fbpx
Urheilu Hämeenlinna

Kun polvivammasta toipuva Steelersin tähtipelaaja Markus Sipronen ei ole voinut auttaa joukkuettaan kentällä, hän on halunnut tehdä joukkueensa hyväksi jotain muuta - "En pystyisi olemaan vain katsomossa"

"Elän mukana matkalla ja vaikka on raskasta, kun ei ole itse päässyt pelaamaan, niin pääsee kuitenkin kokemaan sen pelitapahtuman jätkien kanssa."
Markus Sipronen (oik.) on tälläkin kaudella kannustanut Steelersin joukkuekavereitaan, mutta toistaiseksi toiselta puolelta kaukalonlaitaa. Kuva: Tomi Vesaharju
Markus Sipronen (oik.) on tälläkin kaudella kannustanut Steelersin joukkuekavereitaan, mutta toistaiseksi toiselta puolelta kaukalonlaitaa. Kuva: Tomi Vesaharju

Steelersin kohdattua salibandyn F-liigan vierasottelussa Nurmon Jymyn, kysyttiin päävalmentaja Mikael de Annalta lehdistötilaisuuden loppuun klassinen kysymys joukkueen sairastuvasta.

Steelersin tähtipelaaja Markus Sipronenhan siellä tärkeimpänä pelaajana on ollut. Viime tammikuisen polvivammansa jäljiltä. Mutta mielikuva sairastuvasta on ylipäänsä hauska. Ihan kuin pelaajat olisivat oikeasti jossain sairastuvassa.

Ja tällä kertaa ajatus oli erityisen hassu, koska Sipronen ei ollut ”sairastuvalla”, vaan vain parin seinän takana lehdistötilaisuudesta, Steelersin pukukopissa. Poissa pelaavasta kokoonpanosta, mutta kokoonpanolistassa kyllä muuten. Huoltaja: Markus Sipronen.

– Kyllä minä Juhaa (huoltaja Rantanen) aina jonkin verran jelppaan pelitapahtumissa. Muutaman juomapullon täytän tai jotenkin muuten autan, Sipronen sanoo.

Ennen kaikkea Sipronen on vain mukana. Tsemppaa joukkuekavereitaan, heittää heille yksittäisiä neuvoja ja toimii myös ylimääräisenä valmentajana.

Halua olla mukana

Sipronen, 24, on Steelersille täysin olennainen pelaaja. Parin tehopisteen hyökkääjä peliä kohti. Mutta kun pelaaminen ei ole vielä ollut mahdollista, on hän halunnut olla muilla tavoin joukkueensa kanssa.

– Kun on kuitenkin itselle tärkeä juttu. En pystyisi olemaan kokonaan poissa tai katsomossa, Sipronen sanoo.

Hän oli jo viime kauden loppupuolella Steelersin penkin takana. Ensi alkuun keppien kanssa.

– Elän mukana matkalla ja vaikka on raskasta, kun ei ole itse päässyt pelaamaan, niin pääsee kuitenkin kokemaan sen pelitapahtuman jätkien kanssa.

Ja edes jonkinlaisen konkreettisen roolin kanssa.

– Jotain minun pitää penkin takana tehdä, koska muuten ei kestä pää. Alan ymmärtää kaikkia valmentajia, jotka sanoo, että penkin takana on rankkaa. Ei oikein muuten pysty vaikuttamaan pelaamiseen kuin luomalla henkeä.

Tärkeä seura

Siproselle muutkin kuin pelaamiseen liittyvät Steelers-hommat eivät toki ole vieraita. Hän teki opinnäytetyönsä Steelersin kautta ja toimii seuran harrastevastaavana. Sipronen vetää alle kouluikäisten sählykerhoa ja lukion urheilulinjan aamutreenejä.

Steelersin puheenjohtaja Arto Hiltusen mukaan Siprosen huoltajan hommakin kertoo siitä, että hänellä ”on järkyttävän iso Steelers-sydän ja hän haluaa seuran voivan hyvin”.

Seura kyllä merkitsee Hausjärveltä kotoisin olevalle Siproselle paljon. Ensimmäisen Steelers-kautensa hän pelasi jo divarissa 2015–16.

– Steelers on kuitenkin mahdollistanut minulle urheilijana elämisen. Kyllä haluan antaa kaikkeni, kun mukana ollaan.

Lähtökin ollut lähellä

Toki Sipronen on jo liiankin hyvä pelaaja joukkueelle, joka ei pääsarjakausillaan sijoittunut vielä kertaakaan sijaa kymmenen korkeammalle. Siten hän on ollut jo ”tosi lähellä” siirtoa isompiin ympyröihin.

– On se ollut tosi lähellä. Suottapa sitä lähteä valehtelemaan. Vaikka seurasta pitää tosi paljon, niin on kuitenkin ajatellut sitä, että on menestymisen nälkää tässä lajissa ja omat tavoitteet on asetettu suht korkealle. Toistaiseksi olen jäänyt tänne, kun on mahdollistunut urheilijana ja pelaajana kehittyminen.

Ilman loukkaantumista siirto olisi voinut tapahtua jo viime kevään jälkeen.

– Kyllä se sen ratkaisun muutti. Voi olla, että olisi menolippu muualla, mutta kun tiesi, että se prosessi tulee olemaan suhteellisen pitkä ja alkukaudesta ei heti pääsisi mukaan, niin ei tuntunut houkuttelevalta ajatuksena mennä uuteen ympäristöön puolikuntoisena.

Parempana takaisin

Siprosen polvesta repesi viime tammikuun viimeisen päivän SPV-pelissä eturistiside ja kierukka. Polvi operoitiin maaliskuun alussa.

Mutta Siprosen päästyä vauhtiin kuntouksen kanssa ei loukkaantumisprosessi ole tuntunut enää raskaalta.

– Ymmärsin, että tämä on ollut parasta mitä uralle olisi voinut käydä.

Hän on polven kuntouttamisen ohella voinut keskittyä rauhassa urheilijan elämäänsä ja kehittää pikkuhiljaa syksyä kohti omasta mielestään heikompia osa-alueitaan. Muun muassa laukaisua.

– Olen harjoitellut laukaisua enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Ja uskon, että kun pääsen kentälle, olen kokonaisvaltaisesti paljon parempi kuin ikinä aikaisemmin.

Joulukuussa takaisin?

Polvea on kuntoutettu rauhassa. Vailla päivämääräpaineita. Mutta yhdenlainen potentiaalinen paluupäivämäärä on jo merkattu kalenteriin.

– 18.12 pelataan kotipeli. Se on ollut tiedossa, että kun marraskuun puolivälistä alkaa MM-kisatauko, niin saa kuukauden lisää aikaa treenata. Hyvällä tuurilla ehtii yhden pelaamaan jo sitä ennen, mutta sen jälkeen ainakin puetaan toivottavasti pelipaita päälle.

Ja nimi merkataan ottelupöytäkirjaan pelaajien, ei huoltajien sarakkeeseen. HäSa

Menot