Mika Kojonkoski pestasi yllättäen oman poikansa mäkihyppyprojektiinsa.
Urheilu

Kolumni: Kojonkoski, Westerlund, Ancelotti… – urheilukaan ei välty nepotismilta

Urheilu ei ole erillinen saareke yhteiskunnassa myöskään nepotismin osalta.

Miten nepotismi määritellään Wikipediassa?

Näin: Nepotismi tarkoittaa sukulaisen suosimista. Esimerkiksi yrityksen johtajan yleensä odotetaan valitsevan työtehtävään pätevimmän henkilön, jotta yritys menestyisi. Jos johtaja kuitenkin valitsee tehtävään sukulaisensa pätevämmän henkilön sijaan, sitä kutsutaan nepotismiksi.

Kuopiossa käynnistyneen Kiinan mäkihypyn projektin vetäjä, meritoitunut valmentaja ja urheilun monitoimimies Mika Kojonkoski rekrytoi muiden ammattilaisten rinnalle myös oman poikansa, melkein äskettäin ajokortti-ikään ehtineen Rene Kojonkosken.

Jo suhteellisen korkeassa iässä ensimmäisen ulkomaan pestin saanut tai hyväksynyt emeritusvalmentaja Erkka Westerlund otti maailman toiseksi kovimman jääkiekon sarjan yhteen kovimpaan seuraan valmennustiimiin mukaan poikansa Tomas Westerlundin.


Nepotismi ei
kuitenkaan ole vain uinuvan suomalaisen urheilun ja sen johtavien dinosaurusten toiminnan etuoikeus.

Myös Italian Serie A:n, Saksan Bundesliigan, Ranskan Ligue 1:n, Valioliigan ja kahdesti Mestareiden Liigan valmentajana voittanut Carlo Ancelotti mahdollisti omalle pojalleen Davide Ancelotille ”vaatimattoman” aloituksen uralleen.

Davide Ancelotti aloitti nimittäin 22-vuotiaana Ranskan suurseuran PSG:n fysiikkavalmentajana vuonna 2012. Tällä hetkellä hän työskentelee isänsä kakkosvalmentajana italialaisessa suurseura Napolissa.

PSG:n ja Napolin väliin mahtuivat muutamat muutkin kohtuullisen tunnetut seurat kuten Real Madrid ja Bayern München.

Olkoon vielä mainittu, että Ancelottin tyttären poikaystävä työskentelee Napolin ravintospesialistina.


Perhe on
paras.

On ehkä jollain tasolla ymmärrettävää, että edes jonkun verran vainoharhaisuuteen taipuvainen henkilö luottaa enemmän perheenjäseniin kuin perheen ulkopuolisiin todellisiin ammattilaisiin.

Onhan esimerkiksi koko Vatikaanin historia täynnä nepotismia, kuten myös muun muassa Saddam Husseinin valintakriteerit, jotka osuivat melkein poikkeuksetta omiin sukulaisiinsa.

Millään tavalla ei kannatta aliarvioida lukemattomien menestyneiden perheyritysten merkittävänä menestystekijänä nimenomaan perhettä – perheen funktioita ja perheen jäsenien keskinäistä luottamusta.


Kaikki kolme
edellä mainittua rekrytointia herättävät kuitenkin aiheellisen kysymyksen.

Eikö esimerkiksi Kiinan mäkihypyn projektin ”valmennuksen ja projektin tukijaksi” (Rene Kojonkosken työnimike) löytynyt osaavampaa ammattilaista kuin projektin johtajan vuonna 1998 syntynyt poika?

Täsmälleen identtiset kysymykset voi esittää myös Westerlundille ja Ancelottille.

Heidän on ymmärrettävä, että sellaiset nimitykset kutsuvat puoleensa skeptisyyttä. Jos johdettavilta vaaditaan parasta, on myös johtajien vaadittava sitä itseltään.

Toinen vaihtoehto on tilata ystävällisen lehden ystävälliseltä luottotoimittajalta humaani juttu, jossa asetelma käännetään median ilkeilyksi.

Teksti: Gert Remmel

Tuoreimpia artikkeleita