Urheilu

Lasten ja nuorten vanhempia viilataan linssiin kerhomaisilla kokeilulajeilla – Sihvonen: "Puuhastelusta seuraa harrastuksen lopettaminen"

Sieltä se tuli, 2000-luvun suomalaisen urheilupuheen osuvin ilmaisu – kerhomainen kokeilulaji -, joka kuvaa paitsi juniorijalkapalloiluamme myös oikeastaan koko suomalaisen lasten- ja nuortenurheilun lajikenttää taitoluistelua ja muutamaa muuta hienoa lajia lukuun ottamatta.

Termin lanseerasivat juniorijalkapallovalmentajat Aleksi Piirainen, Erkko Meri ja J-P Savolainen. Reiluna kaverina Piirainen kuitenkin antoi osan kunniaa ilmaisun keksijälle OLS:n maineikkaalle juniorivalmentajalle Rauno Karjalaiselle. Meri täsmensi, että Karjalainen puhui kokeilulajista; ja sitten kolme nälkäistä nuorta valmentajaa keksivät sille lisäyksen kerhomainen.

 

Kerhomainen eri lajien kokeileminen johtaa suurimman osan harrastajista osalta siihen, etteivät he opi kunnolla ainuttakaan kokeilemaansa lajia. Ja tästä seuraa se, minkä väärin sanotaan johtuvan liian yksipuolisesta lajien kokeilupaletista: harrastuksen lopettaminen, drop out.

Lapset ja nuoret vaihtavat nykyään harrastustaan kuin sukkia. Enimmäkseen se johtuu osaamattomuuden tunteesta. Kun muut ovat parempia, ei lapsi saa onnistumisia, hän tuskastuu, ja homma tyssää.

 

Kerhomaisissa kokeilulajeissa vallitsee kaikki pelaa ja puolen pelin takuun -eetos. Toiminnasta puuttuu urheilulle välttämätön kilpailullisuus. Tässä ei auta tasoryhmät, koska sieltä harrastelijaryhmien kellarista vatkuli suussa pelailevien puuhastelijoiden puolelta ei tule riittävää kilpailullista painetta yläkerran kilparyhmille.

Sitä paitsi vatkuli suussa pelailevien lasten ja nuorten vanhempia viilataan linssiin. Heidät houkutellaan lystin maksajiksi mukaan, ja siinä filunkipelissä auttaa, jos lajilla on muka helpon kerhomaisen kokeilulajin luonne.

 

Asiasanat

Päivän lehti

1.11.2020

Fingerpori

comic