Suomalaisen yleisurheilun tilasta on käyty vilkasta keskustelua elokuun alussa pidettyjen Berliinin EM-kilpailuiden jälkeen. Suomen Urheiluliitto linjasi ennen kilpailuja Suomen mitalitavoitteeksi 3–4 mitalia. Siinä ammuttiin monien mielestä yli ja samaa mieltä on myös entinen kymmenottelija Heikki Leppänen, joka piipahti lauantaina Hämeenlinnassa.
– Se oli täysin utopistinen tavoite. Ehkä valmennusjohtajan pitää puhua tällaista kieltä mediassa, mutta kyllä se oli ihan liian kova tavoite, Ylen yleisurheilukommentaattorina pitkään toiminut Leppänen sanoo suoraan.
Suomi jäi Berliinissä ilman mitaleja, ja parhaaksi sijoitukseksi kirjattiin Antti Ruuskasen kuudes sija miesten keihäässä. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1966, kun Suomi jäi ilman mitaleja EM-tasolla.
Aivan sattumalta Leppänen, 100 metrin entinen SE-mies Raimo Vilen ja entinen kymmenottelija Pekka Suvitie eivät olleet Hämeenlinnaan eksyneet. He olivat paikkakunnalla pelaamassa golfia niin ikään kymmenottelussa mainetta niittäneen Petri Keskitalon kutsumana. Pitkän linjan yleisurheilumiehet keskustelivat rakkaan lajinsa alavireisestä tilasta. Surkutella he eivät kuitenkaan halua, vaan viedä keskustelua nimenomaan isomman kuvan ääreen.
– Vuonna 1948 Suomessa syntyi 105 000 lasta. Nyt syntyy noin 50 000 lasta vuosittain. Silloin asuttiin maaseutumaisessa ympäristössä, jossa luonnollista liikkumista tuli paljon. Nyt, kun lähes 90 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkimaisessa ympäristössä, niin lasten luonnollinen liikunta on romahtanut, Leppänen vertailee.
Myös lajien tarjonta ja lajien välinen kilpailu on kiristynyt vuosikymmenten saatossa, jolloin entistä harvempi nuori ajautuu yleisurheilun pariin, vaikka juuri yleisurheilun perusteiden – juoksemisen, hyppäämisen ja heittämisen – osaamisesta on hyötyä lähes kaikissa urheilulajeissa.
– Yleisurheilussa paremmuutta mitataan sekunneilla ja senteillä. Tuloksia voidaan verrata Paavo Nurmen aikoihin asti. Nyt sieltä 50 000 lapsen porukasta on tietty osuus niitä lahjakkaita lapsia, joista käydään entistä kovempaa kilpailua lajien kesken. Ja tänne tulosurheilun pariin hakeutuu entistä vähemmän lapsia, Leppänen harmittelee.
Miehet olivat yhtä mieltä siitä, että kouluikäisten lasten pitäisi liikkua enemmän, ihan pelkästään kansanterveyden näkökulmasta. Leppänen heittää pallon Suomen Olympiakomitean suuntaan, jolla on isona organisaationa paljon vaikutusvaltaa.
– Koululiikunnan lisääminen olisi yksinkertaisin tapa lisätä lasten ja nuorten liikkumista. Ne tulokset heijastuisivat pikkuhiljaa kansanterveyteen ja pienen siivun siitä saisi myös kilpa- ja huippu-urheilu, Leppänen pohtii. HäSa
