Kiekko Urheilu Hämeenlinna

LiigaExtra: Ässien hämeenlinnalainen kehitysjohtaja Tommi Kerttula miettii työssään aikamme suurimpia jääkiekkokysymyksiä, joita juuri kukaan muu ei pohdi

"Olisi hyvä, että muutokset eivät tulisi muiden yhteiskunnan toimijoiden pakottamana. Jos ryhdytään reaktiivisesti toimimaan, kun yhteistyökumppanit eivät halua enää olla siinä määrin jääkiekossa mukana, on jo myöhäistä."
Tommi Kerttula ilmoitti hiljattain aikeistaan vaihtaa alaa, kun tuoreeltaan solmittu 2+1-vuotinen jatko Ässissä on kuljettu loppuun. Kuva: Riku Hasari / HäSa
Tommi Kerttula ilmoitti hiljattain aikeistaan vaihtaa alaa, kun tuoreeltaan solmittu 2+1-vuotinen jatko Ässissä on kuljettu loppuun. Kuva: Riku Hasari / HäSa

Aikamatka vie Porin Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttulan lapsuuteen ja Rinkelinmäelle.

– Se on ollut jääkiekon iso voima, että Hämeenlinnankin hallin pihalla oli monesta yhteiskunnan luokasta vanhempia, hän muistelee.

Itse kommentin kontekstiin palataan myöhemmin, mutta muistelu muistuttaa Kerttulan, 46, olevan hämeenlinnalainen.

Kuten lopulta moni Suomi-kiekossa yhä Hämeenlinnassa asuvasta Nuorten Leijonien päävalmentajasta Antti Pennasesta lähtien. Liigan päävalmentajinakin nähdään kaksi hämeenlinnalaista – HPK:n Matti Tiilikainen ja KooKoon Olli Salo.

HPK joko liittyy tai on liittynyt vahvasti heidän uriinsa. Ja monen muun. Ajattelun ja ideoidenkin tasolla. Päälle totta kai myös riihimäkeläinen Jukka Jalonen, jonka nousu suomalaiskiekon huipulle tapahtui Kerhon kautta.

Mutta Kerttula ei sen sijaan ole HPK-junioripelivuosiensa jälkeen työskennellyt ollenkaan hämeenlinnalaiskiekon parissa – eikä hänen urheiluseura-ajattelunsa ole sekään varsinaisesti Hämeenlinnasta.

 

Isojen kysymysten vastaaja

Kerttulan ajatteluun on vaikuttanut moni asia. Oppia hän on kerännyt esimerkiksi yliopiston oppikirjoista ja yritysmaailmasta. Urheilumaailmasta hän on oppinut vahvasti myös Ruotsista. Kerttula on urallaan työskennellyt myös SHL-seura Örebro HK:n kykyjenetsijänä.

Kopioitavia malleja Kerttulan prosessille ei Liigassa tai suomalaisessa urheilussa ole oikein ollut.

Tittelinä kehitysjohtajakin on ylipäänsä hyvin erilainen kuin klassiset urheilujohtajan tai toimitusjohtajan virat. Urheilujohtaja oli Kerttulankin titteli vielä 2010-luvun puolivälissä Mikkelin Jukureissa.

Ässiin marraskuussa 2018 palkattu ja virassaan vielä 2,5 vuotta jatkava Kerttula kyllä rakentaa nyt Ässien joukkueen ja rekrytoi valmentajat, mutta tekee myös laajempaa strategiatyötä ja miettii totuttua isompia ja perustavanlaatuisempia kysymyksiä.

– Sellainen rooli oli tarjolla, mikä kattaa tavallaan kilpaurheilusta laajempiakin kokonaisuuksia.

 

Megatrendien äärellä

Kerttula ei kevyesti ilmaistuna edusta jääkiekon valtavirtaa. Hän puhuu megatrendeistä ja käyttää paljon akateemisia termejä. Hän on jääkiekkoihminen, joka ei kuitenkaan ajattele jääkiekkoasioitakaan vain jääkiekon kautta.

Liiga ja suomalainen jääkiekko ylipäänsä on käytännössä niin vahva kuin on sen ajattelun taso. Tilanne voi olla jääkiekkoilullisesti ajateltuna hyvä, mutta muuten edessä on ison kuvan haasteita.

Eetoksena on seuroissakin liikaa vain arkinen selviytyminen. Seuroja ensisijaisesti ”pyöritetään”. Yhdestä vuodesta toiseen, ja muutoksiin reagoidaan sitten jotenkin, kun sellaisia eteen tulee. Ja niitä kyllä tulee.

– Olisi hyvä, että muutokset eivät tulisi muiden yhteiskunnan toimijoiden pakottamana. Jos ryhdytään reaktiivisesti toimimaan, kun yhteistyökumppanit eivät halua enää olla siinä määrin jääkiekossa mukana, on jo myöhäistä.

Välillä Kerttula käsittelee niinkin ison kuvan asioita, että yhteys Liigan arkeen vaikuttaa jo kaukaiselta, mutta kaikki aikamme isoista teemoista liittyvät lopulta myös Poriin ja siten Ässiinkin. Ilmastokysymykset, muuttoliikkeet, digitalisaatio.

– Niitä on tietyllä tavalla vähän pakko tuoda mukaan työhön.

 

KUVA: Riku Hasari / HäSa

 

Muutakin kuin nalleja jäälle

Olennaisina käsitteinä Kerttulan strategiatyössä ovat ”yhteisö” ja ”yhteiskuntavastuu”, trendi-ilmaisut, joita tosin harvemmin mietitään pintaa syvemmältä.

– Yhteisöllisyyttä huudetaan aina terminä apuun, kun menee huonosti.

Hän miettii yhteisöä itse kiteytetysti kolmen asian – ihmisten motiivien, kuulluksi tulemisen tunteen ja luottamuksen – kautta.

– Ja siten strategian tekemisen kulma lähtee alhaalta ylöspäin, eikä hallituksesta alaspäin.

Yhteiskuntavastuun sarallakin jäädään usein pinnalliselle tasolle.

– Kaikki me osaamme sen tempun, että heitetään nallet jäälle ja viedään ne keskussairaalaan. Enkä sitä väheksy sitä yhtään, mutta siinä on enemmän markkinoinnin leima, Kerttula miettii.

– Sen pitää näkyy joka päivä, eikä siihen tarvita Instagramia. Urheiluseurat toteuttavat päivittäin yhteiskuntavastuuta, kun me liikutamme vapaaehtoisvoimin päivittäin isoa porukkaa.

 

Strategian ydin

Ässät-työssään Kerttula on päätynyt kysymyksiin siitä, mitä seura kaikkineen on, ketä varten se on ja miten sitä johdetaan. Strategian tasolla, arkikulttuurissa, pienissäkin päätöksissä.

Ettei seura ole vain monen liigaseuran tavoin ailahtelevasti suunnitelmiaan ja henkilöitään muuttava, ajoittain aina talousongelmiin ajautuva Liiga-yhtiö, vaan laajempi kokonaisuus.

Toisella puolella seurakokonaisuutta ovat mittareina sarjataulukko ja tilinpäätös, toisella puolella keskiössä on kasvatustyö. Ne eivät saisi olla liian eriparisia keskenään. Ja vain ylhäältä johdettuja.

– Kun mietitään sitä ekosysteemiä, niin varmaan se liigaorganisaatio on hyvä mediapinta, mutta suuri mahdollisuus on isossa yhteisössä. Meilläkin on 1200 jäsentä ja siihen vielä parisataa toimihenkilöä päälle, hän sanoo.

– Ja siellä on aika moninainen osaamisverkosto. Se on hyödyntämätön voimavara. Ja sitten jos se yhteistyö oy:n ja ry:n välillä on nimellistä, niin on päivänselvää, että yhteiskuntavastuisiin ei päästä kiinni.

Eräänlaisessa kestävän kehityksen mallissa Ässien toiminta kumpuaisi vahvasti itse porilaisuudesta – monenlaisista ympäristönsä kysymyksistä.

– Että meillä on vahvasti Porin kaupungin silmissä vieläkin voimakkaampi legitimiteetti riippumatta siitä, pärjääkö meidän Liiga-joukkue jonain vuonna vai ei. Kaupunkilaisille se merkitys tulee ihan muista asioista. Se tulee siitä, että otetaan vastuuta kaupungin tietyistä kysymyksistä, Kerttula miettii.

– Seurassamme on liikunnan ja urheilun ammattilaisia, ja sitä kautta pitää tulevaisuudessa integroitua entistä enemmän kerho- ja koulutoimintaan. Ja kotouttamishankkeisiin.

 

Jääkiekon kohtalonkysymys

Iso osa Kerttulan ajatuksista on sellaisia, joita hän työstää tällä hetkellä ensisijaisesti Ässien kontekstissa. Mutta löytyy myös, edelleen samalla megatrendejä koskettava isompi asia, johon liittyy hänen omaa ”kapinahenkeään”.

Se liittyy suljettuun Liigaan, huoleen siitä, miten suomalainen seurakartta näyttää, jos sarjojen välillä ei ole avoimia ovia ja aitoa kilpailua.

– Kyllä meidän pitää lajina tunnistaa muutkin muutosvoimat kuin vain digitalisaatio, kansainvälisyys ja muutokset ihmisten vapaa-ajan käytössä. Ne ovat tärkeitä, mutta ennen kaikkea pitäisi miettiä, mistä tulevaisuuden pelaajamme tulevat, Kerttula sanoo.

Tuleeko heitä enää pienemmiltä paikkakunnilta – ja ylipäänsä juurikaan enää sellaisesta osasta Suomea, jossa on vielä luontaisesti kunnon talvia.

– Ei tämä laji ainakaan halpene, jos ilmasto muuttuu, hiilijalanjälki kasvaa ja kaikki huippuseuramme ovat kaupungeissa. On pomminvarmaa, että laji pienenee ja kallistuu. Ja sitten se ei pian enää ole koko kansan laji.

Kuten silloin hänen nuoruutensa Hämeenlinnassa, jolloin erilaiset perheet kohtasivat Rinkelinmäen junioriympyröissä.

 

”Ei sellaista muutosta olekaan, jossa on pelkkiä voittajia”

Muutoksia vastustavat lopulta ennen kaikkea vain muutamat tahot. Tiettyjen seurojen omistusportaissa ja toimistoilla. Avoin Liiga vaarantaisi ainakin muutamien omistustahojen tekemiä sijoituksia ja yksittäisten ihmisten työpaikkoja.

– Ei sellaista muutosta olekaan, jossa on pelkkiä voittajia, Kerttula miettii.

– Meillä on 100 000 jäsentä tässä lajissa, mutta tuntuu, että on muutaman kymmenen ihmisen joukko, joka lopulta määrittää koko lajin suuntaa.

Itse urheiluihmiset eivät pelkää muutosta, koska he ovat kasvaneet pätkätöiden ympäristössä ja kilpailun raadollisuudessa.

– Jos en tee työtäni hyvin, niin en saa työtä. Minun on henkisesti helppo olla sellaisessa mukana.

Osa Kerttulan nykyisestä ajattelusta kumpuaa juuri niistä hetkistä, kun Liiga 2000-luvun alussa suljettiin ja Kerttula toimi silloin itse Lahden Pelicansin pelaajakoordinaattorina.

– Seura oli yksityisomisteinen ja on vieläkin, ja silloin näki miten tavallaan riitti, että lähdetään vain osallistumaan. Jos urheilun suunta ei ollut hyvä, niin oli aina pakotie, Kerttula sanoo.

Seurasi kierre, joka ajatukseltaan määrittää tavallaan laajemminkin suomalaista jääkiekkoa, vaikka Kerttula ei nyt alleviivaakaan sitä.

– Ja me samat ihmiset ilmestyimme silloin kesän jälkeen työpaikalle tekemään sitä samaa juttua. Kun vesi ei vaihtunut ja kun ei ole tarvinnut verissä päin kilpailla toimisto toimistoa vastaan, niin sitten se on yhtä tyyni kuin tuo Vanaja tänä aamuna. HäSa

Jääkiekkokauden 64-sivuinen LiigaExtra-ennakkonumero julkaistaan kokonaisuudessaan keskiviikkona 8. syyskuuta.

Menot