2 min, 16.49 HPK joukkuerangaistus (kärsi Valtteri Puustinen) 2 min.

2. erä: maaliton.

Jäähyt: 26.03 Eemeli Räsänen H 2 min, 26.03 Tomas Zaborsky S 2 min, 34.42 Elmeri Eronen H 2 min, 36.18 Otto Latvala H 2 min.

3. erä: 59.00 Mario Grman 1–3 tm, 59.14 Tomas Zaborsky 1–4 tm.

Jäähyt: -.

Jäähyt yhteensä: HPK 5×2 min, SaiPa 4×2 min.

Maalivahtien torjunnat: Emil Larmi H 8+9+6=23 (poissa 58.44–59.00, 59.10–59.14), Matej Tomek S 15+12+4=31.

Sihvosen kommentti: Joko Tiilikaisen eväät on syöty?

En enää keksi selittäviä tekijöitä sille, miksi HPK:n päävalmentaja Matti Tiilikainen aina ja uudestaan lähettää – niin myös SaiPaa vastaan – pelaajansa prässäämään vastustajaa syvälle tämän puolustusalueelle riippumatta, antaako pelitilanne sille perusteet. Käytän viimeisen korttini selityksenä: hän on ilmeisesti vain niin uppiniskainen.

SaiPaa vastaan Kerho prässäili surutta kaksi ensimmäistä erää pelin lainalaisuuksista viis veisaten. Vasta äärimmäisen hädän hetkellä, kun alkoi kolmas erä ja peli oli vierasjoukkueelle 2–1, alkoi HPK pelata viisasta jääkiekkoa, jossa prässi peruutettiin trapiksi, kun peli niin kutsui tekemään.

Teen selväksi, että kaikki pelin säätäminen ja treenaaminen tauoilla valuu hukkaan, jos sitten pelissä pelin virtauksen jokin kohta tuhoaa sitä virtausta vieläpä itse aiheuttaen. HPK oli selvästi treenannut ja aikoi pelata aiempaa parempaa kiekkokontrollia, oli aie pelata jämäkästi kohti maalia ja niin edelleen. Mutta miksi, oi miksi se yletön prässääminen? En tajua.

Toki HPK:n lähtö otteluun oli onneton, kaksi omituista maalia omiin ja käsillä oli heti hankala takaa-ajo. Tämä tällainen tuppaa olemaan häviävän joukkueen oikosulku ja kohtalo tämän tästä. Sitä suuremmalla syyllä kaikki, mikä liittyy pelin virtaukseen, tulisi päävalmentajan esikuntineen pitää tiukassa ojennuksessa – että pelaajilla olisi sitten kaikissa olosuhteissa tunne riittävän vahvasta peliotteesta.

Kolmas erä oli HPK:lta selkeästi paras. Jos päävalmentaja Tiilikainen sen verran viitsisi, että katsoisi sen erän nauhalta huolella uudestaan. Mikä kumma siinä on, miksi sillä tavoin ei voisi pelata aivan jokaista erää? Menen takuuseen, että siinä olisi pohjaa koko organisaation valoisammalle lähitulevaisuudelle.

Oma kysymyksensä on, alkavatko Tiilikaisen eväät olla pian lopullisesti syöty? Onnekseni sitä saavat miettiä muut kuin me jääkiekkotoimittajat. Jätän kuitenkin tuo kysymyksen tuohon ilmaan roikkumaan, koska jokin muutos hallitsevan mestarin kurssiin olisi saatava ja pian sittenkin.
Petteri Sihvonen

Menot