Kiekko Urheilu Hämeenlinna

Kulunut lätkäpaita voi olla keräilijälle aarre – Hämeenlinnassa nähtiin Selänteen ja Tammisen ”entiset”

Pelaajien käyttämät paidat on harrastus, missä arvoa määrittelee yleensä itse esinettä enemmän sen käyttöhistoria.
Käytetyt aarteet: Jussi Luokomaa (vas.) ja Lauri ”Leuka” Monosen WHA-paita sekä Niklas Joki käsissään Teemu Selänteen Winnipeg-paita.

Hämeenlinnassa nähtiin kuluneena viikonloppuna vilaus jääkiekkohistoriaa, kun pelissä käytettyjä (game worn) paitoja keräävät harrastajat kokoontuivat vuosittaisessa tapaamisessaan Hämeenlinnan lyseolla.

Paikalla oli ydinporukkaa ja uteliaita vain kolmisenkymmentä henkeä, mutta paidat olivat sitäkin harvinaisempia. Teemu Selänne, Jari Kurri, Esa Tikkanen, Juhani Tamminen, Lauri Mononen……

Vanhimmat paidat olivat ajalta ennen jäähalleja, uusimmat vuodelta 2018. Hämeenlinnalaisia kiinnostivat etenkin HPK:n entisten tähtien Brian Rafalskin ja Niko Kapasen käyttämät paidat.

– Piikkilä oli ketjun rouhija, kertoo tapahtuman yhdessä ystävänsä Lauri Meriläisen kanssa järjestänyt Jussi Luokomaa esitellessään 90-luvun alulta peräisin olevaa Markku Piikkilän paitaa.

 

Tarinat paitojen takana ovat kerääjille erityisen tärkeitä. Joku on löytynyt purettavasta talosta, jonkun on lahjoittanut pelaajan anoppi. Osa vanhoista liigapaidoista on ollut Liigan jälkeen juniorien käytössä.

– Tämä Mikko Haapakosken paita on koko liigakauden lisäksi ollut päällä Kummelin Kiekkokatsaus-sketsissä vuonna 1997, tietää Joni Yli-Mäenpää.

Riku Helenius pelasi tällä maskilla NHL:ssä. Sitä on kuitenkin käyttänyt myös joukkueenjohtaja Markus Ketterer, joka joutui kerran tuuraamaan maalivahtia KHL-harjoituksissa, kertoo Ilkka Tynkkynen.

Siinä missä postimerkille tai Muumi-mukille on tärkeää sen hyvä kunto, on käytetty pelipaita usein sitä arvokkaampi, mitä enemmän siinä näkyy pelaamisen jälkiä.

Jäljet voivat joskus auttaa varmistamaan paidan aitouden ja alkuperän, jos sama jälki löytyy pelitilanteesta otetusta kuvasta.

90-luvulla harrastuksen suosio kasvoi Yhdysvalloissa niin suureksi, että se sai liikkeelle jopa ammattimaisia väärentäjiä. Vastaiskuna ilmiölle harrastajat ovat tehneet kotiläksynsä niin hyvin, että yksittäisiä vieläkin löytyviä väärennöksiä voidaan tunnistaa paidan koosta, kangaslaadusta tai jopa korjaavien ompeluksien tyylistä.

 

Sosiaalisen median kerääjäryhmissä aktiivisia suomalaiskerääjiä on satoja. Tyypillinen keräilijä on keskiluokkainen ja keski-ikäistyvä mies. Aktiivikerääjien joukossa on kuitenkin myös naisia ja muita ikäryhmiä. Osa pelipaitoja ostavista hankkii vain yhden muistoksi seinälleen. Moni pelaajakin laittaa ainakin osan omista paidoistaan talteen. Osa paidoista hautautuu varaston kätköihin.

Kerääjälle paitoja löytyy seuroilta, huutokaupoista ja toisilta kerääjiltä.

– Tämä on pitkäjänteistä touhua. Sain yhden paidan kymmenen vuoden painostuksen jälkeen. Kyselin sitä parin vuoden välein, hymyilee Mikko Tanski.

Aina seurat ja liitot eivät ole osanneet paitoja arvostaa. Calgaryn olympialaisten hopeaa voittaneet maajoukkuepaidat myytiin kisojen jälkeen KBS-Sport-nimisessä liikkeessä 200 markkaa kappale. Uusien paitojen valmistuskulut ovat sen verran suuret (50-150 euroa), ettei niiden eteenpäin myynti kauden jälkeen tuota seuralle merkittävästi patriklaineita lukuun ottamatta. HäSa

Teksti: Antti Wennström