Raha ei yksin tee onnelliseksi, mutta viisaasti käytettynä se auttaa kummasti. Vanha totuus tuntuu olevan yhä ajankohtaisempi jalkapalloilevassa maailmassa.
Entistä useampi seura pääsee nauttimaan rahavirroista, jotka monelta muulta elämänalueelta katsottuna vaikuttavat jopa mielipuolisilta.
Kun rahaa on, sitä käytetään.
Euroopan viiden isoimman jalkapallosarjan yhteenlaskettu kulutus menneen kesän siirtoikkunassa oli noin neljä miljardia euroa.
Isoin rahankäyttäjä oli jälleen Valioliiga, jonka osuus siirtosummista oli pyöreästi puolitoista miljardia euroa.
Seuraavaksi ahkerin kuluttaja oli jopa hieman yllättäen Italian Serie A, jonka seurat hankkivat pelaajia yhteensä yli miljardilla eurolla. Seuraavana listalta löytyy Espanjan La Liga 750 miljoonalla, Saksan Bundesliga 450 miljoonalla ja Ranskan Ligue 1 noin 400 miljoonalla eurolla.
Merkittävä tulonlähde suurimpien sarjojen seuroille on tähtitieteellisiin mittasuhteisiin kasvaneet tv-sopimukset, joista puhutaan viiden suurimman sarjan kohdalla jo yli miljardista eurosta kaudessa.
Valioliiga on tässäkin vertailussa omassa kastissaan. Sky Sports- ja BT Sports -kanavat maksoivat vuosien 2016-19 Valioliigan tv-oikeuksista yhteensä 6,9 miljardia euroa.
Miten tämä valtavien rahamassojen pyörittäminen näkyy jalkapallokentällä? Heijastavatko miljoonat ja miljardit käytetyt eurot seurojen menestystä jälleen tänään alkavassa UEFAn Mestarien liigassa, jota voidaan yhdessä Eurooppa-liigan kanssa pitää pätevänä ja oikeastaan ainoana mittarina vertailtaessa vanhan mantereen eri liigojen pelillistä tasoa?
Saavatko ”vapaan markkinatalouden” liigat, esimerkiksi Valioliiga, liikaa etumatkaa kentällä verrattuna sarjoihin, kuten Bundesliiga, joissa kannattajien ja seurojen välistä yhteyttä arvostetaan arabimiljardeja enemmän?
Jos tarkastelun kohteeksi otetaan puolivälierät kolmen viimeisen euroliigakauden ajalta, menestyksen hinta ei näyttäisi olevan suorassa suhteessa seuraomistajan taskujen syvyyteen.
Espanjalla on kaudelta 2015-16 lähtien ollut yhteensä 13 esiintymistä joko Mestarien liigan tai Eurooppa liigan puolivälierissä. Vaikka laskuista otettaisiin pois jättiläiset Real Madrid ja Barcelona, silti La Liga -seura on ollut kahdeksan parhaan joukossa yhtä usein kuin esimerkiksi kaikki Valioliigaseurat yhteensä.
Toiseksi menestynein sarja kolmen viimeisen kauden ajalta on Saksan Bundesliiga kahdeksalla esiintymisellä Euroopan huippujen joukossa.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että saksalaisen seurajoukkueen viimeisin finaalipaikka ja samalla mestaruus on vuodelta 2013.
Rahaliigan voittaja Valioliigan sijoitus kentällä on vasta kolmas yhteensä seitsemällä esiintymisellä puolivälierävaiheessa. Serie A ja Ligue 1 yltävät molemmat neljään kertaan.
Valioliigassa pienetkin ovat maksukyvyltään suuria.
Jopa alemman tason seurat, kuten West Ham tai Fulham pystyvät toimimaan siirtomarkkinoilla reilusti oman kokonsa yläpuolella. Mutta rahaa on poltettu pelaajamateriaalien lisäksi entistä enemmän myös junioriakatemioihin sekä harjoituskeskuksiin Myös entistä useampi huippuvalmentaja kokee Valioliigan vetovoiman suureksi.
Ihmetellä täytyy, mikäli englantilaiset seurat eivät paranna menestystään Euroopassa kolmen seuraavan kauden aikana. HäSa
Teksti: Jari Virtanen
