Urheilu

Kommentti: Onko häviämisellä mitään merkitystä, suomalainen jalkapallo?

Suomen alle 19-vuotiaiden päävalmentaja Juha Malinen puhui kotikisojen aikana tiheästi siitä, miten Suomi osoitti kuuluvansa EM-turnaukseen.

– Me olemme näyttäneet, että me kuulumme tälle tasolle, Malinen sanoi STT:n jutussa ennen Portugali-ottelua.

On oltava kuitenkin jyrkästi eri mieltä. Suomi sai paikkansa järjestämällä kotikisat, ei pelaamalla itseään EM-turnaukseen. EM-turnauksessa Suomi hävisi kaikki ottelunsa maalierolla 2-7.

Ei, Suomi ei osoittanut kuuluvansa vielä EM-tasolle.

Malisen viestiä säestivät kuitenkin julkisesti niin U19-valmentajat, pelaajat, media kuin studiotkin. Miltei kaikki puhuivat miten Suomen turnauksessa oli paljon hyvää.

 

On tietysti vaikeaa odottaa voittoa Italiaa ja Portugalia vastaan, mutta vähemmän puhuttiin siitä, miten pitkästä aikaa Suomella oli laadukas pelaajamateriaali, mutta joukkueelta puuttui täydellisesti keinot suojella johtoasemaansa Norjaa, omantasoistaan joukkuetta, vastaan.

Suomi pyrki olemaan rohkea ja aktiivinen, mutta se päätyi olemaan turnauksen ratkaisuottelussakin passiivinen. Kun se pyrki olemaan nopea, se päätyi olemaan hidas.

 

Erityisen erikoisena on pidettävä Malisen lausuntoa tuoreeltaan ottelun jälkeen siitä, että hän puhui Portugalia vastaan kotikentällä koetun 3-0 -murskatappion jälkeen huojennuksesta.

Malinen on suomalaisen jalkapallon avainhenkilöitä alle 19-vuotiaiden sekä alle 21-vuotiaiden päävalmentajana ja Palloliiton Pohjois-Suomen valmennuskeskuksen päällikkönä.

Tässä turnauksessa suomalaiselle jalkapallolle oli EM-turnauksessa tarjolla vaikka mitä. Oli kotikenttäetu, muita turnauksen joukkueita pidempi valmistautumisaika, oli kenties ratkaiseva voitto minuuttien päässä ja pitkästä aikaa kilpailukykyinen pelaajamateriaali.

Kaikki mahdollisuudet jäivät kuitenkin käyttämättä.

 

Turnauksen ympärillä julkisessa keskustelussa oli tapetilla, onko mitään väliä, onko apuvalmentaja Jari Litmanen ennen Suomen EM-avausottelua Venäjällä legendojen allstar-otteluissa ja MM-finaalikatsomossa sen sijaan että olisi joukkueensa parissa.

Litmanen totesi freudilaisesti lipsauttaen Pohjalaiselle, että tuskin kukaan edes huomasi hänen olleen poissa, mikä kertoo ehkä kaiken siitä, miksi hänen rooliaan ympärillä ihmetellään.

Mietittiin myös onko mitään väliä käyttikö Malinen aikaansa uransa tärkeimmän turnauksessa tviittailemalla ja uudelleentviittailemalla pitkin turnausta käyttäen kallisarvoista kortilla olevaa aikaa huomiota itseensä keräten. Sen verran mitä tunnen taustoja merkittävistä suomalaisista palloiluvoitoista, mihinkään niihin ei ole kuulunut tviittailu. Malinen myös keräsi huomiota heittämällä pelaajansa Ville Tikkasen ikävään asemaan Norja-ottelun loppuhetkien maalin yhteydessä.

– Miksi yliajalla mennään yleensäkin niin loukkaantumaan, että siellä tarvitaan lääkintähenkilökuntaa, Malinen kyseli.

Ilmeisesti sankarin rinnalle tarvittiin antisankari.

 

Voi ajatella, että onko tällä kaikella lopulta mitään väliä. Mutta mitä se kertoo ympärillä olevasta asenneilmastosta?

Kaikki teot, suoritukset ja mielipiteet suomalaisen jalkapallon ympärillä muodostavat jonkinlaisen arvokulttuurin.

Nyt se kulttuuri tuntuu olevan se, että tappioilla tai millään muullakaan ei ole mitään väliä.